Mä oon jaksamiseni kanssa ehkä nyt jo vähän paremmassa fiiliksessä, mutta fyysinen väsy on tarrannut kiinni uskomattoman kovaa. Vaikka nukun mielestäni ihan riittävän tuntimäärän yössä, ei mun uni oo vissiin sitten sellasta levollista. Ainakin joka ikinen päivä tällä viikolla mua on väsyttänyt töissäkin aivan luvattoman paljon. On pitänyt välillä tsempata tosissaan että suoriutuu päivästä. Iltaisin kotona on pitänyt keksiä tekemistä ettei ihan väkisin nukahda. Toisaalta, oon yrittänyt moneen kertaan aloitella blogipostausta mutta paukut ei oo riittäneet. Sitä oon pohtinut usein viime aikoina, että kuinkahan paljon mun elämäntavat vaikuttaa tähän olotilaan. Mä en saa itteeni liikkeelle sitten millään!! Keskiviikkona ihana lavis jäi väliin kun ei kaveri ollut menossa niin oli liian helppoa jäädä potemaan väsymystään kotia sohvan nurkkaan. Vaikka kuinka hyvin tietää että sieltä sitä virtaa ois saanu. Ens viikolla on kaveri sitten hoputtamassa mukaan ja kun ois tiedos yksinäinen koti-ilta niin varmasti tulee lähettyä. Työpaikan vieressä oleva kuntosali tulee korkattua myös ens viikolla. Aion liikkua joka päivä edes vähän. Ei sen tarvi tarkoittaa hikiliikuntaa joka kerta mutta vaikkapa edes ulkoilua.
Eilen pääsin pitkästä aikaa taas metsään nauttimaan huikeasta syksyisestä luonnosta. Tällä hetkellä joka puolella on niin värikylläistä ja kaunista. Illan tullen kun vielä ilta aurinko kultasi maisemat. Hakkuualueen laidassa saattoi lisäksi hyvin seurata miten usva laskeutui hiljalleen. Mun mieli lepää tommosissa näkymissä. Tekee mieli vaan sulkea silmät ja hiljentyä hetkeksi.
Nautitaan niistä pikkujutuista ympärillä.
Rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti