GEOKÄTKÖILYÄ JA LAAVUILUA ÄHTÄRISSÄ

Sunnuntaina päiväretkikohteena oli jo entuudestaan tutuksi tullu Saarisen laavu Ähtärissä. Totuttuun tapaan menomatka käytettiin tehokkaasti kätköillen ja tulihan nähtyä taas yhtä sun toista.

Ekaksi törmättiin talovanhukseen joka oli jätetty ränsistymään ihan omaan yksinäisyyteensä. Outoa oli se, että talon sisällä oli huonekalut edelleen ihan kuin siihen aikaan kun kaikki oli vielä hyvin. Vai oliko ne sittenkään olleet koskaan hyvin. Oliko tällä tontilla ollut pahaa karmaa jo kauan aikaa ja mitä kaikkea nämä nyt jo rämähtäneet seinät ovat nähneet. Millaisia tarinoita näissä huoneissa on kerrottu. Eletty. Itketty ja naurettu. Huolehdittu ja murehdittu. Naurettu ja iloittu.

Tässä näyssä oli jotain puhuttelevaa

 Ihan palassa matkaa tuosta talorähjästä eteenpäin löytyi puolestaan tämä idyllinen silta yli metsälammen. Ai että miten romanttista. Jotenkin, silleen.

Sitten olikin jo aika päästä syömään. Tuttu laavu onneksi odotti meitä ihan tyhjillään joten ei muuta kun notski pystyyn ja sapuskat tulille. Tällä kertaa otin retkigurmeeksi kerroshampurilaisen. Siis ihan sellasen mikrossa lötköksi kumipalloksi lämmitettäväksi tarkoitetun herkun. Uskokaa pois niin nämä on ihan eri tuote notskilla lämmittäessä. Kun vaan muistaa tarpeeksi rauhallisesti paahtaa ettei pala ja pihvinkin lämmittää niin että juusto sulaa siihen päälle sillain rauhallisesti. Ai että voi olla hyvää.

Aina yhtä rauhoittavaa tuijotella tulehen

Siinä se herkku nyt sitten on....

Reissu oli muuten oikein hyvin onnistunut mutta Akin kaasujalka oli vähän liian raskas menomatkalla ja tien varrella kukoistaneet sinivuokot pysäyttivät perimään omansa pois. Sitten vaan edetään tästä lähtien rauhallisemmin.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan niin moninainen viikonloppu että tuntui kun töistä olis ollut poissa kauemmankin. Ihana ihana kotimaa. Olihan mukava alotella taas uutta viikkoa.

rakkaudella,
Sartsa

ROAD TRIPIT JATKUU ASIKKALAAN JA VÄÄKSYYN

Viikonloput menee enemmän ja vähemmän tien päällä tätä nykyä. Vaihtelevasti kätköillen, laavuillen ja uusia paikkoja siinä sivussa koluten. Tämä viikonloppu ei oo tehnyt siinä suhteessa poikkeusta.

Perjantaina tekaisin pikapikaa töiden jälkeen texmex henkisen pizzan. Päälle tuli meksikolaisittain maustettua jauhelihaa, sipulia, pieni purkki nyhtökanaa, nachoja pienittynä sekä juustokastiketta. Pohjalle vähän salsaa. Hyvää oli.

Pikaisen pizzatankkauksen jälkeen pakattiin reput ja lähdettiin kätköbongaukselle. Lintujakin oli tarkoitus bongata mutta tuulisesta säästä johtuen jäi se vähän vähille. Auton mittariin tuli kilometrejä jonkin verran illan mittaan mutta lopulta eksyttiin sellaisille seuduille missä kätköjäkin oli lähes olemattomasti. Notskipaikkaakaan ei sitten lopulta matkan varrelle osunut joten saldoksi jäi pari purkkia, yksi aavemainen tiiliruukki ja upeita maisemia juupavaaran huipulta.

Retkemme suuntautui siis Jämsän suunnille. Ajeltiin pieniä ja vielä vähän pienempiä teitä.

Eilinen alkoi omalta kohdalta hiukan nihkeissä merkeissä huonosti nukutun yön jälkeen. Päässä pyörii ihan liikaa kaikenlaista ajatusta koskien työasioita ja tätä vallitsevaa tilannetta. Eipä auttanut jäädä tuleen makaamaan sillä sovittuna oli jo, että päivän retki suuntautuis tutkimaan Asikkalan seutua. Ollaan joksus iltahämärissä ajertu Päijänteen sitä puolta kotiin ja huomatti miten mahtavia maisemia sieltä aukeaa. Nyt siis lähdettiin sinne sekä kätköjen perässä että maisemien. Aloitettiin purkkien bongailu jo aika aikaisessa vaiheessa matkaa ja siksipä päivän saldona tais olla kaikkiaan parikymmentä kätköä. Täytyy sanoa että nuo kätköt vievät kyllä sellaisiinkin paikkoihin ettei ikinä tulis eksyttyä muuten. Honkahovi tanssilavan viereisen kätkön vierestä löytyi auton raato. Keskeltä metsää. Mikä lienee senkin tarina.

Padasjoella pysähdyttiin kätkön perässä Arrakoskella, mistä löytyikin tosi kiva nuotiopaikka myöhempää retkeilyä varten. Varmasti tulee joskus pysähdyttyä sillä niin kivan näköinen paikka oli. Kevään merkkejäkin tuli havaittua.

Matkan jatkuessa upeissa järvimaisemissa välillä purkeille pysähtyen päädyttiin  Vääksyyn ja käytiin jaloittelemassa Vääksyn kanavan maisemissa. Mua jäi kiehtomaan tuo Vääksy niin paljon että sinne haluan päästä kun tämä korona hässäkkä on ohi. Sieltä löytyi ensinnäkin monia jänniä putiikkeja joihin ois kiva päästä tutustumaan ja paikka muutenkin näytti jotenkin erityisen idylliseltä. Vielä kun pääsis tosiaan tutustumaan kesäaikaan niin ois varmaan vieläkin nätimpää.

Vääksyn kanava

Päivällinen näissä maisemissa 

Olavi Virran muistoreliefi Sysmässä

 Ielä iltahämärissä bongattiin kaukana siintävä kirkontorni ja koska se näytti niin massiiviselta niin päätettiin poiketa katsomaan. Oli muuten ehkä komeimman kokoinen kirkko minkä oon nähnyt. Jotenkin uskomatonta että se sijaitsi moisessa pikku kylässä. Vaikuttavaa. En tiedä mitä meidän paparazzihommista tuumas ohi ajelevat poliisit. Taisivat seurata että millä asioilla me oikien ollaan. Kylänraitti oli nimittäin muuten ihan hiljainen joten poliisien edestakaiselle ajelulle ei oikein ollut muutakaan järkevää syytä. Päätettiin sitten lähteä vähin äänin jatkamaan matkaa. Tuonne palaamme kesällä tie kirkkoon tutustuen.

Luhangan kesäkirkko 

Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppuretkeily näin roadtrip tyyppisesti on taas vahvistanut omaa käsitystä siitä miten kaunis ja jännittävää nähtävää täynnä oleva maa meillä on. Ihan loputtomasti löytää kaikkea kaunista ja henkeäsalpaavia maisemia kun vaan kiinnostaa lähteä kattomaan.

Sellainen on ollut meidän viikonloppu tähän asti. Tämän päivän seikkailut on vielä edessä päin. Niistä ehkä myöhemmin lisää.

rakkaudella,
Sartsa

PIRTEÄ PÄIVÄNAVAUS

Huomenta ja ihanaa uutta viikkoa. Heräsin tänä aamuna ihan pirteänä jo vähän ennen kuutta. Ai että tuntui hyvältä herätä niin ettei olo ollut raskas ja ensimmäinen ajatus ollut että en kyllä jaksa nousta. Jos ihan rehellisiä ollaan niin kävi jopa mielessä lähteä pienelle aamureippailulle mutta jätin sitten kumminkin menemättä. Kaihdinten avaaminen ei tuonut tänään eteeni täydellistä kevätaamua auringonsäteineen, ei todellakaan. Näyttäis tulleen yöllä lunta ja sitä hipsii lisää edelleen. Silti mulla ei ole minkäänlaista ahdistusta säästä kun tiedän että ollaan menossa kohti kesää. Puhuttiinkin viikonloppuna siitä miten onni on että tämä koronakurimus iski tässä vaiheessa vuotta eikä niin että oltais menossa jossain marraskuun pimeydessä. Mä luulen, ettei ihmisten psyyke kestäis sitä kaikkea painetta samaan aikaan. Olkaamme siis tyytyväisiä, että kesä siellä kolkuttelee pikku hiljaa ja aina välillä muistuttaa olemassa olostaan lähettämällä ihania aurinkoisia päiviä meidän riemuksi.

Mulla on hiukan keveämpi mieli kun sain eilen purettua mielestäni asian joka on vähän vaivannut viime aikoina. Saattaa olla siinäkin syy minkä takia nukuin niin hyvin ja heräsin pirteänä. Muhun vaikuttaa nämä mielen päällä myllertävät jutut niin hirveän herkästi muutenkin ja uni siitä kärsii kyllä ihan etunenässä. Oon huomannut sellaisen asian, että vaikka tunnistan itsessäni että joku asia mieltä kaihertaa ja vaikka saisin kiinni jopa siitä mikä se on, niin mun on joskus tosi vaikeaa tuoda sitä esille. Joku kummallinen ajatus tuolla takaraivossa jyllää, että mun pitäis olla hiljaa ja tyytyväinen siihen mitä on eikä aina olla avaamassa ajatuksiani ääneen. Eniten tietysti puhutaan ihmissuhteista tässä kohtaa. Toisaalta oon niin paljon itseni kanssa tehnyt ajatustyötä että mä tiedän puhumisen olevan ainoa keino pysyä jotenkin järjissäni. Mulla vaan on sellanen fiilis etten halua olla vaivaksi kenellekkään enkä voi missään nimessä vaatia itselleni yhtään mitään. Ihan kun mulla ei omasta mielestäni olisi oikeus mun tunteisiin ja siihen, että mä käsittelen niitä sillä ainoalla tavalla jonka tiedän itselleni sopivan. No, eilen sitten sain sanottua mitä sanomani piti ja tuntui kyllä helpottavalta. 

Paljon erilaisia ajatuksia taas pyörittelin eilenkin mielessäni tv:tä katsellessani. Lapsi tuntemattoman kanssa on ohjelman minkä lynkkasin etukäteen, monen muun tavoin. Ajattelin ettei enää hullumpaa ohjelmaa vois olla mutta päätin kumminkin yhden jakson katsoa että tiedän mistä puhutaan. Yllätyin todella positiivisesti miten isoista asioista kaikenkaikkiaan tuossa ohjelmassa puhutaan. Välillä tuntuu, että kaikilla lasta haluavilla pitäis olla pakollisena miettiä noita asioita joita sarjassa mietitään lapsen elämään liittyen. No, tottakai mä oon miettinyt miten itse suhtautuisin ajatukseen kumppanuusvanhemmuudesta. En oo päässyt siinä asiassa pohdintojeni loppuun asti mutta ajattelisin että kyllä mä voisin ajatella tuota vaihtoehtoa ellen olisi lapsia muuten saanut ja biologinen kello tikittäis jo oikein kunnolla. Toisaalta en sitten tiedä olisko musta etsimään ketään vierasta siihen vai pitäiskö kyseessä olla tilanne, jossa mulla ois tyyliin joku hyvä ystävä jonka kanssa hommaa vois harkita. En tiedä, tosi hankala mielikuvitella kun ei asia ole millään tavalla koskettanut itseä. Syy miksi kerroin tästä ohjelmasta on se, että ainakin meillä on näistä erinäisistä parisuhdeohjelmista tullut aika hyviä keskusteluja ja käsittelyyn asioita mitä ei olisi ehkä itse edes huomannut ottaa esille. Joskus on ihan vaikea kattoa ohjelma loppuun tai edes odottaa mainoskatkoa ennenkuin alkaa jotain asiaa puimaan. Tiedän kuitenkin, että toista ärsyttää jos alan puhua ohjelman aikana ja viehän se itseltäkin sitten jotain pois. Mutta siis vaikka noita ohjelmia tehdään kait viihteen vuoksi niin kyllä niistä toivois parien ruutujen äärellä sielä kotisohvilla ottavan jotakin onkeensa. Asiantuntijoilta tulee omat näkemyksensä mutta eniten mun mielestä saattaa jopa oppia jotain peilaamalla itseään ja parisuhdettaan niiden tavallisten ihmisten suhteisiin joita sarjoissa on. Kun näkee millaisiin sudenkuoppiin ihmiset on astuneet tai millä tavalla joku toinen suhdetta hoitaa tai ei hoida niin kyllä siinä väkisin hiukan miettii mihin kohtaan oma käyttäyminen asettuu. Joskus on huomannut jopa jotain jota on halunnut itsessään ryhtyä parantamaan. Tarkoitan sitä, että jos näkee jonkun toisen käyttäytyvän jotenkin huonosti itseään tai toista kohtaan ja huomaakin että itse tekee juuri samoin niin siinähän ikäänkun katselee omaa käyttäytymistään toisen silmin. Silloin on helppo nähdä ne virheet mitä tekee ja sen mihin ne saattaa johtaa. Vähintään on käynyt sitten niin, että on pystynyt puhua kyseisen asian läpi. Että teenkö mä tuolla tavalla ja mitä se toinen siitä tuumaa. Ei sitä kuitenkaan voi mennä suoraan kopioimaan toisten keinoja itselle vaan jokainen parisuhde on aina omanlaisensa. Ajatuksia nuo sarjat on siis herättäneet joiden avulla on käsitelty kaikenlaisia kommervenkkejä mitä ihmisten välisiin suhteisiin nyt voi liittyä.

Koronasta sen verran, että mulla alkaa jonkinlainen ahdistus kasvamaan tässä vaiheessa. Eniten siitä, etten voi nähdä kavereita ja halata ystäviäni. Nyt viikonloppunakin olis niin tehnyt mieli halata läheisiä kun pitkästä aikaa nähtiin mutta niin sitä vaan piti tyytyä turvaetäisyyteen. Oon ollut tosi tarkka tuosta, että vaikka olen käynyt töissä ja ruokakaupassa normaalisti niin muuten en oo tavannut ketään. Siis kaikki ylimääräinen kontakti on jäänyt pois. Huomaan, ettei kaikki ole ihan samalla tavalla tiukasti olleet vaan näkevät ystäviään säännöllisesti mutta itse tosiaan oon jotenkin ottanut itsellenikin yllätyksenä tämän tosi tarkasti. Mun ajatuksena on ollut lähinnä se, että tämä paska loppuis mahdollisimman pian enkä ainakaan itte tietämättäni levittäis virusta sellaiseen kenelle se on kohtalokas. Toisaalta, olenhan mä itsekin riskiryhmää keski-ikäisenä ja verenpainetautisena. Koitetaan nyt vielä hetki jaksaa. Toisena mua ahdistaa se, ettei pääse keikoille tai nauttimaan muustakaan kulttuurista. Mä niin kaipaan sellasia tunnekokemuksia joita keikoilta tai vaikka teatterista saa. Syksystä tuleekin sitten ihanan kiireinen sen asian suhteen, sikäli kun silloin eletään jo normaalia elämää. Nyt mä aloin miettiä olenkohan jo tästäkin asiasta puhunut aiemmin, mutta aivan sama. Ajankohtaista oli eilen ja on huomennakin.

Tätä kirjoittaessa on ulkona alkanut tulla lunta oikein kunolla, isoina hiutaleina. Onneksi ei oo ollut vielä pienessä mielessäkään vaihtaa kesärenkaita autoon. Täys talvikeli edelleen. Tarvii lähteä kohta ajelemaan töihin, tankin kautta tottakai. Vielä on tämän päivän työkuviot hiukan hämärän peitossa mutta kyllä se sieltä selkiytyy kun vaan pelipaikoille pääsee. Tänään vanhassa työpaikassa ja huomenna taas tulevassa. Tätä tämä kevät nyt sitten on. 

Oikein kivaa tynkätyöviikkoa!

rakkaudella,

Sartsa

PÄÄSIÄINEN POHJANMAALLA KOHTEINA LAPUA,KAUHAVA,YLISTARO,ISOKYRÖ,VAASA JA SEINÄJOKI

Oman päänsisäisen maailmani tutkailusta lähdettiin sujuvasti pääsiäisen pyhien viettoon. Vallitseva tunne alavireisyyden lisäksi oli väsymys sillä olin nukkunut tosi huonosti jo muutaman yön. Tai liekö sitten alavirekin johtuvainen tuosta väsystä. Normaaleihin retkiviikonloppuihin poikkeuksen teki se, että päätettiin vaihtaa reviiriä hiukan tuonne tutkimattomammille seuduille. Tai sinänsä hauskasti sanottu että tutkimattomammille sillä itse asiassa me lähdettiin nimenomaan mun kotiseuduille pohjanmaalle. Kattelemaan mitä sillä olisi tälläisille reissu repeille tarjota. Alkaa nimittäin tämä viikonloppuretkeily olla siinä pisteessä, että täältä kotoa käsin on lähdettävä jo yli 150 kilsan päähän jos tahtoo uusia maastoja löytää. Nyt pitää huomioida kuitenkin se, että mihinkään kansallispuistoihin tai muihin yleisiin retkikohteisiin me ei olla haluttu mennä just tämän ihmisten välttelyn takia. On ollut mukavampi etsiä vaikkapa tulipaikkoja ihan jostain metsäautoteitten varsilta missä ruuhkan vaara ei olisi niin ilmeinen.

Alakuloinen fiilis seuranani siis siirryttiin uusiin ympyröihin heti torstaina töiden jälkeen. Me oltiin pakattu tavarat jo keskiviikko iltana valmiiksi joten torstaina kun töistä tulin niin pikku välipalan jälkeen alettiin pakata autoa. Voi himskatti sitä tavaramäärää kun oltiin pariksi yöksi lähdössä pois mutta mukaan tarvi kuitenkin ottaa vermeet yökyläilyn lisäksi myös päiväretkeilyä varten. Aloin siinä pakatessani jo miettiä että miten ihmeessä tavarat on aikanaan mahtunut autoon silloin kun lapset on olleet pieniä. Mukana on kuitenkin ollut jopa rattaat jotka on vieneet ison tilan. Noh, tälläkin kertaa takapenkki oli tupaten täynnä tavaraa kun auton nokka kääntyi kohti pohjanmaan lakeuksia. Yövyttiin mun vanhempien luona ja oltiin sovittu jo etukäteen että perillä ollaan vasta myöhään sillä tarkoitus oli kierrellä muutamat geokätköt myös matkan varrella. Kuten sitten tehtiinkin. Samalla matka tarjosi meikäläisen orastavalle lintubongarin harrastukselle sopivaa boostia ja näytti tosi nättejä paikkoja joihin ei olisi taas tullut eksyttyä ilman tuota kätköilyharrastusta. Perillä majapaikassa oltiinkin sitten vasta ilta yhdeksän jälkeen. Tavaroitten purkamisen jälkeen vaihdettiin säännöksiä noudattaen muutama sana mun vanhempien kanssa ulkona lähikontaktia vältellen.

Perjantaina heräsin aamulla joutsenen ääntelyyn joella. Olipa ihana nostaa rullaverho ylös kun aurinko yritti kovati paistella ja jokimaisena näytti niin nätiltä ja rauhalliselta. Ei ollut kiire minnekään sillä tällä kertaa kun ei kenenkään luona voinut kyläillä niin meillä ei ollut luotuna minkäänlaista aikataulutusta tälle reissulla. Se tuntui ihanalta. Aamupala syötiin ihan rauhassa ja samalla mietittiin mitä me haluttais päivän aikana tehdä. Geokätköilläänkö pelkästään vai halutaanko bongailla lintuja tai löytää jokin retkireitti. Päädyttiin sitten lähtemään vain sinne minne nenä näyttää ja ainakin ensin kätköjen perässä. Lapuan alajoella toki halusin käväistä, sillä olin kuullut että siellä on kovasti lintuja mitä bongailla. Lapua siis otettiin haltuun kätköjen avulla. Aki ei ollut koskaan käynyt esim. Simpiön vuorella joten nyt sitten tutkittiin sitäkin muutamasta eri suunnasta.

Maisema vuoren huipulta..kuva ei kerro miten kauas tuolta todellisuudessa näki

Vuoren alla olevaa metsää...jotenkin satumaista

Välillä piipahdettiin viemässä trullinamuja mun siskon ja veljen lapsille. Kun ei nyt onnistunut virpominen niin täti hoiti homman sitten vähän etänä viemällä karkit oven suusta tai laittamalla postilaatikkoon. Sitten taas matka saattoi jatkua.

Kun kerran lakeuden laidalla ajeltiin niin pitihän se käydä oikein vangitsemassa kuvaankin.

