YO KIRJOITUKSET TYÖLLISTÄÄ

Rankan viikon lauantain aamupalapöydästä päivää. Eipä oo juuri tullut merkintöjä tehtyä kuluneen viikon ajalta. En kyllä oo tehnyt juuri mitään muutakaan. Hiukan ihmetyttää ja jossain välissä meinasi jo vähän huolestuttaakin tämä väsymisen määrä. Kait mä sitten vaan päätin etten jaksa ajatella sitäkään. Pitkästä aikaa väsy on tuntunut aivan koko kropassa. Sellasena fyysisenä kipuna joka paikassa. Aamuisin sängystä nousu on ollut siihen asti ihan ok kunnes on pitänyt lähteä portaita alaspäin. Monena aamuna mulla on ollut silmät vielä lähes kiinni kun oon lähtenyt portaita laskeutumaan. Jokainen nivel ja lihas on tuntunut niin jäykältä kun ois yön aikana vanhennut ainakin 20 vuotta. Oon sitten koittanut venytellä että suoriutuisin työpäivästä. Maanantaina mä kävelin töihin ihan hissunkissun ja alle kilometrin matka tuntui todella työläältä. Kotimatkalla onneksi paistoi aurinko niin ihanasti että kävelin aivan kaikessa rauhassa lompsien kotiin. Taisin vielä jaksaa tiistainakin raahautua kävellen töihin mutta sitten kun työkaveri ehdotti että tulisinko kyydissä huomisin niin en miettinyt kahta kertaa. Tai no, kyllä mä mietin ja kävin erittäin tiukan keskustelun itteni kanssa aiheesta mutta päätin sitten että nyt on annettava periksi väsymykselle. Huomasinhan mä silloin ennen jouluakin kun väsymys iski päälle kunnolla, että silloin piti kuunnella itteään ja antaa lepoa. 

Mun viikko on siis enemmän ja vähemmän kulunut tässä sohvalla makoillen. Kotona oon saanut sen verran tehtyä että yhtenä päivänä täytin asianpesukoneen. Mä puolustan itteäni nyt ihan sumeilematta raskaalla työviikolla. Oon mennyt puoli 8 joka aamu ja ollut yli viiteen tiistaita lukuun ottamatta joka päivä. Syy tähän on tietenkin ollut alkaneet ylioppilaskirjoitukset. Niihin on pitänyt tehdä kaikenlaisia valmisteluja ja väkisinkin on sitten vaan mennyt ylitöiksi. 

Mitäkö koulusihteeri tekee yo kirjotusten osalta. No, etukäteen valmistin istumapaikkakortit joista näkyy oppilaan nimi, koulun numero ja kokelaan kokelasnumero. Valmistelin pöytäkirjat valmiiksi sen jälkeen kun olin arponut paikkanumerot. Varmistin että pulpetteja on todella tarpeeksi ja tein luokasta paikkakartan. Katsottiin valvojien paikat ja että kaikki yhteydet oli varmasti kunnossa. Kokosin valvojien kansiot mihin tulee mm. kaikki ohjeistukset ytl:tä. Haalin teipit, nenäliinat, lääkkeet, puhelimet, vessoihin käsidesit ja terveyssiteet. Ja tietenkin huolehdin että käsidesiä ja maskeja on tarjolla riittävästi joka nurkalla että niitä myös käytettäis ahkerasti. Konseptipaperiniput kasataan etukäteen valmiiksi ja laitetaan kokelaan arvotulle paikalle yhdessä paikkakortin kanssa. Hiljaisuus kyltit varmuuden vuoksi käytäville sekä evästarjottimet kokeilaita varten. Kaikenlaista juoksevaa juttua. Yritin muistaa ajatella kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kokeen jälkeen huolehdin pöytäkirjat sun muut kassakaappiin talteen lukkojen taa.  

Tänä vuonnahan noita kirjoituksia onkin lähes joka päivälle kun koronan takia tuli lisäkirjoituspäiviä että voitiin jakaa noita reaaliaineita useammalle päivää. Tällä viikolla kirjoituksia oli ti, to ja pe. Ens viikolla on joka päivä ja seuraavalta viikolta vielä keskiviikkoon asti. Aika kova rypistys sekä valvoville opettajille että muillekin osallisille. Mullakin peruuntui tänään etäpäivä just sen takia että mua tarvittiin koululla. Meillä meni niin että tänään oli toiseksi suurin kirjoittajaporukka ja maanantaina on suurin. Ettei mun tarvi mennä maanantaina jo kuudeksi töihin niin halusin mielummin mennä tänään valmistelemaan asioita. 

Sellainen, tapahtumarikas ja osittain hektinenkin, työviikko siis on takana. Sinänsä jännä tämä oma olotila että vaikka oon kokenut edellä mainitun tyyppisiä fyysisiä väsymyksen oireita niin henkisesti mä voin ihan hyvin. Silloin ennen joulua, tilanteen ollessa pahimmillaan jaksamisen ja ylikuormittumisen kannalta, mä nimenomaan olin väsynyt henkisesti. Sen takia sitä tilannetta oli niin paljon vaikeampi yrittää kestää ja sietää. Sellaista ei niin vain saa sysättyä pois pelkästään lepäämällä. Tämänhetkinen väsymys on enemmän käsin kosketeltavaa. Tuntuu hyvältä antaa kropalleen ansaittua lepoa ja ihan vaan laittaa sohvalle pötkölleen.

Töiden suhteen oon päässyt nyt itteni kanssa tosi hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että vähempikin on todellakin aivan hyvä. Yritän ajatella että työt on vaan töitä eikä meidän töissä keneltäkään mene henki. Pikku unohdukset ja mokat kuuluu elämään eikä niistä pidä isompaa mekkalaa nostaa. Lisäksi oon oppinut olemaan hellempi itteäni kohtaan. Töitä on ylenmäärin musta riippumattomista syistä eikä ne siitä mihinkään häviä. Lisäksi se fakta että mä voin tehdä kerrallaan vaan yhtä asiaa on helpottanut tosi paljon. Toki multitasking kuuluu mun työhön olennaisena osana mutta silti kerrallaan mä voin puhua vaan yhtä puhelua tai täyttää vain yhtä taulukkoa. Ja se työlista! Kuka olis uskonut että minä otan omakseni ajatuksen päivittäisen tehtävälistan tekemisestä ja vieläpä noudatan sitä mielelläni. Sain vinkin esimieheltäni ja pitkin hampain testasin sitä. Laitoin listalle sellasia asioita ranskalaisin viivoin jotka pitäis sen päivän aikana saada tehtyä. Sitten vaan keskityn sinnikkäästi tekemään niitä asioita yks kerrallaan vaikka ympärillä tapahtuis mitä ja vaikka tulis millaista uutta asiaa tehtäväksi. Se on toiminut aivan loistavasti ja todella vähentänyt myös työstressiä koska oon ajatellut ettei mun tarvi ajatella ja keskittyä kun vain siihen yhteen asiaan kerrallaan. Hyvä minä! Vanhahkokin koira voi oppia uusia kikkoja.

No joo, tästä nyt tuli aikamoisen tylsä työpostaus mutta se nyt on aika iso osa meikäläisen tämänhetkistä elämää. Hiukan harmittaa, että tämän viikon ihanat aurinkoiset kelit on menneet mun osalta hiukan harakoille sillä en oo jaksanut ulkoilemaan nokkaani pistää. Sitten taas toisaalta lohduttaudun sillä että tulee vielä aurinkoisia päiviä myöhemminkin. Tärkeää on myös pitää itsestään huolta.

Nyt on aamupalat syöty, lauantai aukeaa aika harmaan näköisenä mutta katotaan mitä tästä päivästä tulee. Eilinen ilta meni aamuyön tunneille kun innostuttiin saunomaan ja kattomaan kaikenmaailman telkkariohjelmat viikon varrelta vielä kun Aki tuli töistä kotiin puoli 9 aikaan. Hän tuolla vielä nukkuu mutta mä heräsin jostain syystä jo toista tuntia sitten kohtuullisen pirteänä. 

Ihana viikonloppu!

rakkaudella,

Sartsa

Mun kiitosherkut itselle eiliseltä