YSTÄVÄLAUANTAI

Kun tyky päivästä oli selvitty, oli aika lähteä rakkaan ystävän luokse viettämään lauantai iltaa. Liian harvoin on tullut nähtyä viime aikoina joten oli ihan mahtavaa saada istua rauhassa ja syödä hyvin sekä laittaa maailman asiat taas järjestykseen. Meillä on ihana ystävyys ja vuosien varrella on molempien elämässä tapahtunut isojakin asioita. AINA on voinut luottaa siihen, että ajatuksiaan ja fiiliksiään on saanut purkaa ja toinen on kuunnellut ja ollut läsnä. Lisäksi mä arvostan tässä ystävyydessä tosi paljon sitä, että voi puhua toiselle ihan rehellisesti mitä mieltä itse asioista on. Puolin ja toisin on näin tehty ja samalla annettu ehkä toisillemme ihan uusia näkökulmia asioihin. Mä en kaipaa mitään joojoo miehiä siinä tilanteessa kun on oikein on asiat ja ajatukset solmussa. Se on niin virkistävää ja solmuja avaavaa kun toinen antaa oman näkemyksensä niin että voit itsekin kokea ahaa elämyksen että "tosiaan mitäpä jos...".

Mä sain kyllä niin mahtavat sapuskatkin ettei paremmasta väliä.

Aluksi otettiin tietty skumppalasilliset

Tämmöset pöperöt

Nää lihapullat oli ihan sairaan hyviä

Tämmönen kaveri mulla oli sielä myös <3

Aika meni tosi nopeasti vaikka jouduttiin valvoa aika myöhään kun mökkikauden päättäjäisiä juhlittiin rakettien paukuttelun merkeissä. Siitä ei meidän koiraystävät oikein tykänneet.

Kiitos Ystävä, toivottavasti nähdään taas pian!!

rakkaudella,
Sartsa

TYKY ALOITTI VIIKONLOPUN

No niin... Vihdoin täällä. Mistähän sitä oikein alottais purkamaan kaikkea viikonloppuna tapahtunutta. Noh, josko mentäis perjantaihin ja työpäivään joka oli kyllä kaikkea muuta kun tavanomainen. Ensin päivällä meillä oli koko koulun yhteinen ulkoilupäivä, taikka lähinnä urheilupäivä. Ruokailuun asti kierrettiin pihassa luokittain erilaisia lajipisteitä läpi. Pituutta, kuulaa, pallon heittoa, erilaisia juoksulajeja ja ulkopelejä. Oikein mukavaa.

Sitten kun oppilaat lähtivät ruokailun jälkeen kotiin niin meillä alkoi tyky iltapäivä. Lähdettiin ensin kohti läheistä näkötornia missä saimme hetken hiljentyä upeitten maisemien äärellä. Oli oikein mukava katkaista työpäivä ja vaihtaa vapaalle. Meille oli järjestetty pullakahvitkin tuola näkötornin juurella. Jo siinä huomasi ihan uusia puolia työkavereista kun työminät alkoivat karista pikku hiljaa. Oli oikein rento ja mukava fiilis...

Me jatkettiin siitä sitten matkaa meidän rehtorin mökille, jonne oli järjestetty kaikkea kivaa meidän varalle. Mökki oli jo itsessään niin ihanalla paikalla ja miljööltään juuri sellainen joka puhuttelee mua. Voisin kuvitella hyvinkin itselleni juuri tuollaisen paikan jossa akut latautuu ja voi vaan istua rauhassa järvelle tuijotellen.

Meidän eka homma oli batiikkivärjätä paidat itsellemme. Niistä tulikin todella hienot.

Tämän homman jälkeen meidän arvottiin kahden hengen joukkueisiin ja alkoi mittelöt sekä ilma-ase ammunnassa että petanque pelissä. Ammunta oli aivan superhauskaa ja sitä voisin haluta harrastaa vaikka enemmänkin. Petanque oli meille kaikille lähes uusi tuttavuus joten siinä kyllä oli tuurilla iso osuus pelissä.

Kun pelit oli pelattu ja tulokset julkistettu, oli aika lähteä syömään. Meidän rehtori osoittautui kyllä melkoiseksi pitokokiksi sillä kaikki ruuat oli aivan käsittämättömän hyviä. Oli savustettua lohta, siikaa, lämmintä ja kylmää salaattia, aurajuustokastiketta ja kaikkea pientä hyvää lisuketta. Kaikki sopi mauiltaan tosi hyvin yhteen ja syödä piti tietenkin ihan mahan pullolleen.

Jo pelkät tuoksut huumasivat

Lämmin kanasalaatti

Suussa sulava jälkkäri

Ruuan jälkeen oli niin ähky ja väsy ettei oikein oisi jaksanut tehdä enää mitään mutta onneksi pakotin itteni naisten kanssa rantasaunaan. Olipa jumalaiset löylyt ja kattokaahan mitkä maisemat saunan terassilta. Mä olin taas ihan omimmassa elementissäni.

Ilta oli oikein todella mukava. Mä viihdyin tämänkin työporukan kanssa oikein hyvin. Olisin ehkä viihtynyt vähän pidempäänkin mutta mulla oli lauantai aamulla lähtö seuraavaan paikkaan joten piti päästä ajoissa nukkumaan.

Tähän loppuun vielä pikkuruinen tunnelmakuva mökkimaisemasta :) Viikonloppu oli vasta alkamaisillaan..

rakkaudella,
Sartsa

HILJAISUUS PÄÄTTYY HUOMENNA

Taas on päiviä sujahtanut ohi kun varkain ja paljon mukavaa on tapahtunut, kivoja juttuja koettuna. Elämyksiä ja ihan uusia kokemuksiakin.... Huomenna lupaan kertoa mitä kaikkea on tapahtunut. Tänään jätän vaan tähän tämmösen kuvan joka on maistiainen tämän päivän vierailusta taiteen äärelle. Mun työ on siitäkin kiva, että se mahdollistaa kaikenlaista hauskaa jota ei tulisi ehkä omin päin nähtyä.

Rakkaudella,
Sartsa

SYKSY

" Syksyinen tuuli viilentää poskiani samalla kun nautin illan ja yön hämystä. Pitäisi laittaa jo sukat jalkaan, pukea muutenkin enemmän, mutta en malta. Ei ihan vielä, kesän jäänteet ovat vielä tässä. Vielä vähän aikaa varpaat saavat nauttivat vapaudesta, kuten minäkin nautin näistä hiljenevistä tunneista kun päivä painuu kohti yötä. Kauneutta on kaikkialla, se vain muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan. Tässä hetkessä toivotan tervetulleeksi lyhtyjen lämpimän ja tunnelmallisen valon. Se lämmittää ajatuksia samalla kun kesä antaa periksi ja syksy ottaa vuoronsa parrasvaloissa." 

rakkaudella,
Sartsa

TYKYPÄIVÄÄ

Tämä työviikko ei ollut ollenkaan niin paha kun viime viikko. Mä keksin hyvän keinon jonka avulla saada tehtyä joku työ aina loppuun asti toisten häiritsemättä. Laitoin yksinkertaisesti oveen lapun että "älä koputa.Tuumaustauko". Lappu aiheutti paljon kysymysiä mutta myös sen, että mä todella sain yhden aikaa vievän asian tehtyä ihan alusta loppuun asti. Jes!!

Työviikko päättyi erilaiseen perjantaihin, sillä töitä mulla oli vaan ruokailuun asti ja sen jälkeen lähdin itsensä sivistyjohtajan kutsumana viettämään tyky- iltapäivää. Hän järjesti kaikille koulupuolen sihteereille tämmösen virkistysiltapäivän joka tällä kertaa oli tuossa Serlachius museo Göstassa. Mentiin aluksi syömään kolmen ruokalajin menu. Harmittaa etten viittinyt ottaa kuvia niistä annoksista sillä ne olivat kyllä sekä kauniita että maukkaitakin. Alkuruokana oli listan mukaan Samettista kukkakaalikeittoa, ilmakuivattua possua sekä kuusenkerkkää . Todella maukasta. Pääruokana kaikki valitsivat kalaa joka tällä kertaa oli siikaa. Listalla nimellä Päivän kalansaalis. Annoksessa oli maa artisokkaa, retiisiä ja yrttejä sekä palsternakkapyrettä. Nam ja nam!! Jälkiruokana nautimme tosi ihanan makuyhdistelmän eli Minttusuklaata, mansikoita ja oliiviöljyjäätelöä. Annos oli lisäksi koristeltu aidoin syötävin kukkasin. Tosi kaunista ja ihan suussa sulavaa suorastaan. Täytyy sanoa, että eihän nuo annosten koot nyt meikäläisen rekkamiehen annosten rinnalla ole kyllä koolla pilattuja mutta makunautinnot on ihan jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Suosittelen käymään jos täällä päin liikutte täälä Göstan ruoka- ja juomalista.

Ruokailun jälkeen käytiin sitten vielä tutustumassa museon viiteen eri näyttelyyn. Osa puhutteli enemmän osa vähemmän ja osasta mä en ilmeisenä maalaisjunttina ymmärtänyt oikein mitään :)
Kaikkein parasta oli vielä se, että kaiken tuon jälkeen päästiin viikonlopun viettoon kotiin. Olin siis jo hyvissä ajoin kotona. Viikonloppu saattoi siis alkaa oikein rentoutuneena ja hyvällä fiiliksellä. Aki tuli töistä kotiin tyttärensä kanssa ja siinä se menikin ilta mukavasti. Odotin pitkää iltaa Akin kanssa sen jälkeen kun typy lähti kotiin mutta työn raskaan raataja väsähti jo puolilta öin. Mä sitten vielä kuluttelin aikaa mesetellen rakkaan ystävän kanssa joka on Turkin maalla.

Tänään päivä alkoi heti tosi synkkänä, sateisena ja harmaana. Koko päivä on ollut kuin märkä rätti vasten kasvoja. Onneksi me lähdettiin hiukan shoppailemaan iltapäivällä niin sai kivasti aikaa kulutettua ilman, että tarvi nuokkua sohvalla jatkuvasti. Sitä se nimittäin on ollut sitten sen jälkeen kun kotiin on tultu. Tehtiin ruuaksi salaattia, että vähän kevyemmin välillä. Silti ruoka jysähti pahasti jäseniin ja uni meinas tulla väkisin.

Nyt on sitten aika rauhallisen koti illan kun saadaan yövieras tänne meitä viihdyttämään. Kivaa on se!!

rakkaudella,
Sartsa

On aika nostaa ankkurit ja valjastaa Luottamus

"Uskollinen purteni Luottamus on seisonut samassa rauhaisassa ja seesteisessä satamassa jo hyvän tovin. Tässä on ollut hyvä. On saattanut vain nauttia makoillen Luottamuksen kannella auringon kutittelusta. Rakkaus on ollut seuranani ja tutustuttanut minut moniin uusiin paikkoihin ja olen saanut uusia kokemuksia. Laivamestari Toivosta on tullut hyvä ystäväni. Monet illat olemme istuneet mailleen painuvaa aurinkoa seuraten puhuen elämästä. Minä olen ahminut kaikki ne tarinat noita Toivo on elämänsä varrelta mukaansa saanut. Yrittänyt oppia niistä, oivaltaa uusia asioita oleellisuudesta ja hetkistä joilla on merkitys. Olemme nostaneet maljaa Port Minälle ja ajatukselle miten tärkeää on ollut löytää se.

Välillä, siinä ilta auringon kullatessa maiseman ja laineiden hiljaa loiskuessa Luottamuksen kylkiin, on tullut mieleen lähteä taas seilaamaan. Elämän meri on kutsunut ja välillä on tuntunut, että ehkä aika olisi lähteä taas merille.  Sitten kumminkin on tuntunut, että näin on hyvä. Olen päättänyt jäädä.

Rakkaus on ollut hyvää seuraa. On ollut helppo olla, puhua ajatuksensa auki ja ulos, olo on tuntunut kevyeltä. Toisinaan on kuitenkin menty niin syvälle, uppouduttu vanhoihin lokikirjoihin ja merikertomuksiin että on tuntunut jopa pelottavalta. Rakkaus on sanonut minulle että jää luokseni, silloinkin kun olen itse ollut epävarma uskallanko. Port Minä on kuitenkin auttanut. Ottanut hellään syliinsä ja pyyhkinyt pois kaikki epävarmuuteni ja huolenaiheeni.

Kuitenkin tässä hetkessä, niin hyvä kun Port Minän satamassa onkin ollut olla niin on tunne, että aika on lähteä taas seilaamaan Elämän merelle. Nähdä mitä merkintöjä lokikirjaan on tuleva. Millaisiin satamiin sitä tulee poikettua, millaisia kanssapurjehtijoita tavattua. Mieli tarvitsee avautumista, maailmankuva avartumista, Luottamus tahtoo tehdä tehtäväänsä uskollisena purtena. Pitkien pohdintojen jälkeen olen päättänyt että on aika nostaa ankkuri, uskaltaa jälleen kerran. Tämä uskallus on epäilemättä hyppy tuntemattomaan, sen olen jo tässä vaiheessa oivaltanut. Jotain sellaista mitä en ole aiemmin kokenut ja joka hiukan pelottaakin. Onneksi minulla on Luottamus ja tiedän, että minua odottaa aina Port Minä ja siellä laivamestari Toivo. En siis jää yksin vaikka Elämän meri välillä kohtelisi kaltoinkin. Sanon siis näkemiin ja tapaamisiin kun nousen Luottamuksen kannelle kapsäkkieni kanssa. Toivo vilkutta hyvästiksi hymy huulillaan. Minäkin hymyilen, sillä tällä kertaa en seilaa yksin. Ruorin takana minulle iskee silmää matkaseurani Rakkaus. Tästä tulee elämäni purjehdus, tunnen sen jo nyt."

rakkaudella,
Sartsa

HEKTINEN TYÖVIIKKO HUIPENTUI SATAMA FESTAREIHIN

Viime viikko menikin ohi yhdessä hujauksessa orientoituessa töiihin. Koulumaailmassa nämä ekat viikot kouluvuoden alkaessa on todella hektisiä kun kaikki kuljetusasiat on hoidettavana ja kattoa että perheet saa tarvittavat tiedot perille. Paljon siis konttorirotan hommia on sisältynyt viime viikkoon mutta ei se mitään, kun tietää ettei se ihan tämmösenä tuu jatkumaan. Mä kuitenkin heti jo noiden kolmen ekan koulupäivän aikana kaipasin luokkaan. Noitten lasten kanssa on vaan jotenkin niin kiva olla. Tuntuu, että se on se mun juttu.

Viikonloppu tuli kuitenkin ihan kreivin aikaan sillä sen verran hektisiä oli työpäivät. Mistä sinänsä tykkään kans. Mä tykkään että kun ollaan töissä niin sitten sitä tekemistä on. En oo välttämättä mikään kahvitunnilla notkuja. Viikon varrella toki tuli katottua noita yleisurheilun MM kisoja joka päivä kohtuu myöhään asti. Mutta oli meillä taas perjantaina päivällinenkin melko namia. Lohta ja kasviksia.

Perjantaina oli tosi kiva sää ja ulkona terassilla tulikin siinä istuttua iltaa ennenkuin lähdettiin pitkästä aikaa vähän laulelemaan karaokea. Meidän hyvä ystävä Tuula oli myös paikan päällä ja meillä olikin tosi hauska ilta vaikka mulla vähän meinas ollakin väsy. Kummasti sitä hyvässä seurassa jaksaa vanhakin tanssia ;)

Lasinenkin voi laulukirja olla

Aki lauleskeli muutaman biisin, mä en tällä kertaa sittenkään

Lauantaina oli taas festaroinnin aika. Lähdettiin Laukaalle Satamafestareille. Oli tarkoitus ottaa oikein pitkän kaavan mukaan ja käydä kattomassa jo 14.30 Anttu Railion veto,mutta saatiinkin sitten niin tärkeitä vieraita että päätettiin lähteä vasta illemmalla. Tällä kertaa mentiin ihan omalla autolla eli tarkoituksena ajella yöllä sitten kotiin.

Festarit oli oikein kivat, ei todellakaan mitään massameininkiä vaikka porukkaa olikin ihan mukavasti. Tunnelma oli kuitenkin sellanen pikkufestarin eli vähä ikäänkuin kyläjuhlan meininkiä. Ruokapaikkoja oli tarjolla todella hyvin eikä tiskeille tarvinnut jonotella. Kaikki toimi hienosti ja keikat oli kyllä ihan kymppejä. Ekkuna lavalla meidän saapuessa paikalle oli The Comedians eli eturivin stand up koomikoista koostettu bändi. Ensin tietty hiukan stand uppia ja siihen keikka päälle. Aluksi ei oikein tiennyt miten poppooseen ois pitänyt suhtautua mutta lopulta koomikot tarjosivatkin ihan kelpo musiikkielämyksen. Tokikin huumorilla maustettuna.

Vesterinen yhtyeineen oli mulle uus tuttavuus livenä vaikka toki tiedän heidän biisejään että ne kyllä kolahtaa. Aina on kuitenkin hiukan eri asia nähdä bändi livenä. Mä olin ihan myyty, olihan järjettömän hyvä keikka. Pakko päästä pian uudestaan. Tutustu ihmeessä Vesterisiin täällä

 
Keli oli todella lämmin kun mentiin. Varauduttiin vesisateeseen, sillä semmosta oli luvattu. Jopa myrskyäkin mutta kun pääsimme ns. pelipaikoille niin ei kyllä sadetakkia tehnyt mieli päälleen vetää. Niinpä siis otettiin vaan kertakäyttösadetakit varmuuden varalle mukaan. Ja mitenkäs sitten kävikään juuri kun Apulannan keikka oli alkamassa. Kuulutettiin että Helsingissä oli riehunut melkoinen myräkkä, joka oli keskeyttänyt jopa Flow festarit siellä. Oli toiveissa että myrsky kiertäis tuon meidän festaripaikan mutta pieni jännitys oli päällä.

Hiukan ennen Apulannan keikkaa sitten taivas aukeni. Saatiin sadetakit vedettyä päälle niin alkoi sataa oikein kunnolla ja sitä kesti sitten koko keikan ajan. Saatiin juuri ja juuri tihkusateessa syötyä ruuat ennen suurempaa sadekuuroa. Oli muuten hyvät festarimätöt. Pulled porkia lisureineen.

Tässä me ennen kun Apulanta astui lavalle.

Apulannan keikan aikana sateen lisäksi leiskui salamat pimeällä taivaalla. Jotenkin osuvasti kun Apulanta laulaakin valoista pimeyksien reunoilla :D Tämmönen pumppu on Apulanta 
Keikan päätteeksi olikin sitten lähes 15 minuutin ilotulitus jossa kuuleman mukaan ilmaan ammuttiin 80000 euroa. Olihan muuten mahtava homma, koskaan nähnyt vastaavaa.

Tosi hyvä oli tämäkin keikka mutta pääasiassa odotin kyseiseltä illalta Haloo Helsingin keikkaa. Kyseinen bändi on mulle tosi tärkeä ja niiden keikoilta oon niin monta kertaa saanut voimaa ja sellasen virtapiikin että on jaksanut taas eteenpäin. Eihän ne nytkään jättäneet kylmäksi varmaan ketään. Sade oli lakannut ja saattoi vaan fiilistellä pimenevässä illassa voimaannuttavia välispiikkejä, energistä musiikkia sekä esiintymistä ja visuaalista ilotulitusta. Aaaa että.

Oli kyllä mahtava ilta jälleen kerran. Musiikilla on kyllä valtavan voimaannuttava vaikutus ei voi muuta sanoa. Yöllä oli sitten vähän tylsä ajella kotiin sillä oli tosi pimeää ja vettäkin tiputteli jonkin verran. Yömyssyn jälkeen maistui kyllä uni.

Sunnuntai menikin sitten lepäillen ja urheilua tallenteilta katsellen. Ihan rauhallisissa merkeissä. Keräten voimaa taas uuteen työviikkoon.

rakkaudella,
Sartsa

VAUHTIAJOT 2017 LAUANTAI

Viime vuonna Seinäjoen Vauhtiajoilla rokatessa meni kolme päivää putkeen, tänä vuonna riitti yks päivä. Lähdettiin pelipaikoille lauantaina, upeiden naisartistien päivänä. Aki tietenkin märän päiväunensa Anna Puun perässä. Mulle kelpas lähes koko kattaus. Ihan porttien auettua ei paikalle vielä menty, sen verran hyvät ja tärkeätkin keskustelut meillä oli siinä lähtiessä. Vähän niistä jäi jopa mietintämyssyyn mutta ei siitä enempää tässä.

Onneksi sade ei suuremmin rokkaamista haitannut joten saatiin nauttia keikka toisensa jälkeen. Hyvää musiikkia, yhteislaulua, tanssia... Festareita parhaimmillaan!!

Ensin käytiin kattomassa Aikuista Täydellistä Naista eli Paulaa.... Paulasta enemmän täällä...

Toisena vuorossa oli Petra.... paljon tukeutuen Vain elämää- sarjasta tuttuihin cover biiseihin mutta mikäs siinä. Hyvä oli meininki ja energia!!

Sitten vaihdettiin taas lavaa ja vuorossa oli ihku Erin. Tykkäsin oikein kovasti. Tutustuhan Eriniin täällä

Näiden fiilisten jälkeen sitten lähdettiin odottelemaan Anna Puuta lavalle.... Keikka ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikkakin olin itse sitä mieltä että Lapualla oli parempi keikka. Nyt oli ehkä näkyvissä hiukan jonkinlaista väsymystä, en osaa sanoa miksi. Vaisumpi keikka siis kun Lapualla mutta ei missään nimessä laimea. Ihanahan Anna on aina....  Kattokaa vaikka...

Vielä kun palan painikkeeksi käytiin kattomassa Chisun keikka niin siinähän sitä olikin makeaa yhdelle illalle. Tällä kertaa päätettiin jättää Kotiteollisuus ja 69 eyes kattomatta. Käytiin vielä sitten yksillä lasillisilla hotellin lähellä ennenkun oli aika mennä nukkumaan taas yhtä kokemusta rikkaampana.

rakkaudella,
Sartsa

ELÄMÄ ON!!

Tämä keskiviikko näköjään aukee sateisena ja harmaana. Eilinen päivä meni mulla ihan oleillessa vaan enkä saanut juurikaan mitään aikaan joten tänään onneksi ensinnäkin oon hereillä jo näin hyvissä ajoin (kello 8.15) ja toisekseen aion lähteä kirpparikierrokselle oitis kun sellanen aika on. Tuumin että kunhan saan itteni liikkelle niin saan myös aivoni aktivoitua niin, että jotain järkevää tulis tehtyä tänään. Kuten pyykin pesua esimerkiksi. En tiedä mikä nyt on kun tuntuu, että kroppa ja siis pääkin on unitilassa jatkuvasti. Nytkin oon kyllä nukkunut ihan hyvin, sillä mentiin illalla jo kahdeksan aikaan nukkumaan koska Akin piti töihin jo neljäksi. Lähes kellon ympärystä on siis nukuttu lukuun ottamatta aamupalan syömistä joskus neljän aikaan. Siltikään olo ei tunnu mitenkään pirteältä ollenkaan. Mutta josko se tästä kumminkin iloksi muuttuis.

Mun piti kirjoittaa itse asiassa aiheesta, mikä on mun mielessä päivittäin. Rakas ystäväni käy läpi syöpähoitoja ja mun on pakko sanoa miten ylpeä mä hänestä oon. Hän on ottanut aseekseen parhaimman lääkkeen mitä itsehoitoapteekista löytyy eli positiivisen asenteen. Huolimatta rankoistakin päivistä hoitojen aikana, hän on pitänyt mielensä siinä tilassa että tämä kaikki on nyt vaan läpikäytävä eikä oo mitään syytä vaipua synkkyyteen. Aluksi mä murehdin tosi paljon ystäväni ja läheistensä jaksamista, mutta mitä enemmän oon hänen kanssaan jutellut niin jostain kumman syystä mä oon itte saanut paljon voimaa ja positiivista fiilistä ystävältäni. Vaikka sen nyt pitäis mennä hiukan toisin päin. Jatkuvan murehtimisen sijaan on tullut vaan semmonen positiivisten ajatusten ja rakkauden fiilis. Niitä mä lähetän universumiin joka ikinen päivä, erityisesti häntä varten. Ei ole syytä vaipua epätoivoon tämmösen mörönkään kun syövän edessä. Se on vain lyötävä kanveesiin ja voitettava, mielummin suoraan ensimmäisessä erässä.

Tämmöiset asiat myös muistuttaa itseä entistä enemmän siitä että ei oo olemassa sitä sitten kun- elämää. Elämä on tässä ja nyt, eletään sitä. Koitetaan olla suorittamatta liikaa, mentyä liian lujaa niin ettei pystytä pysähtymään elämän pienten suurten ilojen äärelle. Rakastetaan...läheisiä, ystäviä, luontoa, kauneutta ympärillä, Elämää. Hymyillään paljon, se ei maksa mitään ja on jatkuvasti uusiutuva luonnonvara. Ennenkaikkea ajatellaan positiivisesti, sen huonoimmankin päivän tullen. Aina nousee uusi aurinko, tulee uusia mahdollisuuksia. Aina ei tarvi jaksaa ja silloin annetaan luvan perästä itselle lupa latautua kaikessa rauhassa.

Elämä on ihan laiffii kuitenkin!

rakkaudella,
Sartsa

RAKKAUS 1V

Eilen oli vuosipäivä. Oli kulunut tasan vuoden kierto siitä kun löysin Hänet täältä kaikkien muiden joukosta. Tunteet on vahvistuneet koko ajan. Viime päivinä oon paljon miettinyt meidän parisuhdetta, tyylilleni uskollisena, sillä lailla pohjia myöten penkoen. Onko kaikki todella niin hyvin kuin oon ajatellut? Olenko todellakin varma tästä suhteesta? Tuntuuko siltä, että näin voisi jatkaa vaikka elämän loppuun saakka? Jos kuitenkin onkin jotain jota on jäänyt huomaamatta...

Vastauksena kaikkiin näihin kysymyksiin on kyllä. Aiheesta on paljon meillä juteltukin ja Hän on tuonut esiin tietyllä tavalla omankin ajatuksen siitä, että mitä jos tämä onkin vain tyyntä myrskyn edellä. Kaikki on mennyt niin sujuvasti, on ollut niin mahdottoman hyvä ja helppo olla toisen kanssa. Minä voin olla just se mikä mä oon ja Hän voi olla se mikä hän oikeasti on. Ei esirippuja, ei naamioita, ei mitään feikkiä tai päälle liimattua. Voiko sellaista oikeasti olla olemassa? Jonkin aikaa se kesti itselläkin uskaltaa todeta että kyllä on.

Yhtenä iltana istuttiin taas aamuyöhön tuossa terassilla ja juteltiin näistä parisuhteen asioistakin. Siinä oli todettu puolin ja toisin että on kyllä pelottavan hyvin natsannut asiat kohdalleen. Isona ja tärkeänä asiana todettiin yhteiset kiinnostuksen kohteet ja sitä kautta mielekäs yhteinen tekeminen. Mulle on outoa se, että kotona voi jakaa kiinnostuksensa jotain asiaa kohtaan ja siitä voidaan keskustella. Meillä näitä yhteisiä on äkkiä ajatellen ainakin musiikki, urheilu ja luonnossa liikkuminen. Noin niinkun suurimpina juttuina. Ja ovatkin aika iso osa meidän elämää. Ei huono, ei ollenkaan. Muutenkin meidän persoonat on kohdanneet jollain selittämättömällä tasolla ja nyt jo onkin tullut useampia tilanteita missä toinen suunnilleen aloittaa lauseen ja toinen päättää sen. Tai toinen sanoo jotain jota juurikin oli aikonut itse ehdottaa. Ajatus käy samaan tahtiin. Sekin on kyllä todettu ihan ääneen, että luojan kiitos ollaan kuitenkin erilaisiakin monissa asioissa. Luonteen piirteissä löytyy kyllä eroja. Siinä missä minä oon aikamoinen pyryharakka ja kohellan vauhti päällä niin Hän on paljon pohdiskelevampi ja pidättyväisempi. Ehtii miettiä ennenkuin sanoo tai tekee, toisin kun minä. Sekään ei oo tahtia haitannut, lainkaan. Kun toisen pystyy hyväksyä tasan juuri sellaisena kun hän on, niin silloin ei ole tarvetta myöskään muuttaa toista siihen omaan muottiinsa. Sitä paitsi mä tarvitsen ehdottomasti tuollaisen tasapainottavan tekijän elämääni ja sitä Hän on kyllä ehdottomasti ollut. Minä joka menen tunteella asiaan kun asiaan niin olen lähes riippuvainen jostain mikä maadottaa mut maahan tarvittaessa. Hän on juuri sellainen. Kun minä hormonihöyryissäni tai muuten vaan tunteideni vallassa meuhkaan jostain todella olemattomasta, tai vaikka suuremmastakin, niin Hän osaa juuri oikealla lailla laittaa asiat perspektiiviin. Tiputtaa maan pinnalle, tai ainakin laskea kierroksia. Hän on tukena kun sitä tarviin mutta ei lähde mukaan mun kuohuiluun vaan ottaa asiat rauhallisesti. Juuri sitä mä tarviin. Sanoo sanattomasti että "Sartsa mitäpä jos vetelisit henkeä ihan rauhassa tovin ja jutellaan sitten".

Tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset on myös sulattaneet meidän suhteen soraäänittä, mikä on tietenkin iso asia. Vaikka loppupeleissä muiden mielipiteillä ei juurikaan ole väliä (lapsia lukuun ottamatta) niin onhan se ollut hienoa huomata että meidän vierellä halutaan kulkea edelleen. Puolin ja toisin on vuoden aikana tutustuttu toistemme lähipiiriin mikä on ollut kyllä erittäin jännittävää mutta mielekästä. Kaiken tämän jälkeen ymmärrän miksi Hän on välillä sanonut että pelkää kaiken menneen liian hyvin. Että jossain kohtaa kaikki sitten kaatuu niskaan. Valehtelisin jos väittäisin ettei moinen oo jossain vaiheessa tullut itsellekin mieleen mutta voin rehellisesti sanoa ettei enää toviin. Jaa miksikö oon niin varma? No eihän varma voi olla mistään mutta mä perustan tämän siihen, että me ollaan jo aikuisia ihmisiä jotka on kasvaneet tälläisiksi kun nyt ollaan eikä enää mitään dramaattista muutosta oo tapahtuva. Erilleen kasvamisen vaara on siis huomattavasti pienempi kun silloin joskus kersana. Molemmat on olleet rehellisesti sitä mitä on joten sitäkään vaaraa että kohta huomaa toisen olevankin ihan jotain muuta kun on väittänyt, ei kyllä ole. Me ollaan tästä vuodesta asuttu käytännöllisesti katsoen yhdessäkin yli puolet joten on kyllä oppinut  melko perinpohjin tunnistamaan toisen tässä ajassa. Näin on hyvä, näin on niin hyvä että sillon eräänä iltana tuossa ulkona aiheutin hilpeyttä toteamalla ääneen että "tälläseltä se kai sitten tuntuu kun on tasapainoinen, tasavertainen ja onnellinen parisuhde". Niin kai sitten. Ei lisättävää eikä mitään pois otettavaa.

Vuosipäivän kunniaksi päätin että nyt on aika esitellä Hänet, oikein kuvan kera. Hän on Aki, kulunut vuoteni, tämä päivä ja huominen <3

Juhannuksena 2017

rakkaudesta rakkaudella,
Sartsa