Viikko päättyi aurinkoisessa mutta kirpeässä pakkas säässä. Samalla oikeastaan alkoi mun loma. Ei tunnu siltä tippaakaan. Mitään suunnitelmia ei oo ja aion mennä ens viikolla parina päivänä töihin tekemään muutaman tunnin hukin. Siinä mielessä mitään lomamoodia ei oo päällä.
Huomenna aamulla kellokin herättää jo 6.15 eli aikaisemmin kun työaamuina. Ollaan menossa Hippos halliin aikuisurheilijoiden halli sm-kisoihin. Mäkin meen huomenna kökkähommiin kahvioon mutta muuten aion vaan taas nauttia kisatunnelmasta. Nää kisat onkin tosi motivoivat sillä kyseessä on ihan veteraani urheilijoitakin. Mä siis puhun aina 90 ikävuoteen saakka urheilijoista. Hattu päästä!
Viikonloppuna ei siis pahemmin tuu lepäiltyä, mutta sitähän saa tehdä sitten ens viikolla. Kuitenkin aion tehdä vaan 7 tuntia ens viikolla töitä mikä tarkoittaa joko yhtä kokonaista päivää tai sitten paria puolikasta. Katotaan.
Terveysjutut on olleet tapetilla tämän koko viikon. Noita verenpaineita on tullut mittailtua kuten pyydettiin ja pientä huolta on ollut niiden tiimoilta. On ne vähän koholla olleet oikeestaan koko ajan mutta ei onneksi niin korkeita kun viikonloppuna. Lisäksi tuo jökkiintynyt (täälä opittu, erittäin kuvaava sana) niska-hartiaseutu on tuottanut päänvaivaa. Kun en tietenkään päässyt nyt just hierojalle. Mutta lyhyestä sairasvirsi paras joten suora leikkaus tähän päivään. Kävin siis tänään siellä hoitajalla josta oli puhe. Sain kuulla ettei oo syytä huoleen eikä tilanne oo todellakaan niin paha kun mitä pelkäsin. Nyt vaan sitten taas parin viikon ajan seurailen noita paineita sillon tällön ja sitten meen taas käymään hoitsun puheilla ja katotaan onko tilanne pysyny samana. Kovin äkkiää ei oo tarvetta ainakaan muutella lääkityksiä sun muuta. Oli kyllä huojentunut fiilis kuulla ettei mitään hätää oo. Ja taas samalla tuntea ittensä vainoharhaiseksi joka puuttuu jokaiseen tuntemukseen. Vähän ehkä jopa hävettikin. Noh, eteenpäin hyvillä mielin...
Viikko oli töitten suhteen aika hässäkkää. Ehkä jopa vähän normaaliakin takkuisempi. Se on mun työlle luonteenomaista nykyään. Paljon tapahtumia, vaihtuvia sellaisia, useampia työkohteita ja työparit vaihtuu tiuhaan. Kiire on kaikkein kurjin, kun pitää tehdä asioita niin ettei niihin ehdi kunnolla niihin paneutua. Sitten pahimmillaan tehdään samat hommat monta kertaa kun tulee kiireessä virheitä.
Nyt oon tämän illan vaan ottanu ihan todella iisisti. Jotenkin tuntuu olevan aika vetämätön ja väsy olo. Eipä mulla tässä nyt mitään välttämätöntä tekemistä oliskaan.
Mukavaa viikonloppua!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti