KIROSANA NIMELTÄ DIABETES

Lapseni siis on täällä viettämässä välipäiviä mun kanssa. Mulla on välillä ollut vähän epävarma fiilis siitä kuinka tuollainen 13v poikalapsi viihtyy täällä aikuisten seurassa kun ei oo kavereita eikä mitään ajankulua mitä kotona yleensä on. Sen verran kohtelias nuori mies Ville on ettei ainakaan oo äitille tunnustanut että olis ollu jotenkin tosi tylsää. Toisaalta, mulla on kyllä niin ihana ja sopeutuvainen poikalapsi, että saattaa vaan nauttiakin tästä rauhallisuudesta kun ei ympärillä niin kauheasti tapahdukkaan. No, ehkä mä haluan ainakin elää siinä uskossa että poika tykkää yhtä paljon viettää laatuaikaa äitin kanssa kun äiti pojan.

Ollaan me toki jotain muutakin tehty kun vaan kotona istuttu. Eilinen päivä meni sokerien kanssa taistellessa. Ai että mä taas totesin kuinka paljon inhoan diabetestä ja miten ottaisin sen ittelleni silmänräpäyksessä jos se olis mahdollista. Ville on vähän huonosti hoitanut sokerijuttujaan (lyhyesti sanottuna ikä ja se että on poika, jolla monta rautaa tulessa) ja hoitotasapaino on lähes olematon. Pumppuhoidolla kun ollaan, niin se ei oikein oo turvallista jos ei kunnolla tarkkaile sokereitaan eikä siten voi tietää esim. sitä toimiiko pumppu. Jatkuvat korkeat sokerit altistaa kuitenkin niin paljolle lisäharmille ja kehon hapettuminen on todellinen vaara huonon hoitotasapainon omaavalle pumppuhoidossa olevalle diabeetikolle. Siksi Villen tilanteeseen on nyt puututtu sairaalan taholta sekä meidän ympärillä olevien aikusten taholta oikein rankalla kädellä. Pojan on nyt viimeistään pakko ottaa ittiään niskasta kiinni ja hommata sokerit kuntoon tai sitten pumppu otetaan pois.Se nyt ei sinänsä oo mikään kamala juttu, sillä välillä oon jo itekin ajatellut että olisko kynähoito sittenkin parempi. Pumpun puolesta puhuu se, että se kulkee aina mukana ja että insuliinin pistäminen on lähes huomaamatonta. Mutta sitten taas tullaan siihen että pumppuhoito on melko "teknistä". Jos sokerit on korkeat niin vika voi olla huonon hoidon lisäksi myös kanyylissa (onko tukossa), tai muissa välineissä, pumpun asetuksissa yms. Lähinnä tuo, että nyt sairaalasta annettiin tuollainen ukaasi, toivottavasti laittaa pojankin ajatusmaailman uuteen uskoon. Fakta on kumminkin se, ettei tuon ikäistä koko ajan vanhemmat tai muut aikuiset voi olla kädestä pitämässä. Hoidon täytyy lähteä omasta selkärangasta. Villen isoimpana ongelmana on keskittymisen puute, jonka itekin kyllä tiedostaa. Mittaamiset jää väliin kun on kiire kaverien kanssa jonnekin. Koulussa unohtuu pistää insuliini ruualla kun on kuulemma niin kiire. Ei vaan muista pysähtyä tai sitten luulee jo tehneensä jonkun toimenpiteen mutta ei oikeasti olekaan tehnyt. Ville siis osaa kyllä hoitaa kaikki asiat moitteetta ja osaa laskea hiilarit jne kunhan vaan muistaa keskittyä. Aikuisten tehtävä on siis vielä tässä vaiheessa valvoa todella tiukasti että kaikki tehdään niinkuin pitääkin.

Tällä viikolla mä oon huomannut, että sekään ei riitä että mä muistutan koko ajan mittailemaan ja korjaamaan tarvittaessa lukemia. Oon tehnyt niin, että kun Ville mittaa sokerit niin mä kysyn että mikä lukema oli. Näin kuvittelin varmistavani sen, että mittaus todella on oikeasti tapahtunut eikä vaan mielikuvituksessa. Sitten tuli eilen aamulla isku vasten kasvoja. Ville oli parin päivän ajan jostain kumman syystä järjestelmällisesti katsonut väärin mittarin lukemat. Eli kun mittari näytti 17 ja jotain niin poika sanoi mulle pokkana että 7 ja jotain. Samoin kun mittari näytti 20 niin Ville oli kattonut että 12. En ymmärrä mistä ihmeestä moinen, mä jo epäilin että onko pojalla jotain taittovikaa tai muuta. Nyt kun asian kanssa on tässä joutunut painia eilisen päivän niin kait sekin sitten vaan on tarkkaavaisuuden puutetta. Uskomatonta joka tapauksessa. Siitä siis saattoi vetäistä vaan sen johtopäätöksen että mun on itte nähtävä omin silmin jokainen lukema mitä mitataan. Se pettymyksen määrä, kun olin luullut että sokerit on todella hyvällä tasolla, eikä sitten ollut sinne päinkään niin oli ihan musertava. Tuli taas vaahdottua ja vähän korotettua ääntäkin, mikä sitten jälkeenpäin kadutti. Ei auttanut kun kääriä hiat vaan sen suhteen että sokerit muuten laitetaan nyt sitten kuntoon. Piste!!

Eilen sitten lähdettiin kävelylenkille ja tehtiinkin mukava vajaan 4 kilsan lenkki. Katsottiin ruuat tosi tarkasti ja korjattiin korjaamasta päästyä. Tehtiin kaikki kommervenkit että saadaan sokerit alas (mikä ei todellakaan tullut helpolla) ja niin siinä kävi, että iltapäivän kuluessa me saatiinkin sokerit tasaantumaan. Korkeitten jälkeen toki tehtiin syöksy vähän turhankin alas ja sitten taas korjattiin syömisillä niitä, mutta lähes vuorokaudeksi saatiin pumppuun tavoitealueella kieppuva käyrä. Vitsit mikä onnistumisen tunne.

Tänään on ollut vähän samaa takkuamista tässä keskipäivällä noitten pikkasen päälle 10 lukemien kanssa jotka ei millään meinaa tulla alas, mutta kyllä se taas siitä. Lisää basaalia vaan jouduttiin eilen laittamaan aika paljonkin ja tänäänkin vaati useamman tunnin 120% basaalit ennen talttumista. Mistä lie kertoo, kun lääkärin mukaan kaikki asetukset ja annostukset on kuulemma kohdallaan.

Mitäs me nyt sitten ollaan tuon armaan vauvani kanssa touhuttu niin ainakin parina päivänä lenkkeilty ja shoppailtu sekä eilen leivottiin pikkusen pipareita ja nakkipiiloja..

Nakkipiilot vai pigs in a blanket

Nakkipiiloihin laitettiin sinappia ja ketsuppia sekä osaan vielä cheddar siivutkin. Ai että oli maukasta iltapalaa... Mä leivoin sitten vielä lopusta voitaikinasta muutaman tortunkin.

Kinkkua ei jäänyt mitenkään hirveitä määriä, mutta kun muut jouluruuat oli jo tuhottu niin piti tehdä ruokaa ja mä päätin tehdä kinkkukiusausta johon päädyin sitten käyttämään osaa kinkun jämistä. Kermapurkkikin oli jäänyt jouluvalmisteluista yli joten siinäpä maukas sapuska.

Kinkkukiusaus

Ville tahtoo serkkupoikiensa kanssa uutenavuotena päästä vähän paukuttelemaan joten yksi ilmiselvä shoppailupaikka oli rakettitiski.

Pientä pauketta ja rätinää

Ai niin pelattiin me korttiakin. Ville ei pahemmin oo korttien kanssa ollut tekemisissä joten aloitettiin paskahousulla tämä tutustuminen korttien maailmaan. Samalla huomasin, miten sitä itekin on unohtanut suurimman osan peleistä mitä nuorempana tuli pelailtua.

Olipas laput :)

Huomenna onkin sitten aika viedä Ville välimatkaan Keskiselle, josta äiti tulee noutamaan. Kyllä tulee olemaan taas hiljaista ja outoa kun poika lähtee. Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin että paukkukammoisen äitin kans ei oikein uusvuosi tunnu miltään :D

Uuttavuotta kohti
rakkaudella,
Sartsa

BOOSTIA AAMUUN

Mä en ymmärrä mikä mua ja etenkin mun kroppaa tällä hetkellä vaivaa. Niin siis muukin kun se päivänselvyys että painoa on ihan hurjasti liikaa mikä haittaa olemista. Mutta muutenkin mua väsyttää ihan koko ajan. Etenkin nyt kun  on saanut olla lomalla ja nukkua aamuisin niin pitkään kun huvittaa niin sekään ei kumminkaan riitä. Tuntuu, etten mä edes herää levänneenä. Itteään pitää oikein toden teolla patistaa liikkelle ja tänäänkin kun herättiin vasta puoli 11 aikaan, syötiin aamupala ja lähdettiin samantien shoppailemaan niin sitten kun kotiin tultiin ja ruoka saatiin syötyä niin mun piti mennä päikkäreille. Mikä megalomaaninen ärsytyksen aihe. Jatkuva nuutunut ja uupunut olotila.

Oon koittanut nyt ottaa vähän ryhtitsekkausta sillä, että koitan juoda vettä aina kun muistan. Oon vähän alotellut liikkumista ja jättänyt herkut nyt jo parilta päivältä kokonaan pois. Vaikka pöydällä on iso kulhollinen karkkeja niin mieli ei tee kyllä yhtään. Mä niin kovasti toivon, että tämä olotila jäis edes jollain osin päälle ja saisin nyt siitä liikuntainnostusta oikein boostattua. Kaipaan ihan hirveesti sitä keveämpää ja parempaa olotilaa, ulkomuoto kohenee toivottavasti siinä kun sivussa. Ja sekin on monta kertaa todettu, että kun alotan säännöllisen liikkumisen niin tekee mieli myös syödä järkevästi.

Yhden asian tiedän vaikuttavan tähän oloon melko varmasti, nimittäin kinkun. Mun maha ei oikein tuota punaista lihaa siedä ja nythän siitä on tullut melkoinen yliannostus kun sitä on nautittu joka ruualla. Onneksi sekin alkaa olla jo lopuillaan... Eiköhän tämä olotila tästä kohene taas.

Fakta kumminkin on, että aamulla aamupalan yhteydessä mulla on oltava keltaisena poriseva raikas tuulahdus vieressäni lasissa. Nimittäin Beroccaa. Ilman sitä ei päivä ala. Olkoonkin sitten niin lumelääke kun onkin.

Pirtsakkaa loppuviikkoa sulle
rakkaudella,
Sartsa

KASVISPIHVIT JA NUUDELI-KASVISPAISTOS

Eilen mä sitten tein sen mistä luulin jo päässeeni tänä vuonna välttiin. Vetäisin jouluruuasta sellaset ähkyt ettei mitään järkeä. Otin muka vaan vähän kaikkea mutta kun kauhean nälän kanssa annokseni kasasin ja periaatteena on ettei ruokaa saa heittää menemään niin oli todellakin vähällä etten haljennut. Ruuan jälkeen saattoi vaan makoilla sängyllä ja ähkiä. Tosi inhottava tunne, eikä sillä oo ruuasta nauttimisen kans yhtään mitään tekemistä. Ei enää moista....

Tänään sitten päätin jo hiukan tuunailla noita jouluruokia uuteen muotoon, että maittais taas syödä eikä tarviisi heittää niitäkään menemään. Porkkanalaatikon ja punajuurilaatikon mä yhdistin ja lisäsin massaan pari kananmunaa sekä korppujauhoja ja vielä mausteeksi valkosipulimurskaa. "Taikina" jäi melkoisen löysäksi, mutta sain mä ne jotenkuten pannulla paisteltua ja tuli kyllä maukkaita.

Pehmeät kasvispihvit

Toisena ruokana mä käytin jouluruukun tähteet pannulla ja lisäsin joukkoon paketillisen nuudeleita sekä avatun kermapurkin loput. Mä oon tällänen, että tykkään siitä kun saan käyttää kaikki ruokatarpeet hyödyksi ja keksiä niistä jotain herkullista. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Kasvis-nuudelihässäkkää...

Näin se alkaa tämäkin joulu kaikkineen kääntyä jo taka alalle. Huomenna ruokien suhteen ajattelin keskittyä kinkkuun ja sen jatkojalostamiseen. Vielä ei tiedä mitä mä siitä keksin mutta se nähdään huomenna.

rakkaudella,
Sartsa

JOULUAATTO 2017

Tänäkin vuonna me vietettiin aikuisten jouluaattoa. Siksipä kyseiseen päivään oli ja on vaikea saada mitään normaalista päivästä poikkeavaa fiilistä, mutta ei kait se mitään haittaa. Tänä vuonna saatiin kuitenkin nauttia aamupalalla lumisen maiseman tuomasta valoisuudesta. Valkea joulu, se tuli sittenkin.

Päätettiin otta itteämme niskasta kiinni ja lähteä kävelylle ennen päivän ekaa ateriaa. Ihan mukava lenkki tehtiinkin oikein ihanteellisessa talvisäässä. Kyllä tuli punaisten poskien lisäksi myös hyvä mieli. Siitä, että sai itsestään irti lähteä ja siitä, että liikkumisesta nyt vaan tulee hyvä fiilis.

Suihkun jälkeen olikin mukava ruveta valmistumaan päivän ekaan ateriaan joka oli kalasellainen. Päätettiin nähkääs jakaa ruoat kahteen eri erään ettei tarvitsisi ihan niin hirveässä ähkyssä olla ruokailun jälkeen. Oli hyvä juttu se. Kalalautanen näytti tänä vuonna tältä:

Lohta graavattuna ja savustettuna, savusiikaa, sillejä, lohimoussea ruissipsillä, savumuikkua....

Aki läksi sitten joulupukin apurin tehtäviä hoitamaan ja mä jäin nauttimaan jouluaaton rauhasta yksinäni. Sitä ennen kuitenkin joulupukki suukon sai :)

 Katoin elokuvan, lähettelin videoterkkuja kavereille, istuin ja katselin ulos ikkunasta hiljaiselle tielle. Sitten aloin kattaa pöytää ja valmistella illan ateriaa. Myöhäisemmällä aterialla sitten nautittiin laatikoista, kinkusta, salaateista... Tein itse lanttu-, porkkana- ja punajuurilaatikot sekä jouluruukun. Täytyy antaa tunnustus itelleen että kaikki oli kyllä todella maukasta.

Tommonen kasvispainotteinen lautanen, mutta ei siltä ähkyltä ololta päässyt välttiin kumminkaan.

Illan mittaan sitten avattiin lahjat ja kateltiin mitä tv tarjoaa. Oltiin vaan ja mentiin jopa meidän mittapuulla kohtuu ajoissa nukkumaankin.

Siinä jotain mun lahjuksista, olin vissiin ollut kiltti

 Tuossa kuvassa oleva sininen kansio on mun lahjoista se, joka toi lähes kyyneleen silmään. Se sisältää rakkaani kirjallista tuotantoa, runoja vuosien varrelta. Todellinen aarre ja oon erittäin otettu että mä sain kunnian saada sen.

Teksti on ainakin kohdillaan

Aaton mittaan mä sain onneksi kuvia lasten joulusta mun siskon ja veljen perheiltä. Niistä tuli vähän itellekin sellaista joulumieltä.

rakkaudella,
Sartsa

JOULUA VASTAANOTTAMASSA

Joulu hiipii hipsutellen. Niin tänä vuonna ainakin. Hipsutteli hiljaa nurkaan taa eikä varoittanut tulostaan ollenkaan. Sitten vaan yks kaks hyppäsi naaman eteen että tadaa, täällä ollaan. Jotenkin ihmeellistä on se, että koko ajan mä kumminkin oon ihan kun huomaamatta valmistellut sen tuloa.

Mun jouluvalmisteluihin on kuulunut paljon itse tehtyjä lahjoja. Viimeisimpänä oon tehnyt syötäviä lahjoja parille perheelle. Marinoitua kesäkurpitsaa, valkosipulinkynsiä ja punasipulia. Riisimurokarkkia ja omenahyvettä. Paholaisen hilloa. Jostain syystä itse tekemisestä on tullut tosi hyvä fiilis. Tein mä jalkakylpypommejakin työkavereille. Niin ja vartalonkuorintavoidetta mun tytöilleni.

Koulumaailma on siitä ihana työympäristö, että siellä ollaan kaiket päivät lasten keskellä ja etenkin joulu on juhlana sellainen, että ilman lapsia siitä ei tulisi sydämeen sama lämmin olo. Ainakaan mulle. Me ollaan Akin kans paljon puhuttukin nyt tästä muuttuneesta tilanteesta joulun osalta kun ollaan sen ikäisiä ettei meillä oo enää pieniä lapsia jotka joulua tärisee. Kukaan ei enää leiki aattoiltana lahjaksi saamillaan leluilla. Ei oo enää sitä samaa jännityksen ilmapiiriä jota ennen oli koko aattopäivä ihan sähköisenään. Mulle tää tilanne valkeni ihan kirkkaasti vuoden 2015 jouluna ja se oli mulle aika kova paikka. Sen lisäksi että lapset on kasvaneet jo niin isoiksi että heillä on omat kuvionsa, niin on sitten tämä eroasia. Ei oo enää niitä perhejouluun liittyviä juttuja. Lähinnä siis lasten kannalta ajatellen. Mutta myös omalta kannalta, kun joulun jokaista hetkeä ei vietetä yhdessä lasten kanssa. Kait se kuitenkin on elämän kiertokulkuun kuuluvia asioita tämäkin. Sitä pitää vaan sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja luoda uusia tapoja ja perinteitä. Kyllähän joulu ihana juhla on, ei se pelkästään lasten juttu oo, vaikka lapset siihen sen viimeisen maustehipun tuokin.

Yllä oleva kuusi valaistiin meidän koulun pihaan itsenäisyyspäivän tienoilla. Se oli kyllä etenkin aamuisin sellainen jotenkin rauhallista fiilistä tuova asia. Onneksi meillä on myöskin ollut lunta koko joulun odotuksen ajan. Välillä näytti että se lähtee sateiden mukana mutta sitten taas mittari tipahti pakkaselle ja lisäsade tuli lumena. Töissä oli melkoisen kiirettäkin juuri joulun alla. Kaikkea sellaista viime tipan juttua.

Budjettijuttuja mietinnässä...

Oppilailta sain ennen lomille jäämistä kivoja muistamisia joista tässä yks esimerkki:

Kiva idea...

Viime viikon perjantaina palkitsin itteni kotimatkalla hyvällä ruualla. Aki oli työpaikan reissussa joten ajattelin etten ala itelleni kokkaamaan ja tuli mieleen sitten poiketa syömään Vilppulan satamassa.

Ravintola Isabellassakin oli jouluista tunnelmaa

Ruoka oli herrrrrkullista

 Tällä kertaa valinta oli selvä heti mennessä. Kunnon steikki pöytään ja sillä selvä. Otinkin sitten härkää pekonilla ja bbq kastikkeella. Kasviksiakin annokseen oli piilotettu. Kylkeen vielä aurajuustoperunat ja iso Fanta niin kyllä muuten vatsa kiitti. Eipä tarvinnut ees iltapalaa enää tuumata. Mutta kyllä kannatti, on tuo syöminen vaan mukavaa. Täältä näet mikä paikka se Isabella oikein on..

