RENTO TYÖVIIKON PÄÄTÖS JA VIIKONLOPUN ALKU

Loppuviikko on ollut aikamoista vaaleanpunaista sydäntä ja ilon tulitusta. Torstaina juhlittiin ystävänpäivää meidän koululla niin, että edellisessä postauksessani ollut iso vaaleanpunainen sydän toimi taustana ystäväkuville. Sydämen edessä nähtiin ilahduttavan paljon iloisia naamoja ja innostuksen punaa poskilla kun oppilaat kävivät kuvaamassa toisiaan ja itseään. Erityisesti mieltä lämmitti isommat oppilaat jotka menivät kaverikuvaan pienten kummioppilaittensa kanssa.

Musiikin soidessa me myös askarreltiin ystävänpäiväkortteja ja kaikki olivat laittaneet kaulaansa sydämen, joka oli selkäpuolella niin ettei nähnyt mitä kukakin siihen kirjoitti. Sitten kaikki saivat käydä kirjoittamassa toistensa sydämiin kivoja ja positiivisia asioita toisistamme. Oli tosi kiva fiilis kun kaikki niin innokkaina etsivät sellaisia sydämiä joihin eivät olleet vielä kirjoittaneet. Ei ollut yhtään sellaista lokeroimista että isot oppilaat ois kirjottaneet vain toistensa sydämiin vaan kaikki kirjotti kaikille. Ruokasalissa vallitsikin iloinen sekamelska ja hauskalta näytti se neljän ihmisen juna jossa kaikki kirjottivat edellä olevan sydämeen terveisiä. Yhteishenkeä parhaimmillaan. Luulen, että nämäkin ovat niitä pienen koulun etuja. Mun sydän näytti tälläiseltä :)

Työpäivä siis sujahti näissä merkeissä tosi kivasti ja vähän kun itsestään. Illalla sitten vielä mentiin mun kollegoiden, Maijun ja Dorlen, kanssa syömään ja jutustelemaan. Täytyy oikeastaan korjata heti, että naiset ovat enemmän kun kollegoita sillä voin kyllä tituleerata molempia ystävikseni. Tuntui tosi kivalta kun Maiju ehdotti tälläsiä treffejä, sillä oon niin kovin paljon kaivannut ystävien kanssa vietettyä aikaa ja ajatusten vaihtoa. Me valittiin treffipaikaksi Cafe alex osittain olosuhteiden pakosta. Se on ainoa paikka joka on illalla auki pitkään. Päädyttiin syömään salaatit. Mä otin lohisalaatin joka olikin todella maistuva.

Päädyttiin kumminkin sitten ottamaan vielä jälkkäriäkin. Mulla valikoitui tällä kertaa lautaselle kolmen suklaan kakkua palanen. Kuva varmaan kertookin että herkullistahan se oli.

Pari tuntia siinä meni kun siivillä jutustellen ja maailmaa paranten. Mä rakastan tuollaista ajatusten vaihtoa ystävien kanssa, jota on aivan liian vähän nykyään. Sovittiin yhdessä tuumin, että moisista treffeistä täytyy ottaa ihan tapa.

Treffeiltä mä reippaana likkana menin vielä uimaan. Uiskentelin tällä kertaa vaan puoli kilsaa ja nautin päälle saunan rentouttavasta lämmöstä. Sain saunoa tällä kertaa ihan yksin joten saatoin vähän venytellä jäykistyneitä lihaksiani. Kotiin kun tulin niin oli kyllä sen verran rento fiilis että uni tuli ihan kutsumatta jo puoli yhdeksän aikaan.

Eilinen sitten aloitti viikonlopun loistavasti kun työpäivä oli jälleen juhlahumun sävyttämä. Mulla perjantai on muutenkin viikon lyhin työpäivä ja menee aina tosi kivasti. Vaihdan jo puolilta päivin työpistettä tänne lähemmäs kotia joten se varmaan tekee päivästä niin leppoisan. Eilen päivä oli poikkeuksellinen siksi, että yläkoululaisilla oli omat ystävätanssiaisensa lukion wanhojen tanssien jälkeen ja mä pääsin niitä kattomaan. Yllättäen mua liikutti aika paljonkin siellä katsomossa seurata niiden nuorten tanssia. Jotenkin vaan aloin miettiä miten niillä on vielä koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet olemassa. Ihanaa sähinää ja energiaa oli sali täynnä.

Viikonloppu alkoi mulla yksinäisissä merkeissä kun Aki oli töissä puoleen yöhön. Ensin mietinkin, että mitähän sitä iltansa iloksi keksis. Ois voinut lähteä vaikka johonkin shoppailemaan mutta kun ei oikein tilin saldo anna myöten sellaiseen. On menossa aika kuiva kuukausi mitä tulee rahavirtoihin. Ei paljon törsätä siis. Päädyin sitten kumminkin piipahtamaan kirpparilla, mutta en mä sieltä mitään löytänyt tällä kertaa. Kaupan kautta tulin kotiin, sillä jääkaappiin oli jälleen kerääntynyt sellaista kamaa joka piti tuhota ennenkuin päiväykset paukkuu. Palvikinkkua ja fetajuustoa nyt ainakin. Päätin siis tehdä pitsan ja siihen hain vähän lisukkeita kotiin tullessani. Innostuinpa siinä sitten leipomaan vielä sämpylöitäkin tosi tosi pitkästä aikaa kun huomasin että meillä oli jäänyt sämpyläjauhoja pussin pohjalle. Hyviähän niistä tuli vaikka en itte oikein voi niitä syödäkään. Maistaa nyt piti joka tapauksessa.

Tämä viikonloppu on sellainen ettei meillä oo mitään suunnitelmia ja siksipä tämä lauantaikin on alkanut tosi laiskoissa tunnelmissa. Nukuttiin pitkään ja sitten mä laiton pikkasen brunssia tarjolle.

Penkkiurheilijan lempipäivä on just tällänen kun on telkkari päällä josta katotaan hiihdon maailman cuppia ja läppäriltä näkyy Kuopiosta yleisurheilun halli sm- kisoja. :D Ei tarvi mietti viihdykettä.
Ihanan rentoa viikonloppua sulle kans!

rakkaudella,
Sartsa