Mä oon aloittanut tämän postauksen vaikka kuinka monta kertaa ja aina joutunut pyyhkiä aloituksen pois. Paljon on ajatuksia joita pitäis tähän saada mutta ei oikein tiedä mistä aloittaa. Noh, josko mä vaan kertoisin mitä on tapahtunut ja ehkä vähän jopa että miksi.
Oon ollut ittestäni vähän huolissani tässä parin viime viikon aikana. Mulla on ollut enenevissä määrin kaikenlaisia kummallisia oireita, enkä oikein oon saanut kiinni että mistä on kyse. Vatsa on esimerkiksi oireillut. Oon miettinyt jo että onko syynä koulun ruoka, siis tarkoitan joku ainesosa mitä siihen ruokaan laitetaan. On ollu erinäisiä vatsaoireita jotka on vaivanneet sekä työpäivän aikana että kotona. Huimausta ja päänsärkyäkin. Kummallista kolotusta sielä sun täälä.
Kaikista suurin huolestumisen aihe on kuitenkin ollut mun entisestään vaihteleva mieliala. Ainahan mä oon ollut sellainen herkkis että itku on lähellä, mutta nyt on ollut kyllä mieli aika melankolinen ja siipi viistänyt maata jotenkin turhan paljon. Siis siihen nähden että kaikki asiat on todella hyvin.Esimerkkinä tästä voisin kertoa sen, että mulla tuli itku yhtenä päivänä kun Aki ajoi partansa :D (Mä siis rakastan sen parransänkeä kun se on niin charmantin harmaakin) Niin että siis vaikka se kuinka kiva oliskin kun antais sen kasvaa ja olla eikä ajelisi, niin ei se nyt itkun paikka kumminkaan oo.
Näiden kaikkien juttujen takia oon sitten hiukan pysähtynyt miettimään mistä tämä kaikki mahtaa johtua ja huomasin yllättäen, että mulla on aiemminkin ollut samantyylisiä oireita. Ja se oli silloin kun koin burn outin. Meninpä vielä sitten googlettamaan ylirasituksen oireita ja sieltähän ne löytyi kaikki mitä mullakin on. Totesin että oonhan mä nyt aikalailla lujilla tässä ollutkin esim töitten suhteen sillä paljon uutta omaksuttavaa ja opittavaa on tullut koko ajan. Oon senkin pistänyt merkille, että onnistumisen tunteet töissä torpedoituu mulle ittelle siten, että kun ajattelen jostain asiasta että jes nyt mä keksin miten tää tehdään niin sitten huomaan miettiväni että niin mutta enhän mä voi olla varma että onko se niin. On siis toisin sanoen ollut vaikea saada työstä semmosta positiivista kokemusta. Mä tykkään kyllä työstäni todella paljon, siitä ei oo kyse, mutta kuormitus nyt toisinaan vaan käy vähän liialliseksi.
Niinpä mä päätin puuttua tähän asiaan ennenkuin on liian myhäistä. Torstaina mä otin aamulla kaiken tämän puheeksi pomoni kanssa ja voin sanoa, että kyllä kuulkaa helpotti. Seuraavan yön mä nukuin kun tukki ja heräsin pitkästä aikaa aamulla pirteänä. TUNTIA ENNEN KELLON HERÄTYSTÄ! Töissä oltiin tosi ymmärtäväisiä mun asiaa kohtaan ja sekös nyt ainakin oli iso helpotus. Jotenkin mun mielestä oli vaan nyt tarpeellista puhua tästä asiasta ihan suoraan ja tehdä tälle olotilalle jotain ennenkun tilanne pahenee oikeasti siihen uupumukseen asti.
Nyt on hyvä jatkaa tästä eteenpäin. Hyvillä mielin ja tyytyväisenä siitä, että asiat on hyvin sekä kotona että töissä.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti