keskiviikko 21. marraskuuta 2018

SAUNASTA PÄIVÄÄ

Eilen tuli taas käytyä uiskentelemassa. Taas tuntui töistä lähtiessä tosi vastenmieliseltä koko ajatus, mutta onneksi tuli lähdettyä kumminkin. Puoli kilsaa mä tällä kertaa uin ja sitten rentouttelin poreissa tovin ennen saunomista. Mulla on uimahallissa tapana tehdä niin, että mä pesen tietty ekku itteni kun meen altaaseen mutta sitte pois tullessa mä laitan hoitoaineen päähäni ja meen saunaan. Nyt sitte joku siitä mainitti ettei niin saa tehä. O ou... Se jäi pimentoon että miksei saisi tehä, kait siihenkin joku kela jollain on. Nyt sitte mä nyhtyrinä likkana mietin vaihtoehtojani elikäs että jätänkö mä sen ens kerralla laittamatta vai laitanko muina naisina ja oletan ettei kukaan huomaa. Näinkin suuria probleemia sitä voi ihan tavallisena tiistaipäivänä tielle tulla. Harmaitten aivosolujen liikuttelulta ei välty sitte millään.

Saunahan kun nyt astuttiin niin mun on pakko sanoa että oon kyllä alkanu kaivata sellaasta rauhallista ajan kans saunoomista ihan täs tämän vuoden aikana todella paljon. Olis kiva kun vois lämmittää saunan sillon kun hutsii, vaikka lenkin päätteeksi. Mulla ois kyllä ehkä enemmän motia jopa lenkkeillä näinä viileämmän ilmamassan aikoona kun tietäis että palkkiona on pääsy saunan lämpöön. Ei kiinnosta yhtään ajatus vaikka tästä taloyhtiön saunasta. Jostain syystä. Vaikka se on tuossa ihan oven ulkopuolella, että pääsis tarvittaessa vaikka vilvoittelemaan kotia siitä päin. Ajatus siitä, että kellon kans pitää toimia ja että joku sitten mahdollisesti kolistelee sielä oven takana ei oikein houkuta. Nyt kun alotti uimisen taas niin saunomisesta tulee sentään jokaviikkoista, se jotenkin kuuluu siihen reissuun vaikka se yleinen sauna onkin. Tai ei siis yleinen, mutta julkinen. Lähes aina sielä on mulle rahtusen verran liian kuuma. Sauna puolillaan punanahkoja jotka kysyy vettä lisää heittäessään että varmaan saa heittää lisää vettä. Juu, eipä sitä siitä ilmasta saati kiukaalta poiskaan saa joten anna sihistä vaan. Ja yks juttu mitä en ymmärrä yhtään on se, että sielä pitää ne lauteet olla jumaliste laattaa. Voisko laittaa seuraavaksi vaikka peltiä että olis vähän vielä kuumempi ja liukkampi. On siinä hanurin alla sentään puuta, mutta sekään ei täysin tälläistä persjalkaista lohduta kun pohkeet tirisee siinä laattapintaa vasten. Pois lähtiessä pitää kattoa ettei ne ärtsyt löylyt oo sekottanu päätä ja tasapainoa yhtään. Minkäänlaiseen sivuaskeleeseen ei oo nimittäin varaa tai muuten liukastuu ja pahimmas tapaukses polttaa viälä kätensäkki siinä kuumas laattalaattias ylös kömpiessään. Eikä tässä vielä kaikki julkisen saunomisen autuus. Aina, siis tarkoitan joka ikinen kerta, siellä on joku himoliikkuja (talvella hiihtäjä!!) joka kertoo paljonko pitäis liikkua ja että HÄN on nyt kyseisenä päivänä käynyt jo aamulla ensin hiihtämäs 15 kilsaa ruokahalun herättäjääsiksi ja iltapäivällä sitte olis vuoros se varsinaanen 30 km pertsaa. Hyvä terveys lehti tulee ääniversiona kans lähes joka kerta. Ja tämä kaikki äänensävyllä että voi voi suakin raukkaa nuarta ihmistä kun oot noin lihava ettet varmaan oo eläissäs varvasta liikauttanu. Säälivä katse ja syvä osanottohuokaus. (VAi oiskohan se vaan mun huono omatunto joka länkyttää,hmmm) AINA joku alottaa vähintään juttelemaan jostain, mikä ei mua haittaa yhtään mutta oon huomannu että monia haittaa. Kaiken tämän jälkeen on todettava että saunalla on maaginen vaikutus, sillä mä meen sinne mielellään. Ja olotila jälkeenpäin on kyllä kaiken edellä mainitun väärtti. 

Sellanen saunasepustus tällä kertaa. Oi ihana sauna!! Tarviskohan sitä alkaa heitellä universumille sellaista veikeätä ajatusta muhimaan että jos Sartsalla ois joskus taas oma sauna. Tai jos ei oma niin ainakin kotona sauna jota voi käyttää niinkun tykkää. Ehkä..

Pikku pakkanenkin on vihdoin saapunut hoodeille. Ihan niinkun tälle vuodenajalle nyt hyväksi onkin. Jäätävää, että se on alkanu pajunkissat kukkia sun muuta hassutusta näillä keleillä. Anyway, tänäänkin oli 7 astetta pakkasta kun töihin pääsin. Ihanaa, että saa tällä viikolla olla ulkona joka päivä. Vaikka tuuli onkin lisännyt pakkasen purevuutta niin ihanan fressi on olotila. 

Tänään piti käydä napsaisemassa auringolaskusta kuva kun siinä ulkona noiden kyyditystä odottavien oppilaiden kanssa aikaa kulutin. On kyllä etuoiketettu, että saa tehdä töitä noin mahtavassa ympäristössä.


Näihin kuviin ja tunnelmiin.

rakkaudella,
Sartsa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti