JOULUA VASTAANOTTAMASSA

Joulu hiipii hipsutellen. Niin tänä vuonna ainakin. Hipsutteli hiljaa nurkaan taa eikä varoittanut tulostaan ollenkaan. Sitten vaan yks kaks hyppäsi naaman eteen että tadaa, täällä ollaan. Jotenkin ihmeellistä on se, että koko ajan mä kumminkin oon ihan kun huomaamatta valmistellut sen tuloa.

Mun jouluvalmisteluihin on kuulunut paljon itse tehtyjä lahjoja. Viimeisimpänä oon tehnyt syötäviä lahjoja parille perheelle. Marinoitua kesäkurpitsaa, valkosipulinkynsiä ja punasipulia. Riisimurokarkkia ja omenahyvettä. Paholaisen hilloa. Jostain syystä itse tekemisestä on tullut tosi hyvä fiilis. Tein mä jalkakylpypommejakin työkavereille. Niin ja vartalonkuorintavoidetta mun tytöilleni.

Koulumaailma on siitä ihana työympäristö, että siellä ollaan kaiket päivät lasten keskellä ja etenkin joulu on juhlana sellainen, että ilman lapsia siitä ei tulisi sydämeen sama lämmin olo. Ainakaan mulle. Me ollaan Akin kans paljon puhuttukin nyt tästä muuttuneesta tilanteesta joulun osalta kun ollaan sen ikäisiä ettei meillä oo enää pieniä lapsia jotka joulua tärisee. Kukaan ei enää leiki aattoiltana lahjaksi saamillaan leluilla. Ei oo enää sitä samaa jännityksen ilmapiiriä jota ennen oli koko aattopäivä ihan sähköisenään. Mulle tää tilanne valkeni ihan kirkkaasti vuoden 2015 jouluna ja se oli mulle aika kova paikka. Sen lisäksi että lapset on kasvaneet jo niin isoiksi että heillä on omat kuvionsa, niin on sitten tämä eroasia. Ei oo enää niitä perhejouluun liittyviä juttuja. Lähinnä siis lasten kannalta ajatellen. Mutta myös omalta kannalta, kun joulun jokaista hetkeä ei vietetä yhdessä lasten kanssa. Kait se kuitenkin on elämän kiertokulkuun kuuluvia asioita tämäkin. Sitä pitää vaan sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja luoda uusia tapoja ja perinteitä. Kyllähän joulu ihana juhla on, ei se pelkästään lasten juttu oo, vaikka lapset siihen sen viimeisen maustehipun tuokin.

Yllä oleva kuusi valaistiin meidän koulun pihaan itsenäisyyspäivän tienoilla. Se oli kyllä etenkin aamuisin sellainen jotenkin rauhallista fiilistä tuova asia. Onneksi meillä on myöskin ollut lunta koko joulun odotuksen ajan. Välillä näytti että se lähtee sateiden mukana mutta sitten taas mittari tipahti pakkaselle ja lisäsade tuli lumena. Töissä oli melkoisen kiirettäkin juuri joulun alla. Kaikkea sellaista viime tipan juttua.

Budjettijuttuja mietinnässä...

Oppilailta sain ennen lomille jäämistä kivoja muistamisia joista tässä yks esimerkki:

Kiva idea...

Viime viikon perjantaina palkitsin itteni kotimatkalla hyvällä ruualla. Aki oli työpaikan reissussa joten ajattelin etten ala itelleni kokkaamaan ja tuli mieleen sitten poiketa syömään Vilppulan satamassa.

Ravintola Isabellassakin oli jouluista tunnelmaa

Ruoka oli herrrrrkullista

 Tällä kertaa valinta oli selvä heti mennessä. Kunnon steikki pöytään ja sillä selvä. Otinkin sitten härkää pekonilla ja bbq kastikkeella. Kasviksiakin annokseen oli piilotettu. Kylkeen vielä aurajuustoperunat ja iso Fanta niin kyllä muuten vatsa kiitti. Eipä tarvinnut ees iltapalaa enää tuumata. Mutta kyllä kannatti, on tuo syöminen vaan mukavaa. Täältä näet mikä paikka se Isabella oikein on..

Tällä viikolla sitten onkin keskitytty oman joulun valmistumiseen. On siivoiltu, vähän leivottu ja ruokia valmisteltu. Mä halusin tänä vuonna tehdä taas vuoden tauon jälkeen laatikot itte ja niinpä valmistinkin punajuuri-, lanttu- ja porkkanalaatikot sekä jouluruukun. Ruokien tekeminen itte on mun juttu. Mä en oo senkään suhteen koskaan ollu mikään stressaaja sillä jos jonain vuonna en oisi jaksanut niitä tehdä tai sitä ois pitänyt tehdä vasten tahtoaan niin olisin vaan jäänyt tekemättä. Mutta mä nautin siitä ja viime vuonna mua jäi vaivaamaan kun ne jäi tekemättä. Kuten aina kun Sartsa kokkaa niin rapatessa roiskuu. Tälläkin kertaa laatikoiden teko alkoi näin:

Paketti vähän ampui yli

Siellä ne lämmittelee...mmmm

Eilen mä sitten sain vanhimman lapsukaiseni tänne mun luo. Jenni kävi ensin tätä kautta ennenkun jatkoi matkaa kohti Lapuaa. Käytiin Jennin kanssakin syömässä tuola samassa Isabella ravintolassa.

Köllivauvani

Mä aloitin lomani jo keskiviikkona kun mun piti mennä Seinäjoelle Villen diabetes asioissa. Muut sitten lompsivat lomille torstaina. Seuraavan kerran mä piipahdan töissä 4.1.2018 ja sitten vasta 8.1.2017. Siitä alkaakin sitten ens kesään jatkuva pesti, sillä sain iloisia uutisia juuri ennen lomille jäämistä että saan jatkaa töissä 14.6 asti. Se tarkoittaa siis sitä että mulla on taas koko ens kesä lomaa. Mikä ihana ajatus. Näillä eväillä on hyvä lomailla joulun aika ja mennä kiitollisin mielin tammikuussa töihin.

Ihanaa joulun aikaa
rakkaudella,
Sartsa