"Uskollinen purteni Luottamus on seisonut samassa rauhaisassa ja seesteisessä satamassa jo hyvän tovin. Tässä on ollut hyvä. On saattanut vain nauttia makoillen Luottamuksen kannella auringon kutittelusta. Rakkaus on ollut seuranani ja tutustuttanut minut moniin uusiin paikkoihin ja olen saanut uusia kokemuksia. Laivamestari Toivosta on tullut hyvä ystäväni. Monet illat olemme istuneet mailleen painuvaa aurinkoa seuraten puhuen elämästä. Minä olen ahminut kaikki ne tarinat noita Toivo on elämänsä varrelta mukaansa saanut. Yrittänyt oppia niistä, oivaltaa uusia asioita oleellisuudesta ja hetkistä joilla on merkitys. Olemme nostaneet maljaa Port Minälle ja ajatukselle miten tärkeää on ollut löytää se.
Välillä, siinä ilta auringon kullatessa maiseman ja laineiden hiljaa loiskuessa Luottamuksen kylkiin, on tullut mieleen lähteä taas seilaamaan. Elämän meri on kutsunut ja välillä on tuntunut, että ehkä aika olisi lähteä taas merille. Sitten kumminkin on tuntunut, että näin on hyvä. Olen päättänyt jäädä.
Rakkaus on ollut hyvää seuraa. On ollut helppo olla, puhua ajatuksensa auki ja ulos, olo on tuntunut kevyeltä. Toisinaan on kuitenkin menty niin syvälle, uppouduttu vanhoihin lokikirjoihin ja merikertomuksiin että on tuntunut jopa pelottavalta. Rakkaus on sanonut minulle että jää luokseni, silloinkin kun olen itse ollut epävarma uskallanko. Port Minä on kuitenkin auttanut. Ottanut hellään syliinsä ja pyyhkinyt pois kaikki epävarmuuteni ja huolenaiheeni.
Kuitenkin tässä hetkessä, niin hyvä kun Port Minän satamassa onkin ollut olla niin on tunne, että aika on lähteä taas seilaamaan Elämän merelle. Nähdä mitä merkintöjä lokikirjaan on tuleva. Millaisiin satamiin sitä tulee poikettua, millaisia kanssapurjehtijoita tavattua. Mieli tarvitsee avautumista, maailmankuva avartumista, Luottamus tahtoo tehdä tehtäväänsä uskollisena purtena. Pitkien pohdintojen jälkeen olen päättänyt että on aika nostaa ankkuri, uskaltaa jälleen kerran. Tämä uskallus on epäilemättä hyppy tuntemattomaan, sen olen jo tässä vaiheessa oivaltanut. Jotain sellaista mitä en ole aiemmin kokenut ja joka hiukan pelottaakin. Onneksi minulla on Luottamus ja tiedän, että minua odottaa aina Port Minä ja siellä laivamestari Toivo. En siis jää yksin vaikka Elämän meri välillä kohtelisi kaltoinkin. Sanon siis näkemiin ja tapaamisiin kun nousen Luottamuksen kannelle kapsäkkieni kanssa. Toivo vilkutta hyvästiksi hymy huulillaan. Minäkin hymyilen, sillä tällä kertaa en seilaa yksin. Ruorin takana minulle iskee silmää matkaseurani Rakkaus. Tästä tulee elämäni purjehdus, tunnen sen jo nyt."
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti