VIIHDEVIIKONLOPPU

Tapahtumia täynnä oleva viikonloppu alkaa olla takana päin. Loppuilta meneekin sitten telkkarin äärellä lötkötellen. Tekemättä yhtään mitään ja liikuttamatta edes aivosolua. Aika väsy nimittäin on olotila tällä hetkellä.

Mitäs sitten onkaan tapahtunut. Noh, perjantaina me lähdettiin töitten jälkeen kohti Jyväskylää missä oli Kalevan kisojen kiitos- ja yhteenvetotilaisuus. Hyvää ruokaa, lasi viiniäkin ja erinäisiä ohjelmanumeroita. Kotona oltiin kuitenkin jo kymmenen aikaan mikä olikin iloinen ylläri. Ajattelin, että ois voinut mennä paljon myöhempäänkin. Marraskuu näytti meille todelliset kasvonsa kotimatkalla sillä totaaliseen pimeyteen tuli vielä yksi tumma sävy lisää kun vettä tihrutti koko kotimatkan ajan. Enää ei yhtään pimeämpää voisi olla kun nyt on. On ikäänkun joku kammotus ois nielaissut sisäänsä kun ei mitään valoa ollut missään. Hirvien olemassaolo oli vain pikantti lisä takaraivossa, sillä faktahan on ettei siinä ehdi tehdä yhtään mitään jos hirvi tielle hyppää. Onneksi tällä kertaa päästiin turvallisesti kotiin.

Iltamyssyjen jälkeen mentiinkin sitten nukkumaan sillä lauantaina piti olla skarppina. Mä lähdin ajelemaan Vaasaa kohti puolen päivän jälkeen. Olikin muuten käsittämättömän mahtava fiilis ajella sielä lakeuksilla auringonlaskun aikaan. Melkein teki mieli pysähtyä fiilistelemään sitä hetkeä joka ei lopulta kovin kauaa kestänyt.

Pakko laittaa tää kuva vaikka onkin näin kovin huono kun ikkunan läpi otettu

Siellä oli tiedossa hyvää ruokaa, viiniä ja ihanien ystävien kera maailman parannusta. Kyllähän taas saatiinkin maailma mallilleen kerta laakista. Aika mielenkiintoiset oli kyllä keskustelut, kun kaikki ovat kovin samanhenkisiä. Tässä kohtaa se tarkoitti esim. henkisen puolen asioita ja niiden analysoimista. Esimerkkinä pohdittiin porukalla mitä eroa on intuitiolla ja omatunnolla. Voin kertoa että päästiin näissä keskusteluissa aika mielenkiintoisiin sfääreihin. Mä nautin tuollaisesta keskustelusta, missä voi heittää ittensäkin välillä tuulettamaan tunkkaisia ajatuksiaan ja avartamaan jälleen kerran maailmankuvaansa. Olihan mukavaa kerrassaan!!

Ehkäpä nousevasta kuusta johtuen mä nukuin viime yönä tosi huonosti ja voin kertoa että tuo kolmen tunnin ajomatka kotiin tänään oli aivan yhtä tuskaa. Välillä oli pakko pysähtyä parikin kertaa jaloittelemaan ja haukkaamaan raitista ilmaa että pysyi hereillä.

Torisevalla oli yks pysähdyspaikka

Reippaana tyttönä mä laitoin kotona heti pyykkikoneen laulamaan. Sen jälkeen sitten arvaa miten kävi kun sain vähän ruokaa koneistoon. Ei muuta kun pötkölleen ja uni tuli kyllä aika äkkiä. Onneksi en ehtinyt kauaa nukkua ennenkuin Aki tuli kotiin. Siihen heräsin.

Tänään ajoissa nukkumaan että on kiva sitten aloittaa uutta viikkoa.

rakkaudella,
Sartsa