tiistai 7. elokuuta 2018

BACK TO SCHOOL (WORK)

Pari päivää töitä takana loman jälkeen. Onneksi meillä on aika rento ja pehmeäkin aloitus uuteen lukuvuoteen, sillä koulu on vielä ollut kovin hiljainen. Vain minä ja pomo tänäänkin työstämässä. Tahti on ollut suoraan sanoen tänäänkin ehkä vähän hiukan liiankin verkkainen mutta tiedän sen olevan tyyntä myrskyn edellä. Huomenna kaikki työkaverit tulevat töihin ja ylihuomenna saadaan lapsukaisetkin taloon niin siitä se hulina sitten alkaakin. Ja hyvä niin. Mulle se on ihan tervetullut ajatus. Kesä on ollut aivan mahtava ja loma on ollut aika pitkälle sitä mitä sen pitääkin. Sopivassa suhteessa pientä retkeä, oleskelua, lorvailua ja sitäsuntätä. Aika pitkälle juurikin sitä mitä milloinkin on huvittanut. Se on ainoastaan jäänyt harmittamaan ettei lasten kanssa päässyt mihinkään reissuun. Osittain rahasyistä, osittain aikataulusyistä ja osittain koska aika nyt vaan tuppaa kulumaan hiukan nopeampaa kun mitä itte hoksaakaan. 

Työkuviot on mun kohdalla vielä olleet aika avoinna. Viikkotuntimäärää on mietitty ja työnkuvaakin hiukkasen. Pari päivää oon siis ikäänkun sorvannut ilman suojalaseja :D Tänään sitten tuli ihan yllättävä puhelu ja taholta jota en olisi millään osannut odottaa. Rouva isorouva soitteli ja tarjosi mulle ihan uudenlaista työnkuvaa. Nykyisessä työpaikassa mun viikkotunnit olis olleet 32 tunnin luokkaa eli viime vuoden täysistä tunneista muutaman tunnin pudotus. Se ei onneksi rahallisesti olisi ollut niin merkittävä etteikö sillä pärjäisi mutta nyt mulle siis tarjottiin lisätunteja toiselta koululta. Siellä tekisin pelkästään kansliatöitä joten työnkuva muuttuisi aika tavalla. Tuntuu mukavalta ja samalla aika jännältäkin. Taas mä oon uusien haasteiden edessä mitä tulee töihin mutta eipä haittaa. Yritetään edes. Tuntuu että virtaa ja motivaatiota riittää kyllä.

Akin isän poismenosta on ensishokki tavallaan ohitettu. En tiedä oliko oikea sanavalinta, mutta siis niin että katse on tulevassa. Siinä että elämä jatkuu ja mietitään kukin tahoillaan mitä se tarkoittaa. Ei jäädä suruun liiaksi kiinni sillä tapahtumaa ei voi takaisin ottaa. Päivä ja hetki kerrallaan sen hetkisen olotilan mukaan. Suru ja kyyneleet otetaan avosylin vastaan yhtä hyvin kun ilo ja naurukin. Kaikki ne kuuluu kuitenkin elämään.

Tänään oli mukava tulla töistä kun kotona oli vähän enemmänkin elämää sillä Akin tytöt olivat tulleet käymään. Se on aina mukavaa. Nyt elellään taas penkkiurheilijan onnenpäiviä kun illat saa jännätä tv:stä Yleisurheilun EM kisoja. Näin sujuu tämäkin ilta ennenkuin on aika mennä ajoissa tutimaan.

rakkaudella,
Sartsa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti