ROAD TRIP POHJOISEEN PART 2: KUUSAMO

Suomussalmelta siis saavuttiin Kuusamoon. Raatteen tien P paikalla aamupalaa syödessämme varasin samalla meille lomarenkaan kautta yksiön Rukalta. Asunto oli aivan täydellinen tukikohta meidän Kuusamon valloitukselle sillä ajateltiin jäädä kolmeksi yöksi että ehdittäisiin nähdä mahdollisimman paljon. Koska lämpöasteet oli koko ajan siellä hellelukemien tietämillä niin hien virratessa tasaisesti pitkin päivää oli ihana kun pääsi illalla suihkuun.

Ekana päivänä oltiin perillä illan suussa joten kämpille asettumisen, kauppareissun ja ruokailun jälkeen päätettiin lähteä Kiutaköngästä ihmettelemään. Ei ollut pelkoa pimeän eikä edes hämärän laskeutumisesta joten retkeillä saattoi ihan hyvin vaikka aamuun asti. Siellä se kiutaköngäs kuohui yhtä komeana kun aina ennenkin ja kalliot hohtivat punaisenaan ilta auringossa. Mulle tämä oli jo kolmas kerta paikalla mutta Akille eka kerta.

Kuusamon seutu on kyllä niin upeaa maastoiltaan että illalla kun ajeltiin takaisin kämpille niin ihania paikkoja joista ihailla luontoa olisi ollut vaikka miten paljon. Yllä olevassa kuvassa kaunis auringonlasku jossain metsätaipaleen varrella.

Toisena Kuusamo päivänä otettiin suunnaksi Suurpetokeskus. Halusin käydä moikkaamassa sympaattista Juuso karhua. On kyllä tehnyt mahtavaa työtä tuo Sulo Karjalainen, oikea karhukuiskaaja. Suurpetokeskuksessa kuljetaan oppaan johdolla ja siinä matkan varrella saa kyllä aikamoisen tietoiskun eläimistä. Meidän opastyttö oli kyllä aivan huippu ja osasi kertoa eläimistä niin että niille tuli ikäänkuin persoonat. Eivät olleet mitään yhtenäistä eläinlaumaa. 

Suurpetokeskukselta lähdettiin ajelemaan takaisin päin ja välillä saavuttiin Salpalinjalle. Päätettiin käydä kiertämässä reitti synkistä pilvistä huolimatta. Niinhän siinä sitten kävi että heti jo alkumatkasta jättiin sateeseen. Mentiin pitelemään sitä sitten yhteen poteroista. Olihan siinäkin tietty tunnelmansa. 

Sade loppui aika nopeaan mutta valitettavasti toi mukanaan hyttysten armeijan. Metsässä kulkevaa reittiä oli aika tuskallista kierrellä kun sai koko ajan huitoa hyttysiä pois. Selvittiin kuitenkin lopulta takaisin autolle kohtuu vähin paukamin. Välillä käytiin shoppailemassa ja syömässä minkä jälkeen päätettiin käydä piipahtamassa Rukan huipulla. Ihan vaan autoillen läheiselle parkkialueelle ettei tarvinnut harrastaa niin kovasti kiipeilyä.

Seuraavana päätettiinkin sitten lähteä valloittamaan Konttaisen huippu. Suomen kansallismaisemat avautuivat kun jaksoi sitkeästi, vaikkakin puuskuttaen, kivuta sen reilut 400 metriä ylöspäin. Loppumatkasta jo oli vähän usko pettää että huippu koskaan tulee vastaan mutta lupaus upeista maisemista sai kuitenkin jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin. Polku oli lopulta helppokulkuista vaikka olikin juurakkoista ja kivistä. Kyllä todellakin kannatti! Maisemat todella olivat upeat. Vaaraa vaaran perään. Viivyttiin hyvä tovi ihan vain hiljentyen sen luonnonkauneuden äärelle.

Harmi etteivät kuvat anna oikeutta todellisuudelle. 

Jälleen mä ihmettelin kelloa kun ei pimeydestä ollut tietoakaan vaikka kello oli jo yli ilta kymmenen. Mulle ensimmäinen kokemus yöttömään yöhön oli jotain todella maagista. Se sai mut todella pauloihinsa ja sen haluan kokea tästä lähtien joka vuosi. 

Konttaiselta lähtiessä tultiin kuin vahingossa Käylänkankaan koskipuistoon. Kertakaikkisen upea ja ihana paikka. Kosken ympärille oli valjastettu viihtyisä puisto siltoineen ja penkkeineen. Kätkökin sieltä löytyi. Paikalla oli myös idyllinen koskikahvila jossa olisi todellakin tehnyt mielä päästä vierailemaan aukioloaikana mutta tällä kertaa se jäi välistä.

Olihan ihanaa illalla taas suihkun jälkeen kallistaa pää tyynylle kun kropassa tuntui päivän liikkuminen ja mieli oli vähintään tyytyväinen.

Seuraava päivä sitten kuluikin pienellä karhunkierroksella. Vähältä piti ettei jätetty sitä kuitenkin tekemättä mutta nyt oon todellakin tyytyväinen että tuli kierrettyä. Niin jumalattoman rankka kun se olikin. Luettiin etukäteen että kiertosuunnan voi itse valita mieleisekseen ja me päädyttiin menemään myötäpäivään. En tiedä sitten oliko se helpompi vai vaativampi mutta vaativa ainakin. Onkohan kukaan koskaan laskenut paljonko portaita ylös ja alas matkan varrella oikein on? Ainakin pirun monta liikaa jos multa kysytään. Matka meni yllättävän hyvin vipalle kolmannekselle asti, kunnes vastaan tuli piiitkät portaat alaspäin. En ymmärtänyt ollenkaan ajatella miten raskasta jaloille myös alaspäin tuleminen on. Pieni paniikki meinas iskeä siinä vaiheessa kun jalat ei enää meinanneet ottaa alle ollenkaan. Onneksi tauon aikana sain venyteltyä ja hierottua niitä sen verran että matka saattoi jatkua ihan hyvin. Loppumatkasta alkoi kuitenkin olla jo niin rankkaa ettei enää juttu lentänyt mullakaan vaan piti keksittyä ihan vain selviytymään loppuun. Yks suuri puute oli se etten älynnyt ottaa riittävästi juomaa joukkoon. Onneksi keli oli siinä mielessä reitille hyvä ettei kaikkein pahin paahde osunut tälle päivää. Mulla oli pari pientä bon aqua pulloa ja suu oli kuiva kun beduiinin sandaali. 

No mutta, kaikesta tästä huolimatta reitti oli aivan upea ja ehdottomasti yks parhaista kokemuksista mitä mun kohdalle on tullut. Matkan varrella oli aivan käsittämättömän hienoja maisemia, vaihtelevia sellaisia. Oli koskia, vaaroja, puroja, lampia, kalliota. Koko kirjo. Suosittelen kyllä aivan ehdottomasti vaikka olisit vähän huonompikuntoinenkin. Ei se matka tapa vaan vauhti. Jos vielä joskus uudelleen lähden reitille niin ohittelen portaita mahdollisimman paljon maaston kautta. Paljon ystävällisempi jaloillekin on kiivetä luonnonmukaista reittiä kun portaita. Jaksaa paljon paremmin.

Myllyn seinää

Kuva myllytuvan ikkunasta

Porokin tuli viilentymään 

Metsälammen tunnelmaa

Nää portaat meinas viedä jalat alta

Reitin pituus on noin 12km ja kaikista suurin hauskuus oli se että vaikka ei tätä ennen olla ikinä menty harhaan millään reitillä niin nyt kun oli voimat jo aikalailla finaalissa lopussa niin päädyttiin sitten harhailemaan. Lähdettiin kuin ihmeen kaupalla reitille uudelleen kun piti mennä kohti parkkipaikkaa. Onneksi päädyin kysymään joltain vastaantulevilta tytöiltä että missä mennään ja he ystävällisesti neuvoivat meidät takaisin reitille.

Autolle päästyä join varmaan pari pullollista vichyä ja tuntui että jalat oli aivan tohjona. Mutta väsystä huolimatta oli voittajafiilis. Siitä että oli saanut kierroksen tehtyä ja kaikesta mitä oli nähnyt matkan varrella. Päätettiinkin sitten että nyt palkitaan itsemme pitsalla ja googletettiin että Rukalla todellakin on pitseria johon vielä nippanappa ehditäänkin. Ei muuta kun maps opastamaan paikalle vaan että voitiin lukea ovesta lappu että sähkökatkon takia ovat sulkeneet normaalia aiemmin. Argh! Ei auttanut kun kaupan kautta ja jotain mikrolämmitettävää sapuskaa iltapalaksi. Loppuilta meni suihkun jälkeen venytellessä paikkoja ja huoltaessa jalkoja kuntoon. Aika saletti oli se että seuraava päivä otettaisiin tosi iisisti ja palauteltais. Onneksi se oli muutenkin matkapäivä jolloin vaihdettiin taas paikkakuntaa.

Kuusamossa ois viihtynyt kyllä vaikka kuinka kauan. Siellä tuntui olevan kohteita loputtomasti missä käydä ja maisemat oli kyllä aivan upeat ihan vain vaikka ajeli missä. Kuusamoon siis ehdottomasti uudemman kerran heti ensi tilassa.

Huomisin matka jatkui mutta minne, siitä seuraavassa postauksessa.

rakkaudella,

Sartsa