keskiviikko 6. helmikuuta 2019

ÄITI-TYTTÄRET VIIKONLOPPU

Viime viikonloppu oli ihanin aikoihin. Syystä että sain tyttöni tänne Mänttään kahdeksi yöksi. Tytöt tulivat perjantaina illalla ja asettuivat taloksi. Nautittiin vähän tuliaisherkkuja ja juteltiin ennen siirtymistä unille.

Lauantaina oltiin pirtsakkoina heti aamusta valmiina päivän aktiviteetteihin. Lähdettiin näet kiertelemään kirppareita ja käytiin katsastamassa molemmat Serlachius museot. Tytöt kun ei olleet vielä koskaan niissä vierailleet.

Aloitettiin kirppiskierros Keuruulta, jossa piipahdettiin spr kirpparilla ja Vilikassa. Molemmat paikat entuudestaan tuttuja. Jenni tais tehdäkin hyvät kaupat viinilaseista. Mä ja Elina lähdettiin takaisin kohti Mänttää tyhjin käsin.

Mäntässä pysähdyttiin matkan varrella Amandan aarteet nimiselle kirpparille. Suosittelen, jos täälä päin liikutte. Sieltä löytyy tavaraa kyllä sitte ihan laidasta laitaan. Vanhasta uuteen ja romusta antiikkiin. Mä löysin tsekkiläistä kristallia ja mukaan lähti kuoharilasit ja viinilasit. Samaa sarjaa jota Akin kans löydettiin viime viikolla. Tosi kauniit.

Tommosta sarjaa
Kun oltiin saatu kirpparit koluttua niin sain houkuteltua tytöt grillille syömään. Pitkästä aikaa teki mieli mun grillilempparia eli aurajuustohampparia. No, olihan se nyt hyvää. Kyllä muuten jaksoi mennä museokierrokselle vatsat pinkeinä. Museoista Gustaf oli ekana vuorossa. Ulkona tuuli oli ihan jäätävää ja lunta satoi vaakaan joten mikäpä parempaa tekemistä kun museoihin tutustuminen. Gustaf museossa oli vielä Paperiperkele näyttely jonka ite oon kiertänyt jo pariin otteeseen aiemminkin mutta meninpä vielä uusiksi tyttöjen kanssa.

Täältä näkyy mitä muita näyttelyitä oli tällä hetkellä menossa kummassakin museossa. Olli ja Bucklan oli tosi monipuolinen kertomus taitelijapariskunnasta niin heistä ihmisenä ja parina kuin myös monipuolisesta taiteestaankin. Näyttely jatkui museosta toiseen.





Käytiin me apteekkarin kauppahuoneessakin missä Jenni innostui poseeraamaan erinäisissä kostyymeissä. Neitille kans sopii päälle vaikka mitkä vaatteet ja aina kuvat on onnistuneita. Mun mielestä tuossa vanhat vaatteet kuvassakin on ihan sellasta oikeaa menneen ajan lumoa.

Apteekkari hommissa

Linnan neito :)

Gustaf museossa on myös autenttisessa kuosissaan Serlachius yhtiöiden johtajan huone sekä kokoustila. Kaikki kalusteet ovat ne mitkä siellä on aikanaan ollut. Aika jykevää oli meininki.



Löytyipä sieltä seinältä tämä mun mielestä aika hauska teos. Akseli Gallén-Kallelan Pobleemi maalauksen luonnosversio. Kerrotaan että aikanaan tämä taulun aihe herätti pahennusta sillä ei ilmeisesti ollut ihan hyväksyttävää maalata nyt kännääviä taiteijoita. Taulussa olevat henkilöthän ovat Kämp hotellissa paljon lasin äärellä viihtyneet Gallen-Kallella itte, Jean Sibelius, Robert Kajanus ja Oskar Merikanto. Mun mielestä työ on hauska juurikin siksi että on hiukan erilainen. Ymmärrän tälläsenä maalaistollona sen verran vähän taiteesta että siinä pitää olla sitten jotain ihan oikeata silmänruokaa mikä herättää kiinnostuksen heti ensi silmäyksellä.



Gustaf museohan itsessään on siis aikanaan toiminut Serlachius yhtiöiden pääkonttorina ja on jo itsessään rakennuksena nähtävyys.

Toisen kerroksen näkymää


Kuva sisääntuloaulasta

Gösta museossa harmitti ettei kartanon puolelle päässyt remontin takia. Niinpä sitten piipahdettiin vaan katsomassa paviljongin puolella olevat näyttelyt. Harry Kivijärven kivityönäyttely oli ihan kiva.





Monta tuntia siis meni tien päällä ja kun kotiin päästiin niin tuntui olevan aika väsynyttä porukkaa ja pienet chillailut oli paikallaan. Tosi kivasta päivästä oli kyllä hyvä mieli.

Sunnuntaina sitten piti arpoa aamusta että uskallanko lähteä ajelemaan Tamperetta kohti. Keli oli aika karmea kun kattoi ikkunasta sitä lumipyryä ja vielä pahemmalta tilanne vaikutti jos vilkaisi sääennusteita. Ja etenkin niitä lukuisia varoituksia. Annettiin jopa ymmärtää ettei tien päälle kannattais lähteä ollenkaan jos ei oo pakko. Päätin kumminkin lähteä edes yrittämään sillä tilaisuus johon oltiin menossa oli ainutlaatuinen. Siskontyttöni Camilla teki teatteridiplomityötä koulullaan Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja  me oltiin menossa kattomaan niiden taidonnäytettä. Ja onneksi mentiinkin!! Matkalla oli aika karmea keli mutta ei ollenkaan niin paha kun luulin. Perille päästiin ongelmitta ja kaksi näytöstä jotka nähtiin olivat kyllä käsittämättömän hyviä. En oikein vieläkään pysty tajuamaan miten noin nuoret osasivat käsitellä niin vaikeita ja rankkojakin aiheita niin hyvin eläytyen. Mä olin ihan rikki sen ekan näytelmän jälkeen. Aihe kosketti niin syvältä ja kun näyttelijät olivat vielä niin huippuluokka niin ei voinut muuta kun olla vaikuttunut. Itkulta en todellakaan välttynyt ja olin jossain tiloissa vielä hyvän aikaa esityksen jälkeenkin. Niin syvälle se meni.

Kotimatka oli sitten todella liukasta kun tien pinta oli vaihtunut mustaksi jääksi. Pikkuhiljaa hissuksiin ajellen kumminkin päästiin perille. Likat lähtikin siitä sitten oikeastaan samantien kotimatkalle ja mä jäin tänne toivomaan että matka sujuu hyvin.

Oli kyllä pitkästä aikaa ihana viikonloppu.

rakkaudella,
Sartsa






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti