On tämä nykaika kyllä melkoista. Tällä kertaa tarkoitan sitä miten nopeasti noiden lasten täytyy kasvaa isoiksi. Miten lapsuus on niin ohikiitävä hetki. Toisilla on niin, että se halu olla isompi kuin onkaan, tulee omasta itsestä. Usein kuitenkin on myös niin, että paineet tulevat ulkopuolelta. Asioita kuullaan sieltä ja täältä ja sitten herää kiinnostus.
Tähän havahduin jälleen kerran lasten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Tykkään todella paljon niistä hetkistä kun pystyn pysähtyä kaikessa rauhassa jonkun oppilaita askarruttavan asian äärelle. Harmittavan vähän sellaiseen on aikaa. Se harmittaa. Haluaisin niin paljon intensiivisemmin olla läsnä päivän kulussa. Tällä hetkellä oon ollut pääasiallisesti eskareitten kanssa jolloin oon saanut vähän useamman tunnin päivässä samojen lasten kanssa ja se on mahdollistanut hiukan syvällisemmän paneutumisen lasten päiväittäisiin asioihin. Kuitenkin se on jäänyt aika lailla pintapuoliseksi verraten esimerkiksi päiväkotitöihin. Ehkäpä siinä onkin syy minkä takia mieli vetää mua päiväkotihommiin edelleen.
No, anyway, asiaan palatakseni. Parina päivänä viime viikolla mä löysin itseni sellaisista keskusteluista että väkisinkin laittoi ajattelemaan että mitä ihmettä. Lyhyestin sanottuna kyse oli siitä että vastailin kysymyksiin koskien seksiä. Puhuttiin mm. ehkäisystä, että siis miksi sitä on ja koskeeko se nuoria jne. Minkälaisia välineitä siihen käytetään. Eikä siinä mitään pahaa oo sinänsä, mä kyllä voin puhua ihan mistä asiasta vaan. Mutta kun nämä keskustelijat olivat kolmasluokkalaisia niin kyllä mä siinä vähän mietin miten sanani ensinnäkin asetan ja kävipä jopa mielessä että voiko näitä edes jutella vielä tuon ikäisille. Toisaalta kumminkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin pitäis vastata. Mutta kun sanotaan, että ikätasoisesti niin miten sitä vastaa ikätasoisesti asioihin jotka ei liity kysyjien tämänhetkiseen elämään millään tavalla. Noh, lopputulema oli että vastasin sen minkä osasin niin että kysyjät olivat tyytyväisiä mutta koitin sitten myös sanoa että ymmärrän kyllä että nämä asiat kiinnostaa mutta ei kannata keskittyä niihin kovin paljoa kun ne eivät liity heidän elämäänsä vielä pitkään aikaan. Tuon ikäisillä alkaa olla jo tyttö- ja poikaystäviä. Tietenkin sellaisessa viattomassa mielessä. Mutta en voi olla ajattelematta miten sekaisin nämä asiat menevät noissa pienissä päissä. Oon useammalle koittanut teroittaa sitä että vaikka ns. seurustellaankin niin ei siihen automaattisesti tarvitse kuulua seksi. Että nämä kaksi ovat ihan eri asioita.
Sen kummemmin tätä asiaa puimatta, joka tapauksessa hätkähdyttää tämän maailman hektisyys. Ja se, ettei lapset ole lapsia. Monet sanoo sitä, että leikkiminen on noloa. Siis jopa näistä kolmasluokkalaisista. Käsittämätöntä! Ja niin kovin surullista. Kunpa tämä trendi jollain tapaa muuttuis jossain vaiheessa. Taitaa olla toiveajattelua mutta saa kait sitä toivoa.
Muuten on töissä taas viikkokin lähtenyt ihan sujuvasti käyntiin. Työpäivät soljuu omalla painollaan niin ettei mitään ihmeempiä ole. Olokin tuntuu ihan kevyeltä ja hyvältä edelleen. Jätetään tämä tähän.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti