RETKIPÄIVÄ VAARUNVUORELLE

Viime viikonloppuna haluttiin jälleen lähteä päiväretkelle johonkin päin ja niinpä netistä löytyi kohteeksi Vaarunvuori Korpilahdella.
Paikkaan voi tutustua täällä

Kun saavuimme parkkipaikalle se olikin ihan täynnä autoja. Mietittiin hiukan miten mahdutaan reitin ainokaiselle nuotiopaikalle, mutta ajateltiin sovun antavan sijaa. Reitille lähdettiin myös ihanassa auringonpaisteisessa säässä. Polku oli tosi hyvässä kunnossa ja kun jalassa oli nastakengät niin osittaisista jään peitossa olevista kohdistakin selvisi ihan helposti.

Polku oli tosi hyväkulkuinen

 Matkalla vastaan tullut metsäpuro solisi kyllä ihan siihen malliin kuin kevät olisi ollut oikeinkin pitkällä. Ihana ääni.. Pysähdyttiinkin toviksi sitä ihastelemaan ja kuvailemaan.

Puron solinaa

Aki kuvaa

Reilun kilometrin päässä sitten olikin jo nuotiopaikka jossa yksi perhe oli lopettelemassa makkaran paistoaan. Paikalle tuli kuitenkin vielä muutama pariskunta mutta heillä oli eväät mukanaan joten hyvin mahduttiin saman nuotion äärelle. Me keitettiin pakissa vettä ja syötiin lounaaksi snack pot ruuat. Ne on oikeasti ihan hyviä. Lisäksi meillä oli laskiais sunnuntain vuoksi tietenkin myös laskiasispullat. Oltiin me varauduttu makkarapaketillakin mutta ei me sitten jaksettukaan enää tällä kertaa paistella niitä.

Nuotiopaikka oli veden äärellä

Ruokatauon jälkeen siis jatkettiin matkaa. Nuotiopaikalta oli vajaa kilometri näköalapaikalle. Voi pojat että siinä olikin nähtävää. Aivan upeat maisemat. Mulla alkoi soida päässä Lauri Tähkän Minun suomeni laulu. Nämä maisemat oli jotain niin perisuomalaista kun olla voi. Ja toisaalta mun mielenmaisemaa. Hetkisen vaan oltiin ihan hiljaa ja nautittiin puiden huminasta ja tästä näystä. Parkkipaikalta oli 2,2 kilometriä tähän näköalapaikalle myötäpäivään kävellen.

 

Metsä näytti meille ehdottomasti parhaat puolensa matkan varrella. Reitin pituudeksi tuli 4,4 kilometriä mikä oli ihan sopiva matka noin päiväreissulle. Matkan varrella tuli vastaan hyvinkin vaihtelevia kohtia. Välillä kiivettiin ylös jyrkkää rinnettä ja sitten taas jatkettiin tasaista polkua tai pitkospuita pitkin eteenpäin.

Olipa taas voimaannuttava päivä luonnon hellässä hoivassa. Puunhalaajakin sai maadottua oikein kunnolla vanhoja mäntyjä vasten. Suosittelen luonnossa liikkumista kyllä kaikille. Aina ei todellakaan tarvi mennä edes kovin syvälle metsään vaan luontoon voi mennä ihan vaan vaikka kodin lähelle. Ihania paikkoja on vaikka kuinka paljon.

rakkaudella,
Sartsa