Viime viikonloppu oli aikamoinen. Paras fiilis tuli siitä että tuo keskiviikkoinen pohjakosketus tuntui todella olleen inhottavuudessaan puhdistava juttu. Sen jälkeen on ollut todellakin paljon helpompi hengittää ja olla omissa nahoissaan. Mutta onko sen aina oltava noin vaikeaa että voi päästä huonoista fiiliksistä eroon? Voisko joskus vaan hengittää syvään ja laskea vaikka kymmeneen ja huomata sillä että paska tunnekin on vaan ohimenevä. Vaikka sillä hetkellä se tuntuu siltä ettei valoa enää ikinä näy tunnelin päässä.
No, viikonloppuna oli niin paljon kivaa tekemistä ja ohjelmaa ettei ehtinyt kyllä miettiä oikein mitään. Perjantaina meillä oli töissä tyky päivä Hyytiälän metsäasemalle Juupajoelle. Mulla ois ollut töitäkin kyllä mutta päätin kuitenkin priorisoida tällä kertaa yhdessäolon töiden edelle. Kuten aiemmin kerroin niin meillä on ollut hiukan haastavia aikoja töissä joten ajattelin että kaikki panostus yhteisen tekemisen äärellä on nyt paikallaan. Päivän mittaan saatiin tuima infopläjäys siitä mitä Helsingin yliopiston metsäntutkimus aseman työ pitää sisällään ja lopuksi vielä istuttiin porukalla järven rannalla nuotion äärellä herkkuja nauttien. Oli oikein kiva päivä.
Osa meistä kerääntyi vielä illalla tyky jatkoille. Tuossa vaiheessa raskas viikko oli viedä jo veronsa enkä olisi millään jaksanut lähteä mihinkään kun kotiin pääsin mutta lupaus oli lupaus. Nyyttärieväät mukaan sekä omat virvokkeet ja matkaan. Ilta sisälsi auringosta nauttimista, kylmiä juomia, hyviä nyyttärieväitä, aliasta, naurua ja laulua. Itse väsähdin yhdentoista aikaan ja lähdin kotiin siinä vaiheessa kun muut suunnitteli baariin jatkamista. Hyvä niin sillä siinä kohtaa tuntui että oli kaikkensa antanut. Jotain sitä on oppinut näiden puolen vuosisadan aikana ja mukavuus menee nykyään riekkumisen edelle.
Viikonlopun riennot ei kuitenkaan loppuneet tuohon vaan lauantaina auton nokka kääntyi jälleen kohti Pohjanmaata. Laitettiin pystyyn tuolla meidän Lakahaussilla sen päiväiset Euroviisukatsomot ettei paremmasta väliä. Hankittiin porukalla projektori mistä kuva heijastettiin 3*4m kokoiselle kankaalle. Äänentoisto oli tietenkin myös joten saatiin aika kattava euroviisukokemus. Pidettiin nyyttärit ja pöytään kannettiin yhtä jos toistakin hyvää syötävää ja juotavaa. Oli rekvisiitat ja suomen liput liehui.Oli myös euroviisuvisaa ja pelattiin tietty viisubingoa.
Kaikista parasta tässäkin kokoontumisessa oli se että meitä oli siellä kolmessa sukupolvessa niin että nuorimmainen 10v ja vanhin 71v. Yhteisöllisyydestä tulee jotenkin erityisen lämmin fiilis. Niin nytkin. Viisujen lopputulos ei tietenkään ollut ihan sitä mitä odotettiin ja toivottiin mutta erittäin onnellisena ja väsyneenä rojahdin sänkyyn heti pistelaskun päätyttyä kahden aikaan yöllä.
Voin kyllä tunnustaa että kaikesta viikonlopun äksönistä johtuen herääminen sunnuntaihin ei ollut kaikkein kevyin mutta tuolla mökkipaikalla kun saa mennä jokirantaan istumaan ja tälläkin kertaa katsella vaikka joutsenpariskunnan uiskentelua ihan rannassa niin kyllä siinä sielu saa ravintoa.
Kotiin siis lähdettiin iltapäivällä todella akut täyteen ladattuna ja hyvillä mielin.
On parasta kun saa kuulua osana tälläiseen isoon yhteisöön jossa tietää että mullakin on oma tärkeä paikkani. Tässä tapauksessa vieläpä sukupolvien ketjussa.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti