Lauantaina sitten lähdettiin oikein todellakin keliä uhmaten edestakaiselle reissulle Lapuan suuntaan. Ajokeli ei ollut onneksi ihan niin paha mitä ajattelin vaikka lähes koko matkan satoi. Välillä vettä, välillä lunta ja lopun aikaa räntää. Teitä ei tietenkään oltu aurattu joten ajeltiin myöksin vaihtelevasti joko sohjossa tai lumisissa urissa. Eipä se haittaa kun ajelee ihan rauhallisesti eikä pidä suurempaa kiirettä.
Matkalla pysähdyttiin vähän täydentämään lahjapusseja joita oltiin sankareille viemässä. Kyseessä oli siis vähän normaalia tärkeämpi vierailu sillä saatiin kutsu juhlimaan veljen tyttöni kotiutumista. Pinja on toipunut hienosti aivoverenvuodostaan ja pääsi siis vihdoin kotiutumaan. Toki kuntoutus jatkuu vielä, ehkä pitkäänkin, mutta tässä hetkessä ollaan siinä tilanteessa että kotona pärjätään. Olipa tosi ihana saada halata Pinjaa ja nähdä että tyttö oli ihan olosuhteisiin nähden ok. Itse asiassa päällisin puolin nähtynä ei välttämättä edes huomaa, että mitään erityistä on ollutkaan. Toki kun osasi katsoa "sillä silmällä" niin oli merkkejä näkyvissä siitä mitä on tapahtunut. Ja sitten on tietenkin asioita joita ei päälle päin näy. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Parasta toivoen.
Edellä mainitun vierailun lisäksi mä kävin viemässä lahjan mun kummitytölleni, jonka synttäreille tuli kutsu loppukuulle. En silloin pääse juhlimaan niin päätin sitten käyttää tilaisuuden tehokkaasti hyväkseni ja piipahtaa jo näin etukäteen. Voi miten oli kiva nähdä pitkästä aikaa kovasti kasvanut Mirella. Ihan liian harvoin ehtii käymään. On myöskin ihanaa nähdä ystäviä joiden kanssa kaikki jatkuu aina siitä mihin viimeksi on jääty, vaikka harvoin nähdäänkin.
Illalla sitten ajeltiin kotiin aika lailla huonommassa kelissä kun mennessä. Tai ainakin pimeys toi siihen ihan oman lisämausteensa. Vielä kun satoi ihan koko matkan niin tuntui välillä tosi haasteelliselta nähdä yhtään mitään. Vastaantulevien valot häikäisivät tosi paljon ja välillä ihan oikeasti katosi näkyvyys kokonaan. Siinä sitten pitikin ajella kieli keskellä suuta, ettei aja liian lujaa vesilätäköihin joita oli joka paikassa. Vesiliirtoon joutuminen ei ollut ollenkaan kaukana. Ajourat oli ihan täynnä vettä. Mun autossa on vielä sellainen ominaisuus, että mulla on vähän normia leveämmät renkaat jolloin ne ei oikein "sovi" olemassa oleviin uriin. Hankaloittaa etenkin pimeässä ja sateessa ajamista. Noh, oli miten oli kotiin päästiin sopivasti kattomaan SuomiLove. Meitsin ihana nyyhkyhetki.
Tämä päivä onkin mennyt sitten Akin äidin luona. Katolle kerääntynyt lumi vaati hiukan toimenpiteitä ja sitä sitten lähdettiin pudottelemaan. Tai siis Aki pudotteli ja mä olin lähinnä yleisönä. Vähän tuntui toki typerältä seistä siinä tumput suorina pihassa, mutta jotenkin koen etten osaa tarttua mihinkään hommaankaan sinänsä vielä vähän vieraissa ympyröissä. En tiedä miksi. Toki tekisin mielelläni jos pyydettäis mutta kovasti näyttivät pärjäävän ilman munkin valtaisaa työpanosta. Lunta on kyllä ihan kiitettävästi sadellut tässä talven mittaan.
Sitä aina sanotaan, että vuoden sademäärä on vakio. Saa nähdä meneekö tämä vuosi samalla lailla kun viime vuosikin. Talvella sataa yllin kyllin mutta kesä on sitten kuiva. Se ois vähän huono homma monessakin mielessä mutta eniten pohjavesien kannalta. Tästä lumesta ei oikein apuja veden kerääntymiseen oo.
Tällä hetkellä ollaan kotosalla oltu jo tovi ja jääkiekkoa katellaan. Urheilun äärellä on tämä päivä muutenkin mennyt sillä hiihtoa eri muodoissa on katteltu pitkin päivää. Ei voi mitään kun on urheiluhullu. Valitettavasti vaan penkkiurheilupuolella, sais tuo hulluus ulottua ihan ittensä liikuttamisehen asti.
Uutta työviikkoa kohti siis innolla. Pari viikkoa olis vielä ja sitten viikon talviloma. Ei ollenkaan huono ajatus!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti