Käväistiin tuossa viikonloppuna retkellä kun keli oli niin mahtava. Aluksi mietittiin oikein kansallispuistoon ja jollekin reitille menemistä mutta päädyttiin sitten kumminkin laavuun jossa ollaan aiemminkin käyty. Paikka jäi silloin mieleen upeitten maisemiensa takia.
Edellinen käyntimme ko. laavulla löytyy täältä En sen kummemmin enää lähde esittelemään paikkaa uudelleen mutta laitanpa kuvia miltä paikka näyttää talvella. Kovin oli maisemat kivat nytkin.
Laavu on korkean kallion reunalla eli tuosta aidan takaa on heti aikamoinen tiputus alas veteen. Siksipä nuo maisemat niin upeat onkin. Meillä oli mukana tällä kertaa lounastarpeet pelkän makkaran sijaan. Työnjako on selvä. Enskin levitellään tavarat paikalleen ja Aki alkaa tekemään tulta. Se on hälle yksi oleellinen asia tässä retkeilyssä. Saada tehdä tulet. Oma rituaalinsa tavallaan siinäkin. Mulle se käy ihan hyvin sillä mulle taas sellanen fiilistely ja luonnon hiljaisuuden kuuntelu on ne isoimmat jutut.
 |
| Kamat levitetty |
Meikäläinen alkaa viritellä makkaraa tikkuun yleensä jo siinä vaiheessa kun hiillos on vasta tulollaan. Kunhan ei ihan tulen lieskoissa tarvii makkaraa kärventää niin meikäläinen on asialla. Alla olevassa kuvassa mä oon saanut makkarani paistettua, tiputettua kertaalleen hiillokseen ja noukittua sen sieltä. Siinä mä sitten istun laavussa ja ihailen maisemia suu täynnä makkaraa.
 |
| Näkymä laavulla istuskellessa |
Alla olevan kuvan olisin voinut laittaa oikeastaan tuohon alkuun sillä tämä on se ensimmäinen näkymä jonka saa kun laavua lähestyy. Vieressä näkyy portaat joita pitkin on hyvä laskeutua laavulle. Samanlaiset portaat vievät sitten myös alas vesirajaankin.
 |
| Portaat vievät alas itse laavulle |
Lämmitettiin lounaaksi porokeittoa ja paahdettiin sen kanssa leipää. Oli muuten tosi hyvää. Päälle sitten vielä pullakahvit niin jo vain oli maha täynnä.
 |
| Porokeittoa lounaaksi |
Tällä kertaa muistin myös tarkistaa löytyykö paikalta geokätköä ja löytyihän sieltä. Mä oon ottanut kätköilyn osaksi tätä retkeilyharrastusta. Tulee käytyä ja pysähdyttyä moniin jänniin paikkoihin kätköjä matkan varrella metsästäessä. En mä lähde mihinkään kovin kauas reitiltä kätköjen perässä sillä mulle ei oo esim. tärkeää kerättyjen kätköjen määrä vaan enemminkin tuoda hiukan lisää noihin retkiin.
 |
| Geokätköilyäkin piti tietenkin harrastaa :) |
Oli kyllä niin ihana retkipäivä ettei tuolta olisi malttanut lähteä pois ollenkaa. Hämärä kuitenkin painaa päälle vielä suhteellisen ajoissa, vaikka päivä on kyllä tosi äkkiä pidentynyt ihan huomattavasti. Luonto on kyllä mulle ihan valtava voiman lähde ja sinne on päästävä säännöllisesti. Suosittelen lämpimästi!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti