ELÄMÄ ON!!

Tämä keskiviikko näköjään aukee sateisena ja harmaana. Eilinen päivä meni mulla ihan oleillessa vaan enkä saanut juurikaan mitään aikaan joten tänään onneksi ensinnäkin oon hereillä jo näin hyvissä ajoin (kello 8.15) ja toisekseen aion lähteä kirpparikierrokselle oitis kun sellanen aika on. Tuumin että kunhan saan itteni liikkelle niin saan myös aivoni aktivoitua niin, että jotain järkevää tulis tehtyä tänään. Kuten pyykin pesua esimerkiksi. En tiedä mikä nyt on kun tuntuu, että kroppa ja siis pääkin on unitilassa jatkuvasti. Nytkin oon kyllä nukkunut ihan hyvin, sillä mentiin illalla jo kahdeksan aikaan nukkumaan koska Akin piti töihin jo neljäksi. Lähes kellon ympärystä on siis nukuttu lukuun ottamatta aamupalan syömistä joskus neljän aikaan. Siltikään olo ei tunnu mitenkään pirteältä ollenkaan. Mutta josko se tästä kumminkin iloksi muuttuis.

Mun piti kirjoittaa itse asiassa aiheesta, mikä on mun mielessä päivittäin. Rakas ystäväni käy läpi syöpähoitoja ja mun on pakko sanoa miten ylpeä mä hänestä oon. Hän on ottanut aseekseen parhaimman lääkkeen mitä itsehoitoapteekista löytyy eli positiivisen asenteen. Huolimatta rankoistakin päivistä hoitojen aikana, hän on pitänyt mielensä siinä tilassa että tämä kaikki on nyt vaan läpikäytävä eikä oo mitään syytä vaipua synkkyyteen. Aluksi mä murehdin tosi paljon ystäväni ja läheistensä jaksamista, mutta mitä enemmän oon hänen kanssaan jutellut niin jostain kumman syystä mä oon itte saanut paljon voimaa ja positiivista fiilistä ystävältäni. Vaikka sen nyt pitäis mennä hiukan toisin päin. Jatkuvan murehtimisen sijaan on tullut vaan semmonen positiivisten ajatusten ja rakkauden fiilis. Niitä mä lähetän universumiin joka ikinen päivä, erityisesti häntä varten. Ei ole syytä vaipua epätoivoon tämmösen mörönkään kun syövän edessä. Se on vain lyötävä kanveesiin ja voitettava, mielummin suoraan ensimmäisessä erässä.

Tämmöiset asiat myös muistuttaa itseä entistä enemmän siitä että ei oo olemassa sitä sitten kun- elämää. Elämä on tässä ja nyt, eletään sitä. Koitetaan olla suorittamatta liikaa, mentyä liian lujaa niin ettei pystytä pysähtymään elämän pienten suurten ilojen äärelle. Rakastetaan...läheisiä, ystäviä, luontoa, kauneutta ympärillä, Elämää. Hymyillään paljon, se ei maksa mitään ja on jatkuvasti uusiutuva luonnonvara. Ennenkaikkea ajatellaan positiivisesti, sen huonoimmankin päivän tullen. Aina nousee uusi aurinko, tulee uusia mahdollisuuksia. Aina ei tarvi jaksaa ja silloin annetaan luvan perästä itselle lupa latautua kaikessa rauhassa.

Elämä on ihan laiffii kuitenkin!

rakkaudella,
Sartsa