ELÄMÄNMAKUINEN VIIKONLOPPU

Se on nyt näköjään viikon sykli, millä tässä postailussa mennään. Sais olla aktiivisempikin mutta jotenkin vaan tuntuu tämä viikko ihan mahdottoman lyhyeltä ajalta. Se menee ohi kun unta näkis. Etenkin kun on sellainen viikonloppu kun nyt. Elämänmakuinen, itkiä sai niin ilosta kun surustakin.

Perjantaina ensin oli hautajaiset. Intiimit, lähipiirin kesken. Paikalla vain kaikkein tärkeimmät. Tunsin vielä suruakin enemmän haikeutta. Jostain.... Ehkä siitä, että olisi ollut kiva kun appi olisi ollut edes tovin kauemman kuvioissa mukana. Olis saanut tutustua paremminkin. Toisaalta taisin taas imeä itteeni toisten fiiliksiä, aistin sen lopullisuuden tunteen joka leijui ilmassa.

Muistotilaisuupaikka oli tunnelmallinen vanha navetta

Viimeiset tervehdykset arkulle

Pöytäkukkasia

Lauantaina sitten vaihdettiin moodia kun auton nokka suunnattiin kohti Lapuaa. Siellä odotti yllärisynttärit mun pikkusiskolle. Systeri täytti 40v ja haluttiin jotain kivaa keksiä sen kunniaksi. Olin ihan varma että vahvalla intuitiolla varustettua siskoani me ei saada pidettyä juhlista täysin pimennossa mutta onnituttiin. Uskomatonta! Onneksi nykyään on yhteydenpito niin helppoa että tälläisten juhlien suunnittelukin onnistuu whatsappa ryhmän avulla vaikka toteuttajat onkin levittäytyneet eri paikkakunnille. 

Juhlat alkoi sillä, että kokoonnuttiin juhlaväen sekä paikalle pyydetyn hanuristin kera kokoon. Haluttiin mennä juhlakulkueena haitari soiden laulamaan onnittelulaulu sankarittarelle. Niinhän me sitten tehtiinkin paitsi että laulusta ei tullut yhtään mitään kun piti niin kovin itkua tirauttaa. Itkua tuli siinä vaiheessa täysin yllätetyltä sankarilta kuten myös meiltä vierailta. Lahjaksi me vietiin kovasti toivottu mummiska, kypärän kera tottakai. 

Haitaristi oli mukava lisä kaikkehen

Porukka koolla

Lahjamummiskan värikin oli kohdallaan

Juhlat laitettiin pystyyn nyyttäriperiaattella. Etukäteen vähän sovittiin mitä kukakin tuo ja seurauksena oli pöytä täynnä suolaisia ja makeita herkkuja. Sellasella sopivan rennolla otteella.

Kaikki parhaat kekkerit alkaa skumpalla

Jättipitsaa...naminami

Illan yks ohjelmanumero oli käväistä mun isän ja veljen bändin keikalla. Sielläkin laulettiin ihan julkiset onnittelulaulut nelikymppiselle. Keikan jälkeen siirryttiin sitten takaisin juhlimaan privaatisti.

Isä 60v palkittiin elävän musiikin yhdistyksen perustajajäsenenä

Nostalgiaa, hot shotteja

Treffit Åke Karan kanssa jatkui aamutuimaan asti

Ilta oli täynnä naurua, puheensorinaa, laulua, iloisia naamoja ja tanssiakin. Tuntui siltä, että olin sellases positiivisen fiiliksen kuplassa koko illan. Taitaa olla kestohymy kasvoilla vieläkin. Me jäätiin yöksi juhlapaikalle joten saatiin nauttia fiiliksestä viimeiseen mieheen. Puoli viideltä meni viimeiset unten maille, itse neljän aikaan.

Tämmöstä tämä elämä nyt tuntuu olevan. Kovin elämänmakuista mutta antaahan olla vaan....

rakkaudella,

Sartsa