LOMATERVEISET

Ihan huomaamatta, aivan siis yllättäen, ollaankin sitten jo lomaviikon torstaissa. Siis virallisesti jäljellä ois tasan huominen päivä lomaa ja mitä mä oon saanut aikaan. Itse asiassa paljonkin, mutta ei nyt välttämättä ihan sitä mitä alunperin olin ajatellut.

Parina edellispäivänä mä olin muutaman tunnin aamusta ensin töissä, mikä olikin ihan kiva juttu. Eilen sitten piti lähteä töitten jälkeen hakemaan Villeä tänne loppuviikoksi mutta mun säkällä siitäkään ei tullut sitten mitään. Poika sairastui mahatautiin eikä päässytkään tulemaan. Harmittavaa! Vaikka ei mitään sen kummempaa suunnitelmaa ollutkaan niin tärkeintä ois ollut saada viettää aikaa Villen kans. Sovittiin nyt sitten että nähdään huomenna Keskisellä edes ohimennen ja sitten Ville tulee ens viikonlopuksi tänne. Se on edes laiha lohtu tähän kohtaan.

Mutta siis lomaviikko. Oon kattellu tuolta somesta toinen toistaan mahtavampia kuvia kavereiden lomista. On aurinkoa, valkoista hankea, mahtavia latuja, skimbausta, minttukaakaota ja iloisia porukoita. Noh, oon mäkin päässyt päivittelemään somea oman lomani osalta. Laitanpa tähän oikein kuvakavalkadin siitä miltä mun loma on näyttänyt.

Tiistaina lenkillä näin mahtavissa maisemissa

Roiskeläppäpitsaa ihan ittelle

Urheilua on tullut onneksi joka päivä

Lomapäivä vol 3 ikkunan pesun merkeissä

Lomapäivä vol 4 alkoi auton puunaamisella

Siinä sitä on kuulkaa loma askarta. Näiden lisäksi mä oon pessyt pyykkiä urakalla, pessyt yhden pikkumaton käsin porstaamalla, siivonnut nurkkia, tuulettanut petivaatteita sun muita kotihommia. Tänä aamuna tosiaankin kävin siivoamassa auton ja samalla tein lenkin kaupan ja kierrätyspisteen kautta. Nyt ruoka syötynä ja sitten meneekin loppupäivä ihan penkkiurheilun parissa. Ihan mukavaa oikeastaan. 

Tämäkin on taas sellanen asia josta tekis mieli kauheasti valittaa, kun KAIKKI muut pääsee lomalla kivoihin paikkohin ja reissaavat porukalla. Sitten kun hetken miettii, niin oikeastaan mulla on ollut oikeinkin kiva viikko. Sopivasti tekemistä ja ennen kaikkea sitä, että voi tehdä ihan just sitä mitä itte haluaa. Rahaakaan ei oo lomalla palanut juuri ollenkaan. Kotona on saanut kivoja juttuja aikaiseksi mitä ei yleensä töitten jälkeen jaksa tai kerkiä tekemään. Ei mulla siis ihan oikeesti oo mitään valittamista. Ittellenikin yllätyksenä oon siis hokannut, että mä osaan nykyään lomailla myös kotona ja se tuntuu ihan mukavalta.

Huomenna onkin sitten sovittuna jopa kahdet tärkeät treffit keskiselle. Rakasta ystävää olis tarkoitus nähdä kuulumisten vaihdon yhteydessä ja myös Villeä samalla reissulla. Kattotaan lähteekö Ville tänne sitten yhdeksi yöksi. Hiukan tuntuu oma olotila flunssaiselta ja nenä vuotaa pahaenteisesti mutta toivotaan että jää tähän.

Muuten on terveyden suhteen ollut aikamoista vaihtelua tällä viikolla. Verenpaineet on tasoittuneet ihan loistaviin lukemiin mutta sitten parina päivänä alkuviikosta uutena ongelmana oli ruuan jälkeen tulleet pulssin kohoaminen ja sydämen tykyttely. Myös sitä palan tunnetta tuossa kurkunpäässä. Mä oon huomenna menossa aamusta labraan jossa katellaan sokerit ja tarkastetaan nuo kilppariarvot. Oli hoitaja tuolla ensiavussa niin asialla kun mä vaan soittelin ja kysyin neuvoa, että mistä moinen olotila voi johtua. Hän oli varma, että johtuu kilpparista ja siksi halusi laittaa mut testeihin. Sokerit on sitten toinen vaihtoehto koska tapahtuma tuli ruokailun jälkeen. Niinpä mä nyt sitten huomenna aamulla meen jälleen kerran testeihin. Alkaa tuntua, että mä asun tuola labrassa ja lääkärin vastaanotolla mutta toivotaan nyt että akka saadaan vihdoin kuntoon. Välillä on jännästi sellanen olo niinkun ois luulotautinen kun koko ajan on jostain hajalla. Ei tervettä päivää..... Se on toisaalta asia joka mua on paljon vaivannut. Mikä mua vaivaa? Miksi on jatkuvasti jostain kipeä? Ja tiedänhän mä itte että oireet on todellisia enkä keksi niitä omasta päästäni. Toivotaan, ettei labroissa olisi mitään vikaa niin sitten vois rauhoittaa mielensä sen suhteen.

Mukavan keväiset kelit taitaa taas hetkeksi olla muisto vaan, sillä tänään ainakin näyttää aikalailla harmaalta ja luntakin alkaa ripsutella pikku hiljaa. Toivottavasti ei huomenna sitten oon hyvin kamala ajokeli kun pitää tien päälle. Tämän päivän mä otan siis rennosti urheilun parissa. Jännätään josko mitalitili sais täytettä.

rakkaudella,

Sartsa

EKA LOMAPÄIVÄ JA HELVETINKOLU

Eilen oli sitten loman eka päivä. Oli tarkoitus alunperin mennä töihin muutamaksi tunniksi, mutta koska Akilla sattui olla pekkanen niin pidinkin lomapäivän. Ihan vaan siksi, että saatettiin lähteä pikkasen retkelle ja munkin lomalle tuli mielekästä tekemistä. Mitään suunnitelmia kun ei sen ihmeemmin oo eikä kyllä suoraan sanoen oo rahaakaan.

Mutta siis... Eilen lähdettiin ulkoilemaan ja makkaraa paistelemaan Helvetinkolulle. Oli oikein kiva päivä kaiken kaikkiaan. Helvetinkoluhan on Ruovedellä joten ajomatkaa ei ollut kun noin 50km. Saattoi lähteä vielä retkelle vaikka nukuttiinkin aika myöhään. Aamupalan jälkeen vaan kamat kasaan ja matkaan.

Kotimatkalla mä googlettelin ihan uteliaisuuttani mistä tuo Helvetinkolu ja Helvetinjärvi on nimensä saanut ja löysin vain vanhaa perimätietoa. Oli kuulemma joskus varastettu naapurin katiskasta hauki ja talon (jonka katiskasta kala oli varastettu) emäntä oli noitanakin tunnettu. Kun varasta oli kovisteltu niin hän ei ollut ollut moksiskaan mistä emäntä oli suuttunut ja kironnut että "tuosta helvetin järvestä ei tule kalaa niin kauan kun sinä elät". Eikä kuulemma ollut tullut ennenkuin kyseisen varkaan kuolinpäivänä jolloin naapurin katiskassa oli ollut hauki. Siitä siis sana helvetti.

Täältä voit kurkata Helvettiin  Me lähdettiin juurikin tuolle helvetistä itään reitille.

This is a road to hell

Hauska yksityiskohta

Polku oli osittain jäinen mutta oikein hyvin tamppaantunut joten kun jalassa oli piikkipohjakengät niin kävely sujui oikein hienosti. Mukava reitti kaiken kaikkiaan. Reitti päiväkämpälle, missä myös nuotiopaikka sijaitsi, oli 2km mittainen.

Päivätupa 

Aki kirjoitti meidän terveiset vieraskirjaan

Näkymä ikkunasta järvelle

Kas metsämökin ikkuna sielt Sartsa ulos kurkistaa...

Sisällä tuvassakin ois voinut tulet laittaa mutta me haluttiin ulos notskille. Eväänä oli tällä kertaa grahampiirakoita ja makkaraa. Kahvit tietty keiteltiin myös.

Kaakaokahvit

Jouluna tyhjenneet sinappijauhepurkit toimii loistavasti tässä tarkoituksessa

Hauskoja käkkäräpuita

Eväät oli oikein hyvät. Kelikin muuten mainio mutta tuolta järveltä päin puhaltanut tuuli oli aika viileää. Onneksi tulen äärellä tarkeni ja kaakaokahvi lämmitti mukavasti. Paluumatkalla pysähdyttiin ihailemaan ja kuvailemaan matkan varrella eteen tulleita luonnon ihmeitä.

Helvetinkolu

Paljon oli puita kaatunut reitille ja portaat oli välillä melko haastavat kuljettavat kun oli niin paljon lunta ja jäätä.

Helvetinkolun näköalapaikalta oli aika komiat maisemat.

Upeaa!!

Rakkauttakin paikalla oli ollut

Oli kyllä tosi mukava päivä. Samalla tuli reippailtuakin kun askelmittari näytti yli 10 000 askelta. Kilometrejäkin tuli mukavasti. Oikein onnistunut eka lomapäivä.

rakkaudella,
Sartsa

KEVYTTÄ JA MUKAVAA VIIKONLOPPUA

Onpa ollu kiva päivä. Tai oikeastaan lähes koko viikonloppu. Ollaan oltu eilinen ja tämä päivä Jyväskylässä aikuisurheilijoiden halli sm-kisoissa. Kyllä on itellekki inspiroivaa kattoa noita veteraaneja kun urheilevat lajissa kun lajissa. Tämän päivän ohjelman alku oli jo sellanen mistä sai osviittaa siitä mistä tässä hommassa on kyse.

Ymmärsitte ihan oikein, päivän aluksi siis juostiin pika aitoja. Ihan ekana miehet 80 ja 85v. Uskomatonta!! Oispa itte edes elossa sen ikäisenä. Mä arvostan niin paljon näitä kaikkia teräsmummoja ja vaareja.

Tollanen on ollu mun positioni tämän päivän. Tänään en ollut kahviossa ollenkaan kun sielä oli ihan riittämiin porukkaa. Oon siis leiriytynyt tuohon tiettyyn kohtaan ja nautiskella penkkiurheilu päivästä. Oon kattonu Yle areenasta hiihtoja samaan aikaan. Moneen on revettävä 😁

Päivän aloitin reippaalla vajaan tunnin lenkillä. Olikin tosi ihana sää ja teki mieli tehdä vaikka kuinka pitkä lenkki. Mulla kuuluu kisapäivien perusvarustukseen vaihto paita ja vermeet muutenkin lenkin jälkeistä fressiytymistä varten. Ei tarvi hikisenä ja haisevana koko päivää katsomossa viettää. Muuhun vakivarustukseen kuuluu puhelimen laturi ja luurit, tietty kukkaro, villasukat ettei tarvi kenkiä pitää koko päivää jalassa mutta pysyy jalat lämpimänä. Samoin huivi jonka voi laittaa kaulaan tai hartioille. Hallissa on nimittäin aika viileää. On mulla aina mukana ristikkolehti ja kynäkin sekä lähes aina joku kirja. Joka kisassa tulee sellasia vähän turhankin rauhallisia kohtia kun vaikkapa juostaan pitkiä matkoja. Ajankulua tarvii aina välillä. Repusta löytyy myös juomista ja yleensä pähkinöitä sun muuta naposteltavaa. Sellanen varustus. Sillä pärjää tilantees kun tilantees.

Olotila on ollu koko viikonlopun jotenkin kummallisen kevyt ja hyvä. Eilenkin vaikka seisoin yli 5 tuntia kahviossa.niin kun lähdin kävelemään ja piti mennä portaita niin sekin meni ihan ku lentäen. Samoin lenkki sujui tänään tosi hyvin ja kevyellä jalalla. Pitkästä aikaa saa makua siitä mitä on olla paremmassa kunnossa. Lenkillä tänään testailin vähän pulssia ja ei se kyllä mitenkään liian ylös noussut vaikka koitin mennä välis ylämäkeäkin että ois ottanu hiukka enemmän. Pumppu vissiin kohtuu hyvässä kunnossa kumminkin. Muista rempoista huolimatta.

Huomenna ois sitte lomapäivä. Oikeestaan edessä on lomaviikko mutta 7 tuntia mä käyn tekemässä töitä. En vaan vielä tiedä oonko yhen koko päivän vai pari pätkää. Riippuu tuosta mun työkaveristani että miten hän on töissä. Huomenna kuitenkin siis saa nukkua kaikessa rauhassa aamulla pitkään. Ihanaa!!

Nyt kohta lähetään kotimatkalle. Tässä istun teellä ja pullalla kun alkoi vähän nälkä näppiä. Kotona vasta syödään oikein ruoka.

Ihkua lomaa jos sulla sellanen on alkamassa!

rakkaudella,
Sartsa

TERVEYSASIAT ENNEN LOMAA

Viikko päättyi aurinkoisessa mutta kirpeässä pakkas säässä. Samalla oikeastaan alkoi mun loma. Ei tunnu siltä tippaakaan. Mitään suunnitelmia ei oo ja aion mennä ens viikolla parina päivänä töihin tekemään muutaman tunnin hukin. Siinä mielessä mitään lomamoodia ei oo päällä.

Huomenna aamulla kellokin herättää jo 6.15 eli aikaisemmin kun työaamuina. Ollaan menossa Hippos halliin aikuisurheilijoiden halli sm-kisoihin. Mäkin meen huomenna kökkähommiin kahvioon mutta muuten aion vaan taas nauttia kisatunnelmasta. Nää kisat onkin tosi motivoivat sillä kyseessä on ihan veteraani urheilijoitakin. Mä siis puhun aina 90 ikävuoteen saakka urheilijoista. Hattu päästä!
Viikonloppuna ei siis pahemmin tuu lepäiltyä, mutta sitähän saa tehdä sitten ens viikolla. Kuitenkin aion tehdä vaan 7 tuntia ens viikolla töitä mikä tarkoittaa joko yhtä kokonaista päivää tai sitten paria puolikasta. Katotaan.

Terveysjutut on olleet tapetilla tämän koko viikon. Noita verenpaineita on tullut mittailtua kuten pyydettiin ja pientä huolta on ollut niiden tiimoilta. On ne vähän koholla olleet oikeestaan koko ajan mutta ei onneksi niin korkeita kun viikonloppuna. Lisäksi tuo jökkiintynyt (täälä opittu, erittäin kuvaava sana) niska-hartiaseutu on tuottanut päänvaivaa. Kun en tietenkään päässyt nyt just hierojalle. Mutta lyhyestä sairasvirsi paras joten suora leikkaus tähän päivään. Kävin siis tänään siellä hoitajalla josta oli puhe. Sain kuulla ettei oo syytä huoleen eikä tilanne oo todellakaan niin paha kun mitä pelkäsin. Nyt vaan sitten taas parin viikon ajan seurailen noita paineita sillon tällön ja sitten meen taas käymään hoitsun puheilla ja katotaan onko tilanne pysyny samana. Kovin äkkiää ei oo tarvetta ainakaan muutella lääkityksiä sun muuta. Oli kyllä huojentunut fiilis kuulla ettei mitään hätää oo. Ja taas samalla tuntea ittensä vainoharhaiseksi joka puuttuu jokaiseen tuntemukseen. Vähän ehkä jopa hävettikin. Noh, eteenpäin hyvillä mielin...

Viikko oli töitten suhteen aika hässäkkää. Ehkä jopa vähän normaaliakin takkuisempi. Se on mun työlle luonteenomaista nykyään. Paljon tapahtumia, vaihtuvia sellaisia, useampia työkohteita ja työparit vaihtuu tiuhaan. Kiire on kaikkein kurjin, kun pitää tehdä asioita niin ettei niihin ehdi kunnolla niihin paneutua. Sitten pahimmillaan tehdään samat hommat monta kertaa kun tulee kiireessä virheitä.

Nyt oon tämän illan vaan ottanu ihan todella iisisti. Jotenkin tuntuu olevan aika vetämätön ja väsy olo. Eipä mulla tässä nyt mitään välttämätöntä tekemistä oliskaan.

Mukavaa viikonloppua!

rakkaudella,
Sartsa

AKTIIVISUUSRANNEKETESTAUSTA JA TERVEYSHUOLIA

Mun piti silloin yhtenä päivänä kertoa mun uudesta ystävästäni. Noh, kun sanoin että tämä ystävä kulkee aina mukana niin en kyllä liioitellut yhtään. Ainut missä mä ehkäpä hiukan liioittelin on tuo ystävä sana, mutta menköön.

Kyseessä on siis aktiivisuusranneke, jollaista oon jo pitkän aikaa meinannut hankkia. Halusin vain ensin ihan tavallisen ja edullisen mallin että pystyn kattoa onko siitä mulle hyötyä ja iloa vai jääkö käyttämättä koko kapine.