Kankaan kylältä

 Matkamme siis johti Lapualta Kauhavalle ja sieltä Kortesjärven kautta pieniä teitä maalaismaisemaa ihastellen takaisin majapaikkaan Lakaluomalle. Monia uusia paikkoja tuli itsellekin koluttua ja nähtyä kyllä sitä kuuluisaa aakeeta laakeeta. Onhan se vaikuttava näky, mutta jostain syystä niin pohjalainen kun olenkin niin se ei ole sitä mun mielenmaisemaa. Mä tykkään enemmän maisemasta jossa on vettä ja korkeuseroja. Siis sellaisesta mikä on ominaista tälle mun uudelle kotiseudulleni. Jännä juttu sinänsä. Mulle on tuon lakeuden kanssa vähän sama kun meren. Toiset rauhoittuu merelle tuijottelusta, kuten myös tuntevat että lakeus tuo laajuudellaan sellaisen rauhan fiiliksen. Kun on heleppo kattoa kun ei silimä pökkää, niinkun pohjanmaalla sanotaan. Mulle ei käy niin. Tuntuu, että kun horisontti menee liian kauas ja ympäristö laajenee kovin laajalle niin mä en enää oikein tiedä mitä mä kattelisin. Alkaa tulla levoton olo. Vaikea selittää sitä tunnetta. Kuitenkin mä koen rauhoittumisen fiiliksen silloin kun tuijottelen vaikka järvelle jonka rantoja mä voin katsella. Tai merimaisemassa jossa on kalloita/saaria tai jotain mihin huomion kohdistaa. Puhumattakaan tietty tulehen tuijottelusta jossa on ihan oma zeninsä. Taidan olla vähän omituinen mutta mitäs sitten.
Tuo meidän perjantai-ilta päättyi siihen ettei me etsinnöistä huolimatta löydetty laavua jossa makkarat ois voinu paistella. Ja kun me vieläpä unohdettiin onnellisesti että meillä oli termarissa lämmin vesi mukana joten kahvit ois voinu juoda missä vaan. Tulta piti väkisin saada. Akilla kun on risukeitin niin se on osoittanut kyllä  näppäryytensä useamman kerran. Sen kun voi viritellä lähes mihin vaan ja siinä vaikkapa se kahvivesi lämpenee kyllä todella äkkiä. Niin me nytkin päädyttiin jossain metsätien varressa päivän jo painuessa mailleen, että tässä kohtaa viritellään risukeitintulet. Siinä me saatiin alta aikayksikön lämmitettyä kahvivesi ja paisteltiinpas parit makkaratkin kyytipojaksi. Saatii mahat täyteen niin että jaksettiin ajella kotiin. Auringonlasku värjäsi taas taivaanrannan ihan epätodellisin värein. Yritin ottaa kuvaa mutta eihän se koskaan vastaa todellisuutta.

Lauantaihin herättiin ihan yhtä mahtavassa säässä kun perjantaihinkin. Aurinko paistoi ja linnut visersivät konserttiaan heti kun silmät auki sain. Jälleen makoilin hetken aikaa sängyllä ikkunasta keväistä jokimaisemaa ihastellen. Moiseen vois kyllä ihan tottuakin. Perjantai-iltana oltiin jo palaveerattu seuraavan päivän kohteista sen verran että olin saanut päähäni ajatuksen lähteä Vaasan suuntaan sillä siellä  se suunta on sen verran kaukana kotoa ettei sinne mitään viikonlopun retkipäiväreissuja voi tehdä. Nyt kun siihen oli mahdollisuus koska meillä oli majapaikka lähempänä niin ehdotin perjantaina iltana suunnitelmaa missä oltaisiin vielä yksi yö reissun päällä ja käytäis lauantaina tuo Vaasan suunta ja lähdettäis sitten sunnuntaina kotiin Seinäjoen kautta. Ehdotus meni läpi joten niinpä me aamupalan jälkeen sitten otettiin kätköillen suunta kohti Vaasaa. Matkalla pysähdyttiin kätköjen perässä kiinnostavissa paikoissa. Ensin Ylistarossa kirkkobongausten sarja sai jatkoa oikein komian kirkon verran. On se kyllä todella kaunis kirkko.

Seuraavana maantieteellisesti matkamme varrelle osui Isokyrö missä kirkkosarja jatkui vanhan kirkon merkeissä. Matkareittimme vei myös Napuen taistelun muistomerkille sekä Kyrö distilleryn bongaamiseen.

Napuen taistelun muistomerkki

Kyrö Distillery, maailman parhaan ginin koti

Isokyrön vanha kirkko

Vanhoissa ovissa on sitä jotain

Kirkkopihallakin muistettiin näitä taisteluita

Ei tulvinu kyröjoki

 Isokyrön nähtävyyksien ja muutaman kätkön jälkeen matka jatkui kohti Vaasaa. Matkan varrella saatiin ihan kätköilyharrastuksen vuoksi tietää, että aikanaan 5 markan rahassa ollut rahapuu seisoi ylväänä tien varressa.

 5 markan setelissäkin komeillut rahapuu

Vaasassa halusin käydä tsekkaamassa Vanhan vaasan rauniot joiden ohi olin kyllä ajanut muutaman kerran mutta en koskaan pysähtynyt sekä monien ihasteleman Raippaluodon sillan. Nuo vanhan Vaasan rauniot kyllä yllättivät sillä mä näin niissä jotain samaa vibaa mitä oli Roomassa Palatinuksen kukkulalla. Etenkin nuo Pyhän marian kirkon rauniot muistuttivat juuri niistä punatiilisistä palatsin seinistä joita Palatinuksella katseltiin. Vaikuttavaa oli... Tästä tutustumaan rauniopuistoon paremmin

Pyhän marian kirkko triviaalikoululta katsoen

Portaat jonnekin

Aika tekee tehtäväänsä

Pyhän Marian kirkkoa

Ikkuna ikkunassa

Lienee ollut sakastin ovi

Vähän karumpaa meininkiä

Kuin taulu

 Rauniopuistossa olivat siis parhaiten näkyvillä tuon kirkon lisäksi kellotapulin sekä triviaalikoulun jäänteet. Triviaalikoulun tunnetuin oppilas lienee ollut J.L. Runeberg. Kannattaa käydä piipahtamassa jos Vaasan suuntaan eksyy. Seuraavana suunnattiin sitten kohti Raippaluodon siltaa jonka komeudesta olin kuullut paljon. Jostain syystä vaan en koskaan ollut päässyt sitä ihastelemaan. Olihan se aikamoinen wau efekti kun sillan näki. Koko oli kyllä aika massiivinen kun sitä katseli saati kun ajoi siitä yli. Samalla kun ihasteltiin siltaa niin saatiin myös annos merta ja saariston ihanuutta. On tuossa meressä kyllä jotain kunnioitettavaa.

On siinä sillalla kokoa ja näköä

Pikaisten parkkipaikkakahvien jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa mutta ei takaisinpäin kuten olin ajatellut vaan Aki sai kuningasajatuksen että ajetaanpas tie päähän asti kun kerran mantereelta oltiin irtauduttu. Niinhän me sitten tehtiin. Ja voi miten ihana että tehtiin. Tie päättyi Svedjehamniin joka oli todella idyllinen kalasatama saaristolaisromanttisine näkymineen. Olimme myöskin tietämättämme saapuneet UNESCON maailmanperintökohteeseen. Paikalla oli myös näkötorni josta oli huikeat maisemat mihin vain katsoikin. Oli jännä huomata miten tuolla saaristossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Luonto näytti kovin erilaiselta ja tuli sellainen olo, että haluais vaan pysäyttää ajan ja jäädä istumaan siihen rantaan lintujen touhuja ja meren ääniä ihastellen.

Lähtiessä paisteltiin makkarat tuossa notskipaikalla

Takaisin päin ajellessa pysähdyttiin taas muutamalle kätkölle ja yhtä niistä etsiessä tuli vielä tälläinen näkymä esiin. Näytti silta illan taivaanrantaa vasten vähän vielä erilaiselta. Kyseessä oli Fjärdskärin levähdysalue jossa näytti olevan leiriytyneenä muutamia asuntoautoja pääsiäisen viettoon.

Merinäkymää

Olipa kyllä kerrassaan mahtava päivä. Onneksi Aki sai tuon ajatuksen lähteä tutustumaan tuonne saaristoon. Minä olisin taas vain kääntynyt tuosta sillalta takaisin kotia kohti tietämättä mitä menetin. Illalla katseltiin sitten matkan varrella palavia pääsiäiskokkoja, joita olikin siellä sun täällä. Saatiin vielä myöhäisiä vieraitakin joten nukkumaan meno meni aika myöhälle. Sen vuoksi sitten sunnuntaina väsytti hiukan enemmän kun edellisaamuina. Eipä se mitään kun ei ollut mihinkään kiirettä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin ihan rauhallisesti ajelemaan suuntana Seinäjoki. Tai kätköt veivät meidät ensin Nurmon kirkolle ja kotiseutumuseolle mutta siitä sitten Kyrkösjärvelle. Siellä kätköilyn lisäksi päiviteltiin vaahtopäitä jotka löivät rantaan sillä tuuli oli melkoinen. Paljon oli kuitenkin ihmisiä ulkoilemassa. Seuraavaa kohdetta mietittiin tovi mutta päädyttiin sitten siihen että keskusta jääköön tällä kertaa väliin ja lähdettiinkin katsastamaan Törnävän aluetta. Ensin törnävänsaarta ja sen jälkeen kotiseutumuseon kautta kohti kirkkoa. Päädyttiin reippailemaan että saataisiin vähän liikuntaakin päiviin ja kun nämä kohteet olivat kuitenkin ihan vierekkäin.

Törnävänsaaren jokimaisemaa

Kunnianosoitus suomenhevosille

Östermyran kartanoa....

Törnävän kirkko

Oli ihan mielenkiintoista tutustua kohteisiin joiden ohi myös on ajellut useammankin kerran mutta törnävänsaarta lukuun ottamatta ei ole koskaan tullut pysähdyttyä. Kieltämättä muistot törnävänsaarestakin ovat jostain ysäriltä kun tuli käytyä keikoilla siellä pari kertaa. Nytpä on päivitetty sekin, hehe. Tämän kierroksen johdosta tuli kerättyä askeleitakin ihan mukavasti. Ainakin se 10000 askelta ylittyi reippaasti päivän aikana.

Keli ei ollut mitenkään paras mahdollinen sillä vettä tihkutti oikeastaan ihan koko ajan ja oltiinkin aika märkiä kun päästiin autolle. Hiukan huolestutti se miten sitä pysyy lämpimänä kun edessä on puolisen tuntia autossa istumista ennen jalkautumista seuraavaan kohteeseen. Päätettiin siinä sitten juoda autossa pullakahvit että saataisiin vähän lämmikettä samalla. Siitä sitten matka jatkuikin kotia kohti Mulkkujärven pysähdyksen kautta. Eipä haitannut pikku vesisateet mitään siinä kohtaa kun heti parkkipaikalle päästyämme bongattiin ihan lähellä rantaa kurkipariskunta. Koskaan en noin läheltä ollut aiemmin kurkia nähnytkään. Reitti laavulle oli vain kilometrin verran ja sen varrella oli myös lintutorni. Tuolloin ei kuitenkaan järvellä näkynyt kovin runsaasti elämää. Muutamia joutsenia, ehkä 5 kurkea yhteensä ja telkkäpariskunta. Laavulla oli perhe kun me mentiin mutta onneksi olivat jo lähdössä pois niin saatiin kaikessa rauhassa paistella makkarat ja käydä kätkön kimppuun. Tovi siinä vielä kiikaroitiin järvelle ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla sanoin Akille, että tuntuu ihan kun ois ollut vielä pidemmälläki lomalla sillä niin monenlaista kivaa on tullut nähtyä ja koettua. Vieläpä niin täysin erilaista juttua. Historiaa, lintujen bongailua, läheisten näkemistä, luonnosta nauttimista. Ihan täydellinen pääsiäisloma siis. Matkalta kotiin palasi siis ainakin jollain tasolla voimaantunut Sartsa. Ihan täydellistä palautumista ei ole tapahtunut ainakaan pään sisäisen sekamelskan suhteen mutta jospa nyt olis vaikka helpompi lähteä sitä taas pärvöttämään.

Nyt on vielä menemättä järkeen se ajatus että ollaan jo uuden viikon alussa eli työviikosta tulee tynkä. Ans kattoo tuntuuko se sellaiselta loppuun asti vai tuntuuko lopulta pitkältä jossain kohtaa.

rakkaudella,
Sartsa