Tällä viikolla sitten onkin keskitytty oman joulun valmistumiseen. On siivoiltu, vähän leivottu ja ruokia valmisteltu. Mä halusin tänä vuonna tehdä taas vuoden tauon jälkeen laatikot itte ja niinpä valmistinkin punajuuri-, lanttu- ja porkkanalaatikot sekä jouluruukun. Ruokien tekeminen itte on mun juttu. Mä en oo senkään suhteen koskaan ollu mikään stressaaja sillä jos jonain vuonna en oisi jaksanut niitä tehdä tai sitä ois pitänyt tehdä vasten tahtoaan niin olisin vaan jäänyt tekemättä. Mutta mä nautin siitä ja viime vuonna mua jäi vaivaamaan kun ne jäi tekemättä. Kuten aina kun Sartsa kokkaa niin rapatessa roiskuu. Tälläkin kertaa laatikoiden teko alkoi näin:

Paketti vähän ampui yli

Siellä ne lämmittelee...mmmm

Eilen mä sitten sain vanhimman lapsukaiseni tänne mun luo. Jenni kävi ensin tätä kautta ennenkun jatkoi matkaa kohti Lapuaa. Käytiin Jennin kanssakin syömässä tuola samassa Isabella ravintolassa.

Köllivauvani

Mä aloitin lomani jo keskiviikkona kun mun piti mennä Seinäjoelle Villen diabetes asioissa. Muut sitten lompsivat lomille torstaina. Seuraavan kerran mä piipahdan töissä 4.1.2018 ja sitten vasta 8.1.2017. Siitä alkaakin sitten ens kesään jatkuva pesti, sillä sain iloisia uutisia juuri ennen lomille jäämistä että saan jatkaa töissä 14.6 asti. Se tarkoittaa siis sitä että mulla on taas koko ens kesä lomaa. Mikä ihana ajatus. Näillä eväillä on hyvä lomailla joulun aika ja mennä kiitollisin mielin tammikuussa töihin.

Ihanaa joulun aikaa
rakkaudella,
Sartsa

HELSINGIN HULINAA JA SUVI TERÄSNISKA

Me oltiin vähän kun sattuman kauppaa Helsingissä juuri siinä juhla-aikana kun Suomi täytti oikeasti pyöreät 100 vuotta. Se ei kuitenkaan ollut syy minkä takia me lähdettiin Helsinkiin vaan oltiin menossa kattomaan Suvi Teräsniskan uran 10v konserttia. Ihan kuten Juha Tapiotakin vähän aikaa sitten niin me hypättiin täydellisesti aikataulussa olevaan junaan ja reissu alkoi mukavasti. Mä olin aika väsy joten tunnin matka Tampereelle ja junan vaihtoon sujui lähes kokonaan nukkuen.

Helsingissä sinivalkoinen teema oli nähtävissä jo rautatieasemalla heti. Kivimiesten lyhdyt olivat saaneet ihan uuden sävyn.

Muutenkin kaupunki oli tottakai pukeutunut jouluun ja kun kelikin oli oikein mainio niin kyllähän siellä passasi käveleskellä ja ihmetellä. Onneksi meillä ei tällä kertaa ollutkaan mitään kiirettä.

Aleksanterinkadun joulua..

Forum oli koristautunut myös

Tämä kaveri löytyi Forumin takapihalta

Yövyttiin tällä kertaa omena hotellissa Yrjönkadulla. Sijainti ihan mainio mutta huoneeksi me saatiin invahuone joten esim. kaapit ja naulakot puuttuivat kokonaan. Lisäksi huomattiin ettei jääkaappi toiminut lainkaan. Onneksi ei käyty kaupassa ennen huoneessa käymistä.

Siinä vessaa kerrakseen

Siinä sitä on juhlan tuntua kun juopi kuoharia pahvimukista

Kaupunki illalla kun konserttiin lähettiin

Oli ihanaa kun sai vaan olla köllötellä huoneessa ilman kiirettä minnekään. Konserttiin meillä tuli sitten kuitenkin hiukan kiire, sillä ei huomattu ostaa heti junalippua vaan mentiin ensin laiturille ihmettelemään mihin junaan ehditään. Onneksi matka Pasilaan ei kestä kun 5 minuuttia. Meillä oli istumapaikka konsertissa joten siinä mielessä ei kiirettä ollut.

Täs me odotellaan konsertin alkua

Konsertti itsessään oli aivan sanoinkuvaamaton. Mä olin niin herkistyneessä tilassa koko reilun 2 tunnin ajan että itkin lähes koko ajan. Suvi on mieletön artisti, oikein Tulkitsija isolla kirjaimella. Lisäksi niin maanläheinen ja tavallinen, että on kait sitten vaan niin helppo samaistua niihin juttuihin.

Konsertti oli myös mainiosti rakennettu

Keikka kesti reilut 2 tuntia ja sen jälkeen olikin jo kova nälkä joten minnepä muualle kun ravintola Zetoriin me suunnattiin. Se taitaa olla todellakin niitä ainuita paikkoja mistä saa ruokaa klo 23 aikaan illalla.

Kolme ruokalajia upposi tälläkin kertaa. Nyt otin alkuun ensin ahvenkukkoa. Oli nam, kyllä oli. Rukiisen taikinakuoren alla herkullista savustettua ahventa.

Pääruokana otin sitten poroa. Saman annoksen minkä Aki söi viimeksi. Täytyy sanoa että sutjakkaasti meni kyllä ääntä kohti. Slurp!!

Poroa, juurespyrettä ja kasviksia

Jälkiruokalautasella oli tällä kertaa kropsua eli pannaria ja kardemummajäätelöä. Oli kyllä yllättävän hyvää vaikken oikein kardemumman ystävä olekaan.

Vatsat oli kyllä ihan pinkeänä tuon satsin jälkeen ja olikin mukava lähteä nukkumaan. Ainiin, ravintola tarjosi puolen yön jälkeen kaikille jallushotit Suomen synttärien kunniaksi.

Aamulla me sitten juotiin vaan kahvit kun ei kerran oltu voitu ostaa mitään ruokatarpeitä jääkaapin pysyessä huoneenlämpöisenä. Sitten vietiin kamat rautatieasemalle säilöön ja lähdettiin kävelemään espan puiston läpi kauppatorille missä todella näyttävä näky presidentin linnan läheisyydessä oli 100 siniristilippua liehumassa.

Sieltä tehtiin lenkki kohti senaatintoria ja Aleksia pitkin kamppiin jossa käytiin syömässä patongit ja juomassa kupit kahvia. Sitten olikin jo ihan odotetun kotimatkan aika. Turisteja oli ihan tungokseen asti joten tämmönen maalainen väsyi siihen hulinaan :D

Stockan jouluikkuna piti käydä ohimennen katsastamassa kuitenkin.

Sellainen jouluinen retki maamme pääkaupunkiin tällä kertaa. Ihanat muistot jäi kyllä tästä reissusta monella lailla sydämeen.

rakkaudella,
Sartsa

TYÖHULINAA JA KYNTTILÄILLALLINEN KUUDELLE

Viime viikko oli ihan super. Töissä valmisteltiin innolla suurta Suomi 100 itsenäisyysjuhlaa. Se vaatikin hiukan enemmänkin ponnisteluja niin oppilailta kuin meiltä aikuisiltakin. Ohjelmia harjoiteltiin joka päivä ja perjantaina käytiin harjoittelemassakin  linja-auto matkan päässä. Juhla nimittäin toteutettiin yhdessä toisen koulun kanssa. Siinä yksi iso haaste olikin kun yhteistä harjoitus aikaa ei paljoa ollut. Ekat harkat kuitenkin osoitti jo sen, että hyvin suunniteltu on oikeastikin puoliksi tehty. Meidän oppilaat suoriutui erinomaisesti ihan vaan sen vuoksi, että ohjelmat oli hiottuja ja harjoitukset omalla koululla oli tehty kunnolla ja pieteetillä.

Viime viikolla olikin sitte todella kauan odotettu päivä kun saatiin meille vieraaksi mun sisko ja veli puolisoineen. Ihan liian harvoin on mahdollista moista komboa kasaan saada, sillä heillä on vielä sen ikäisiä lapsia jotka vaativat hoitajaa. Ihanaa kuitenkin, että nyt onnistui. Me päätettiin heti Akin kans että halutaan hemmotella näitä kiireistä lapsiperhearkea eläviä pariskuntia. Mikäs sen paremmin siihen passaa kun ruoka. Niinpä me suunniteltiin 5 ruokalajin illallinen ja yritettiin tehdä puitteet sellasiksi että tunnelma ois läsnä heti kun saapuvat.

Pientä extraakin piti heittää peliin heti kun saapuivat. Laitoin pyyhkeet niinkun hotellissa konsanaan ja pienet pesuaineet siihen päälle itsetehdyn tonttusen kera.

Olohuoneen pöydälle katoin suklaata ja skumppalasit sekä sinisen väristä kuohuvaa. Teemaan sopivasti, sillä vaikka oli pikkujouluista kyse niin me päätettiin ruuankin suhteen viedä ilta läpi, ei jouluruualla, vaan suomi teemalla.

Osa ruuista mietittiin ihan itse mutta sitten päätettiin kysyä Akin vanhimmalta tytöltä, alalta kohta valmistuva kun on, hiukan vinkkejä. Sen pohjalta ekaksi alkuruuaksi tuli sienikeitto suppilovahveroista. Koskaan en ollut aiemmin sellaista tehnyt mutta rohkeasti vaan yrittämään. Tarjoilimme keiton kahvikupista paahdetun jouluisen leivän kanssa.
Toisena alkuruokana tarjottiin kalalautanen jossa oli lohta sekä kylmäsavustettuna että graavattuna, ruis sipsin päällä lohitahnaa sekä mätiä, oli myös silliä ja täytetty kananmunan puolikas sekä itse marinoimiani kesäkurpitsan paloja.
Pääruokana tarjottiin pippuripihviä naudan fileestä, kermakastiketta, bataatti-peruna muusia sekä paahdettuja karamellisoituja kasviksia.
Eka jälkiruoka oli replikointi ravintola Zetorin jälkkäristä eli kermassa haudutettua leipäjuustoa.
Toisena jälkkärinä tarjottiin paikallisen tilan pistaasijäätelöä paistettujen piparitaikinapalojen kanssa.

Täytyy sanoa että kaikki onnistui ihan nappiin annoskokoja myöten. Viime vuonna pikkujoulussa ruuat teki Michelin kokki mutta nyt kuulemma oli vielä parempaa. Ihana fiilis, että vieraille maistui.

Ruokajuomat oli toki myöskin tarjolla eli alkuun Valkia kuoharia ja sen jälkeen valkkaria alkuruuille sekä punkkua pääruualle. Kalalautasen jälkeen vielä marskin ryypyt. Pääruuan valmistamisen ajaksi me tehtiin gin tonicit Napue ginistä, lasissa karpaloita ja rosmariinin oksa. Juomien kanssa vieraat menivät olkkariin välillä seurustelemaan. Ruokailun lopuksi otettiin vielä Vana Tallin tumma lakritsi shotit eli Viron tervehdys 100 vuotiaalle Suomelle.

Pikku suolapalaa laitettiin myös tarjolle illan mittaan nautittavaksi. Graavilohirullia sekä ilmakuibattiun kinkkuun käärittyä porotahnaa sekä valkosuklaa-juustokakku glögikiilteellä.

Ilta oli kaikin puolin tosi onnistunut ja siitä jäi kaikille lämmin fiilis sydämeen.

Tommosen illan suunnittelu ja toteutus vaatii tosi paljon vaivan näköä mutta on ehdottomasti kaiken väärti.

Sellanen viikonloppu meillä.. Sunnuntai ihan vaan oltiin kotosalla tekemättä mitään. Vähän akkujen latailu meiningillä.

rakkau