Tommonen malli löytyi sitten Tokmannin alesta. Jenni ensin osti tuollaisen itelleen ja totesin että noin edulliseksi vehkeeksi siinä oli tosi paljon ominaisuuksia. Tää maksoi siis vaivaisen kympin eikä kyllä normihintakaan päätä huimannut sillä oisko ollut jotain 40euron luokkaa. Tästä löytyy aika monta eri toimintaa joita oonkin jo lähes kaikkia kovasti testaillut. En nyt tarkalleen muista kauanko tää on mulla ollut, mutta parisen viikkoa nyt ainakin. On ollut mun ranteessa ihan koko ajan sekä yöllä että päivällä. Tää mittaa sykettä, askeleita, kuljettua matkaa ja kaloreita. Askeleiden paikkansa pitävyys on kyllä aika hyvä sillä oon tehnyt monenlaisia testejä. Kävellyt laskien oikeat askeleet ja huomannut ettei tää ranneke oo heittänyt kun ehkä yhdellä askeleella. Oon koittanut kovasti viuhtoa käsillä että ottaako se niitä askeleita käden liikkeestäkin mutta en oo saanut ottamaan. Matkakin on aikalailla kohdillaan kun oon verrannut vaikka Sports trackeriin sun muihin sovelluksiin. Kaloreista mä en oikein tiedä mitään kun ei tuu niihin niin perehdyttyä.

Lenkille lähtiessä voi napauttaa rannekkeen päälle, jolloin lenkki tallentuu erikseen muistiin. Lenkin aikana voi tarkkailla vaikka sykettä. Kaikkea tätä voi sitten tarkkailla kännykkään ladatusta sovelluksesta. Liikkumisen lisäksi ranneke mittaa unta ja sen laatua, joten siksipä se on ollut mulla kädessä öisinkin. On ollut jännä nähdä, että kyllä unen alku ja loppuajat pitää aika tarkkaan paikkansa. Sovelluksesta sitten näkee että kauanko unta on piisannut ja onko se ollut syvää vai kevyttä unta. Samoin näkyy valkoisena palkkina valvotut kohdat. On ollut tosi jännä huomata, että mä kyllä nukun ihan kohtuuhyvin. 7,5 tuntia suunnilleen unta per yö ja siitä parisen tuntia on syvää unta ja loput kevyttä. Jostain luin, että 25% unesta pitäis olla syvää niin sitten unesta olis se hyöty mitä siitä pitäis ollakin. Kyllä mulla se on toteutunut. Yhtenä yönä oli jopa niin, että molempia unia oli lähes sama määrä. Toisin sanoen, on näytetty toteen se mitä oon jo sanonutkin eli nukun nykyään aikalailla hyvin verrattuna johonkin menneeseen aikaan. Enpä juuri heräile yölläkään. En edes vessaan, mikä on aika ihmeellistä. Tuntuu siis, että päätös olla menemättä lääkärin väkisin mulle tuputtamiin uniapnea tutkimuksiin oli ihan oikein. Sehän sitä mulle silloin suositteli kun olin kilpirauhas asioitten takia eka kertaa vastaanotolla. Takertui siihen kun sanoin että en oikein nuku kunnolla.

No siis tuosta rannekkeesta on kyllä todellakin ollut mulle iloa. Ensinnäkin on ollut jännä huomata että rauhallisenakin päivänä työpäivän aikana saattaa kevyesti tulla 3500-4000 askelta. Sitten jos on jotain liikuntatuntia ym niin askelmäärä lähes tuplaantuu. Tänäänkin töistä tullessa rannekkeen saldo näytti 2,1 kilometriä. Liekö tuo nyt sitten sitä hyötyliikuntaa. Niinpä viime viikollakin sitten tuli parina päivänä lähdettyä lenkille vielä illalla ihan sillä, että tulis se tavoitteen mukainen 10 000 askelta täyteen. Sainkin parina päivänä ylitettyä sen komeasti kun tuli lähes 14 000 ja toisena päivänä lähes  18 000 askelta. Hyvä minä. Viime viikko oli muutenkin hyvä liikunnan kannalta sillä lenkkeilin kolmena päivänä ja kävin uimassa yhtenä. Sitä sais jatkaa tälläkin viikolla.

Viikonloppuna mä kuitenkin törmäsin odottamattomiin terveysongelmiin kun olotila tuntui tosi raskaalta ja mittasin verenpaineet jotka olikin pilvissä. Meinasin pyärtyä kun eka kerralla mittari näytti 166/104 lukemia. Tokalla kertaa tuli vähän matalampi lukema mutta hirmu korkeita yhtä kaikki. Huolestuttaa, sillä mullahan on verenpainelääkitys. Tänä aamuna sitten mittasin ja sain hiukan alhaisemmat lukemat. Mietin jo, että voiko jumiin mennyt niska-hartia seutu oireilla tällä tavalla.

Mua niin nyppii, että mun terveydes on koko ajan joku rempallaan vaikka yritän kuinka syödä terveellisesti ja liikkuakin. Soitin nyt sitten tänään terveyskeskukseen että mitä tehdään. Sain ohjeen viikon ajan mittailla aamuin illoin paineita ja perjantaina sitten meen hoitajalle joka tuumii miten edetään. Samalla päätin laittaa muitakin asioita kuntoon ja tilasin hammaslääkärin, joka tosin meni ens kuulle. Sitten varasin vielä gynekologille ajan, minkä sainkin jo huomiselle. On välillä vaivannut tuo kierukka asia että onko sen suhteen kaikki kunnossa, niin nyt päätin mennä tarkistuttamaan. Jännittää tosi paljon se. Jotenkin mulla on suoraan sanoen tunne, ettei siellä oo kaikki niinkun pitää. Välillä tuntuu outoja vihlaisuja ja ihan kun painetta alavatsalla. Voivat toki liittyä ihan normikiertoonkin. Noh, onneksi sain ajan jo huomiselle niin ei tarvi tuotakaan asiaa ittekseen miettiä.

Että tämmösiä juttuja tällä kertaa. Sitä yrittää kovasti pitää ittestään huolta mutta sitten taas tuntuu että kroppa lahoaa ihan väkisin. En ymmärrä mistä nyt kiikastaa.

rakkaudella,
Sartsa

RENTO TYÖVIIKON PÄÄTÖS JA VIIKONLOPUN ALKU

Loppuviikko on ollut aikamoista vaaleanpunaista sydäntä ja ilon tulitusta. Torstaina juhlittiin ystävänpäivää meidän koululla niin, että edellisessä postauksessani ollut iso vaaleanpunainen sydän toimi taustana ystäväkuville. Sydämen edessä nähtiin ilahduttavan paljon iloisia naamoja ja innostuksen punaa poskilla kun oppilaat kävivät kuvaamassa toisiaan ja itseään. Erityisesti mieltä lämmitti isommat oppilaat jotka menivät kaverikuvaan pienten kummioppilaittensa kanssa.

Musiikin soidessa me myös askarreltiin ystävänpäiväkortteja ja kaikki olivat laittaneet kaulaansa sydämen, joka oli selkäpuolella niin ettei nähnyt mitä kukakin siihen kirjoitti. Sitten kaikki saivat käydä kirjoittamassa toistensa sydämiin kivoja ja positiivisia asioita toisistamme. Oli tosi kiva fiilis kun kaikki niin innokkaina etsivät sellaisia sydämiä joihin eivät olleet vielä kirjoittaneet. Ei ollut yhtään sellaista lokeroimista että isot oppilaat ois kirjottaneet vain toistensa sydämiin vaan kaikki kirjotti kaikille. Ruokasalissa vallitsikin iloinen sekamelska ja hauskalta näytti se neljän ihmisen juna jossa kaikki kirjottivat edellä olevan sydämeen terveisiä. Yhteishenkeä parhaimmillaan. Luulen, että nämäkin ovat niitä pienen koulun etuja. Mun sydän näytti tälläiseltä :)

Työpäivä siis sujahti näissä merkeissä tosi kivasti ja vähän kun itsestään. Illalla sitten vielä mentiin mun kollegoiden, Maijun ja Dorlen, kanssa syömään ja jutustelemaan. Täytyy oikeastaan korjata heti, että naiset ovat enemmän kun kollegoita sillä voin kyllä tituleerata molempia ystävikseni. Tuntui tosi kivalta kun Maiju ehdotti tälläsiä treffejä, sillä oon niin kovin paljon kaivannut ystävien kanssa vietettyä aikaa ja ajatusten vaihtoa. Me valittiin treffipaikaksi Cafe alex osittain olosuhteiden pakosta. Se on ainoa paikka joka on illalla auki pitkään. Päädyttiin syömään salaatit. Mä otin lohisalaatin joka olikin todella maistuva.

Päädyttiin kumminkin sitten ottamaan vielä jälkkäriäkin. Mulla valikoitui tällä kertaa lautaselle kolmen suklaan kakkua palanen. Kuva varmaan kertookin että herkullistahan se oli.

Pari tuntia siinä meni kun siivillä jutustellen ja maailmaa paranten. Mä rakastan tuollaista ajatusten vaihtoa ystävien kanssa, jota on aivan liian vähän nykyään. Sovittiin yhdessä tuumin, että moisista treffeistä täytyy ottaa ihan tapa.

Treffeiltä mä reippaana likkana menin vielä uimaan. Uiskentelin tällä kertaa vaan puoli kilsaa ja nautin päälle saunan rentouttavasta lämmöstä. Sain saunoa tällä kertaa ihan yksin joten saatoin vähän venytellä jäykistyneitä lihaksiani. Kotiin kun tulin niin oli kyllä sen verran rento fiilis että uni tuli ihan kutsumatta jo puoli yhdeksän aikaan.

Eilinen sitten aloitti viikonlopun loistavasti kun työpäivä oli jälleen juhlahumun sävyttämä. Mulla perjantai on muutenkin viikon lyhin työpäivä ja menee aina tosi kivasti. Vaihdan jo puolilta päivin työpistettä tänne lähemmäs kotia joten se varmaan tekee päivästä niin leppoisan. Eilen päivä oli poikkeuksellinen siksi, että yläkoululaisilla oli omat ystävätanssiaisensa lukion wanhojen tanssien jälkeen ja mä pääsin niitä kattomaan. Yllättäen mua liikutti aika paljonkin siellä katsomossa seurata niiden nuorten tanssia. Jotenkin vaan aloin miettiä miten niillä on vielä koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet olemassa. Ihanaa sähinää ja energiaa oli sali täynnä.

Viikonloppu alkoi mulla yksinäisissä merkeissä kun Aki oli töissä puoleen yöhön. Ensin mietinkin, että mitähän sitä iltansa iloksi keksis. Ois voinut lähteä vaikka johonkin shoppailemaan mutta kun ei oikein tilin saldo anna myöten sellaiseen. On menossa aika kuiva kuukausi mitä tulee rahavirtoihin. Ei paljon törsätä siis. Päädyin sitten kumminkin piipahtamaan kirpparilla, mutta en mä sieltä mitään löytänyt tällä kertaa. Kaupan kautta tulin kotiin, sillä jääkaappiin oli jälleen kerääntynyt sellaista kamaa joka piti tuhota ennenkuin päiväykset paukkuu. Palvikinkkua ja fetajuustoa nyt ainakin. Päätin siis tehdä pitsan ja siihen hain vähän lisukkeita kotiin tullessani. Innostuinpa siinä sitten leipomaan vielä sämpylöitäkin tosi tosi pitkästä aikaa kun huomasin että meillä oli jäänyt sämpyläjauhoja pussin pohjalle. Hyviähän niistä tuli vaikka en itte oikein voi niitä syödäkään. Maistaa nyt piti joka tapauksessa.

Tämä viikonloppu on sellainen ettei meillä oo mitään suunnitelmia ja siksipä tämä lauantaikin on alkanut tosi laiskoissa tunnelmissa. Nukuttiin pitkään ja sitten mä laiton pikkasen brunssia tarjolle.

Penkkiurheilijan lempipäivä on just tällänen kun on telkkari päällä josta katotaan hiihdon maailman cuppia ja läppäriltä näkyy Kuopiosta yleisurheilun halli sm- kisoja. :D Ei tarvi mietti viihdykettä.
Ihanan rentoa viikonloppua sulle kans!

rakkaudella,
Sartsa

YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Jou,
tää menee teille kaikille,
mun ihanille ystäville,
vierellä hetken kulkeneille,
matkalle mukaan jääneille.
Niille jotka jaksaa antaa, pahalla hetkellä eteenpäin kantaa.
Mun kanssa päivisin raataa tai
vapaalla skumppaa kurkkuun kaataa.
Tää on sulle joka jaksat mua,
niinkun mäkin jaksan sua.
Jos itkettää niin itketään,
yhdessä eteenpäin eletään.
Tulkoon vastaan mitä vaan
kaikki yhdessä kohdataan.
Mikään ei voi kaataa mua ja
siitä kiittää mun tarvii sua.
Ystävänpäivää senkin höpönassut 💖

rakkaudella,
Sartsa