MUUTON VARRELTA

No joo...josko sitten vihdoin päästäis asiaan eli kuulumisiin viimeisten kuukausien ajalta. Väkisinkin tässä kohtaa jo heti alkaa hikoiluttaa ja huokailuttaa kun muistelee mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Muutto ei siis alun sujuvuuden jälkeen mennyt todellakaan minkään suunnitelman mukaan. Palataanpa siis ajassa taaksepäin... marraskuun puolelle asti. Siihen siis kun koko tämä muuttotouhu alkoi. Mä sain taloni myytyä huippunopeasti, ilman kiinteistövälittäjää jopa. Löysin myöskin ihan todella kivan vuokrakaksion täältä uudesta kotikaupungista ja saatoin hyvillä mielin aloittaa tavaroi-
den pakkaamisen sekä käytännön asioiden järjestelyt. Myin paljon tavaraa eri kirppareilla, koska mulla oli vahvasti ajatus että niin puhtaalta pöydältä haluan uuden elämäni aloittaa kun se vain on mahdollista. Tavara vaihtoi omistajaa ja sain sopivasti myöskin rahaa vaikkapa tuon matkan ajelua varten.

Sain vuokraisännältäni avaimet jo hyvissä ajoin ennen virallisen vuokrasopimuksen alkamista ja
saatoin rauhassa siirrellä tavaroitani paikkakunnalta toiselle. Töitäkään kun ei ollut näköpiirissä joten ei ollut  muuta kun aikaa muuttaa. Uudessa kodissani oli tehty täydellinen pintaremontti ja muutamia listoja vain enää puuttui sekä pari muuta remppa juttua odotti pikaista hoitamista. Lisäksi edellisen asukkaan tavarat odottivat noutajaansa. Kului viikko ja toinenkin. Muistuttelin vuokraisäntää näistä jutuista lähes viikottain mutta mitään ei jostain syystä tapahtunut. Päätin että en halua tuoda huonekaluja tai muuta isompia juttuja asuntoon ennenkun kaikki on valmista. Liekö sitten joku etiäinen tai mikä lie mutta kuten varmaan nyt joku jo arvaakin niin kului kuukausi ja toinenkin eikä mitään asunnon suhteen tapahtunut. Onneksi mulla oli paikka missä asustella eli Hänen luonaan. Päivät muuttui viikoiksi ja kuten sanottua viikot kuukausiksi. Siinä me asusteltiin pienessä yksiössä kahdestaan, ilman mitään etukäteis ajatustakaan yhdessä asumisesta.

Kun tämä vuokrasopimus tuli voimaan joulukuun alusta lähtien niin samaan aikaan mä tutustuin viikkosiivojen yhteydessä Hänen luonaan erääseen samassa talossa asuvaan naiseen joka kertoi, että myöskin tässä talossa olisi kaksio vuokrattavana mutta vuokraaminen olisi mahdollista vasta loppiaisesta lähtien sillä asunnosta oli myyntisopimus kiinteistövälittäjän kanssa. Niin siinä sitten kävi että vuoden vaihde läheni ja oli tullut kohtuu selväksi, ettei tuosta mun vuokrakaksion remontista tuu koskaan  mitään. Saati mistään muistakaan kesken olevista jutuista joten aloin miettimään ihan älyttömältä tuntuvaa ja hurjaakin ratkaisua. Mitä jos vaihtaisin asuntoa lennosta ennenkun olin ekaankaan kunnolla muuttanut sisään. Niin siinä sitten tiedustelujen ja keskustelujen jälkeen kävi, että uuden vuokrasopimuksen allekirjoitin helmikuun alusta alkaen. Uskokaa tai älkää. Muutin siis lopulta rakkaani kanssa samaan taloon mutta siis vielä tässä vaiheessa omaan asuntoon.

Noihin pariin kuukauteen mitä Hänen luonaan asustelin, mahtui kyllä ihan käsittämätön määrä tunnetta laidasta laitaan. Välillä mä itkin vuolaasti pettymystä ja väsymystä ja epätoivoa siitä, ettei asiat koskaan mee maaliin asti. Kaiken kukkuraksi tämän asuntojupakan lisäksi mä taistelin pankin kanssa koko ajan osituksen loppuun viemisen kans. Että saisin pisteen kaikille jutuille vanhalla paikkakunnalla ja että saisin hiukan jopa rahaakin aloittaa uutta elämää. Oli viikkoja välillä etten mä saanut mistään ropoakaan ja epätoivo oli jo valtaisa. Syy rahattomuuteenkin oli kaksjakoinen, sillä liitosta toki olisi tullut säännöllisesti rahaa ellen olisi onnekkaasti saanut tehdä töitä sijaisuuksien merkeissä. Mikäs sen onnekkaampaa että saa jalan oven väliin uusissa työympyröissä, mutta siitä seuraa aina liiton kanssa se loputon paperisota ja rahojen viivästyminen.

Noh voisi siis sanoa että loppu hyvin kaikki hyvin. Muutto uuteen kotiin tapahtuikin sitten ihan sujuvasti. Vaati vain vähän hikikarpaloita ja lihasjumppaa kantaa tavarat uudelleen osoitteesta A osoitteeseen B. Vihdoin myös, monen viikon taistelun ja odottelun jälkeen, pankin vaihto tuotti loppujenlopuksi tulosta ja ositusasiakin saatiin päätökseen ja sain tililleni summan joka mahdollisti uusien huonekalujen hankinnan.

Nyt tilanne on se, että muutto on siinä vaiheessa että koti alkaa näyttää kodilta.... mutta valehtelisin jos väittäisin että se tuntuukin siltä. Tästä aiheesta nimittäin lisää seuraavassa postauksessa.

Keittiö vaiheessa

Valmista on...

Olkkari vaiheessa

Olkkaria vähä valmiimpana

Mun lapseni siinä röhnöttää sohvalla :)

Siinä muutamia kuvatuksia uudesta kodistani. Kuten huomaatte, mun kuvat on elävää elämää ja mä räpsin niitä tässä ihan ohimennen koska... se on mua. Mä oon tämmönen kun oon eikä mun kotikaan oo mikään kiiltokuvasellainen joten sori vaan jos ottaa silmään.

Nyt iltapalalle kun lapseni on tosiaankin eka kertaa nyt täälä mun luona kun mulla vihdoin on koti mihin voi tulla <3

Palataan uusien fiilispalojen kanssa mitä pikimmin... Uusia kuulumisia on vielä kerrottavana muutenkin kun muuton osalta.

- Sartsa -