Itse asiassa mua ihan nauratti miten tunnollinen mä oon töiden suhteen. En ymmärrä miten jotkut voi lusmuta töistä ja olla vaikka niillä "pitämättömillä sairaslomilla". Ja nyt ei kannata ymmärtää väärin että mä jotenkin moralisoisin saati moittisin sellaisia jotka näin tekee, vaan pikemmin vaan totean tämän oman hassuuteni. Kukin todellakin omalla tyylillään. Mutta siis nytkään ei olisi todellakaan ollut merkitystä sillä olisinko mennyt töihin vaikka 15 minuuttia myöhässä tai lähtenyt saman verran aiemmin pois niin siellä mä olin paikalla tasan klo 8 aamulla ja pois lähdin tasan 15.30. Ihan huvitti. En nyt sentään ylitöihin jäänyt vaikka vielä olisi ollut homma tai pari hoitamatta. Tämän saman tunnollisen piirteen mä tunnistin itsessäni jo yläasteella kun yritin niin kovasti esittää kovaa likkaa ja lintsasin yhden tunnin koulusta. Oltiin kylillä kaverien kanssa ja mä olin ihan vauhkona koko ajan että joku opettaja näkee meidät. Ihan hirveät tunnon tuskathan siitä seurasi enkä kyllä osannut nauttia yhtään siitä että tässä sitä nyt ollaan nuoria radikaaleja jota ei paljon säännöt hetkauta :D Läheltä varmaan piti etten mennyt sanomaan opettajalle jälkikäteen että näin on käynyt. Ei varmaan tarvi sanoa ettei sen jälkeen lintsailtu. Ainoa tunti miltä saattoi olla pois millä tahansa verukkeella oli liikuntatunti. Jostain kumman syystä. Hain terkkarilta todella usein lappua mikä takasi etten voinut osallistua tunnille. Lähes joka uintikerralla taisi olla menkat, josta äiti kirjoitti auliisti lapun kun pyysin. Inhosin liikkaopea sen takia että mun mielestä hän oli epäreilu. Eikä siis vaan mulle vaan monille muillekin. Sen takia kait sitten mun päässä hänen huijaamisensa oli ihan sallittua. Oon aina ollut tosi allerginen epäreiluudelle ja sitä oon tänäkin päivänä. Montaa muuta asiaa siedän mutta siihen on nollatoleranssi. Tänä päivänä oon jo itteni kans sen verran sujut että sanon moisesta asiasta jos vaikka työpaikalla eteen sattuu.
Tänään sitten taas nukuin myöhään, sillä jostain syystä unet on olleet tosi huonot jo pitkän aikaa. Mä kyllä saatan nukahtaa ihan hyvin mutta heräilen sitten pitkin yötä. Nytkin viime yönä heräsin monta kertaa niin että sain onneksi kyllä unen päästä uudelleen kiinni. Aamulla kuitenkin herääminen oli sitten tosi työlästä ja piti ihan väkisin nousta ylös vaan. Onneksi mulla on ihan kohta treffit parin ystävän kanssa joten on oltava valmiina ihmisten ilmoille. Huomennakin meille on tulossa vieraita kun siskoni tulee miehensä kanssa tänne. Vitsit miten kivaa. Käydään museossa ja syödään hyvin. Katsotaan sitten mitä muuta keksitään. Yhdessäolo on tärkeintä, ei siihen tarvita välttämättä mitään sen kummempaa.
Mä alan nyt valmistautua treffeihin, palataan asiaan taas tuonnempana. Mulla on nyt aikalailla mietteitä joita haluan jakaa.
rakkaudella,
Sartsa
PS) Alla kuva mun toimiston ikkunasta eilen aamulta. Aika upeaa, vai mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti