MÄÄ OON MÄNTTÄSTÄ

Otsikon mukaista taphtumaa vietetään täällä kotikaupungissa aina tähän samaan aikaan mutta nyt oli eka vuosi kun itse pääsin osallistumaan erinäisiin tapahtumiin.

Siihen liittyen kävimme eilen hautausmaakierroksella jonka tarkoituksena oli pysähtyä muutamalle haudalle ja omaisten voimin kertoa muutama sana siellä lepäävästä vainajasta. Millainen elämä hänellä oli ollut, millaisessa maailmassa oli eletty hänen aikanaan ja mitä hän oli elämänsä aikana saanut aikaan. Oon innokas hautausmailla kävijä, niissä on mun mielestä monessa kerroksessa kiinnostavaa nähtävää. Toisaalta niistä jollain tasolla näkyy paikkakunnan historia hautakivissä lukevissa titteleissä ja toisaalta sitä usein alkaa pohtia juurikin millaistakohan elämää kyseiset ihmiset ovat eläneet.  Meillä on Akin kanssa tapana pysähtyä hautausmaille kun tuolla pitkin ja poikin ajellaan.

Sitä taustaa vasten miten monet hautausmaat on tullut kierrettyä, voin kyllä sanoa että tämä Mänttän hautausmaa on kyllä suomen kauneimpia ellei kaunein. Kiinnitin heti ensi vierailulla huomion siihen ettei käytäviä ollut tehty ikäänkuin viivoittimella vaan ne oli asetettu puolipyöreään muotoon. Muutenkin hautausmaa on todella puistomainen, hyvin hoidettu ja sisältää monenlaista taidetta. Serlachiuksen sukuhauta on kyllä näkemisen arvoinen monumentti myöskin. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan jos tilaisuus tulee kohdalle.

Kierroksen aikana tuli tirautettua pari kyyneltäkin koskettavien tekstien ja tarinoiden äärellä. Erään mummon haudalla ajatus vei mut oman rakkaan isuni vaiheisiin. Jälleen kerran alkoi harmittaa etten tullut hänen eläessään kyseltyä enempää hänen lapsuudestaan ja vaikkapa siitä miten he olivat isoisän kanssa aikanaan tavanneet. Tuo rakkaustarina on viety hautaan jo monta vuotta sitten. Mietin myös eräällä paapan haudalla sitä olenko muistanut aikanaan kertoa isovanhemmilleni miten paljon heitä arvostan. Tämä lähinnä siitä että miten monta kertaa käy niin että vasta muistokirjoituksissa muistellaan ja arvostetaankin jonkun ihmisen elämää. Sitä voisi aivan hyvin, ja pitäisikin, tehdä jo heidän eläessään. 

Eräästä puheesta mä koin sellaisen oivalluksen joka antoi jotenkin aivan älyttömän paljon virtaa. Tajusin aivan kirkkaasti sen, että meillä jokaisella (myös siis minulla) on selkeästi oma paikka sukupolvien ketjussa ja tällä pallolla. Kohtuu iso oivallus mutta se iski muhun tosi voimakkaasti. Tässä tuli jonkunlainen valaistuminen ja ymmärrys siihen, että mulla on nimenomaan se paikka omassa suvussani ja sukupolvien ketjussa aivan omana itsenäni ilman että siihen vaaditaan mitään sen ihmeempää saavutusta.  Huikea ajatus! 

Mää oon Mänttästä oli tällä kertaa oikeastaan koko viikon mittainen joka sitten huipentui tähän viikonloppuun. Linda Huhtisen Minä olen aika-valokuvanäyttelyn avajaiset olivat alkusysäys viikonloppuun. Hienoja tekstejä ja koskettavaakin tarinaa. Käytiin myös sekakuoron johdolla laulamassa koululauluja koulun pihamaalla. Tosi kiva juttu tämäkin. Palautui laulujen myötä mieleen monta kouluaikaista laulutuntia kun ope Pakun johdolla hoilattiin Oolannin sotaa täysin palkein. 

Lauantaina me käytiin kattomassa Lakescape tapahtumaa Gösta museon rannassa. Siinä simuloitiin eri aikojen sotatilanteita mutta tämä jäi mulle hiukan utopistiseksi vaikka komean näköistähän se eriväristen savujen näytös oli. Paikallinen Kajattar kuoro antoi aivan ilmaiseksi ihanan kesäisen iltahetken teemalla Thank you for the music. Kaikki nämä tapahtumat siis viikon ajalta olivat aivan ilmaisia. Eilen viikko siis päättyi tuohon hautausmaakierrokseen sekä jalkapallo otteluun. Aivan mahtava ohjelmakattaus ja tulevaisuudessa haluan kyllä ehdottomasti olla näissä karkeloissa taas mukana.

Tänä vuonna kelikin todella suosi. Kyseinen viikko on monille mänttäläisille sellainen jolloin kokoonnutaan ystävien, tuttavien,perheen ja suvun kesken viettämään aikaa yhdessä. Siinä mielessä itse tuntuu vielä ulkopuoliselta mutta mä jollain tapaa oon kuitenkin tosi ylpeästi mänttäläinen. Tykkään tästä kaupungista ja ihmisistä täälä. On kotoosta niin sanotusti.

Viikon aikana käytiin myös tutustumassa taiteeseen siellä sun täällä. Tänä kesänä on aivan ilmaiseksi tarjolla tosi paljon erilaista taidetta pitkin kaupunkia. Käytiin Pirjetta Branderin pihanäyttelyssä torille kävellessämme sekä Myllyrannassa R.Gilanin muotokuvanäyttelyssä. Eilen vielä käytiin kattomassa hautausmaalla olevaa kappelia ja sen sisältä löytyvää taidetta. Oli todellinen yllätys että seinällä olevat  Hannes Autereen puuveistokset olivat Serlachiuksen arkun lautoja. Näin ainakin oppamme kertoi.

R.Gilanin näyttelystä

Alla muutama kuva Pirjetta Brandin pihanäyttelyn satoa. Pihassa kulki vapaana myös kanoja ja kukko.

MOM viikon lakescape tapahtuma

Kajattar kuoroa

Näkymä siunauskappelista

Hannes Autereen puuveistoksia kappelissa

Hautausmaan sisääntulosta

Puistomaista fiilistä hautausmaalta

Ihanaa että tuo avopuolisoni on aina valmiina mun seuralaiseksi näihin rientoihin. Täähän on mulle aivan loputon ihastelun aihe että saan asua taidekaupungissa missä tällä saralla on kyllä silmänruokaa vaihtuvasti pitkin vuotta.

Noh, nyt on alkanut siis vipa lomaviikko ja odotamme tänään tänne vieraita alkuviikoksi. Keskiviikkona sitten lähdemme loppuviikoksi kohti Pohjanmaata. 

Nautitaan kesästä kun sitä meille nyt kelienkin puolesta tarjotaan!

rakkaudella,

Sartsa