Töissä ainakin havahduttiin siihen, että koulu saisi alkaa jo pukeutumaan jouluun. Perjantai-iltana oli nimittäin koululla Kulkurin kuusi-niminen tapahtuma joka on ikäänkuin kylän yhteinen joulun avaus. Herättiin vasta viikon varrella siihen tosiasiaan että kyllähän nyt jotain oppilaiden jouluista kädenjälkeä olisi hyvä olla seinillä ko. juhlassa. Huomaako mistään että ajan liitäminen on yllättänyt muutkin kun mut? Mitä, alkaako jo joulukuu??!! Siihen liittyen joulukalenterijuttujakin mietittiin. Tuleeko sellaista? Millainen se olisi? Pikkaisen etten sanois viime tipassa. Siihen nähden saatiin koulu tosi hyvin puettua jouluun ja oppilaiden tuotoksiakin ilmestyi esille kuin liukuhihnalta.
Joulun tuleminen aiheutti siis jo ensimmäisen havaittavan stressiaallon poikasen. Mua se hiukan harmitti, sillä tykkään jouluun valmistautumisesta ja siitä jännästä odottavasta tunnelmasta. Mulla ei oo tapana stressata joulua. Teen mikä hyvältä tuntuu ja mitä huvittaa. Moinen sähellys ympärillä ei oo sen mun ideaali tilanne, mutta onneksi ne kaikki jäi työpaikalle.
Viikko päättyikin sitten pikkujouluihin. Siitä on tovi kun meitsi on firman pikkujouluissa viimeksi ollut mutta nyt oli kiva, että lähdettiin oikein koko porukalla. Harmittavasti vain yksi opettaja ei päässyt mukaan päällekkäisyyksien takia. Oli kyllä sähäkkä perjantai. Töissä oli niin kiirettä ettei tiennyt minne ois ekana juossut. Siitä sitten kiireen vilkkaa kaupan kautta kotiin ja valmistautumaan iltaan. Pari työkaveria tuli yöksi mun luo, sillä asuvat sen verran kaukana ettei mitään järkeä lähteä ajelemaan kotiin ilta/yö hämärissä.
Kävi lopulta niin, että kaikki työkaverit tulivat mun luo etkoille ennen juhlapaikalle siirtymistä. Oli tosi kiva juttu!! Siinä sitten nautittiin lasit skumppaa ja ehdittiin hetken jutustella. Juhlapaikkana meillä oli kaupungintalon valtuustosali. Puitteet siis oli ihan jees. Mulla oli tosi hauska ilta. Mun mielestä kaikki oli kohdallaan. Ohjelmaa oli riittävästi ja se oli ihan sopivan letkeää. Yllärinä paikalle saapui sekakuoro joka esitti tiernapojat. Ihan tuli nostalgisia muistoja ala-asteen joulujuhlista jossa esitin useampanakin vuonna mänkkiä eli tähdenpyörittäjää. Jännä miten hyvin sitä muisti ne laulut ja jopa vuorosanatkin ulkoa kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Noh ohjelman lisäksi oli sitten toki eniten odotettu juttu eli ruoka. Se oli kyllä odottamisen arvoista. Todella hyvät oli murkinat. Ja sitä oli riittävästi. Kaikki oli koko illan tarjolla. Samoin kun juomista oli yllinkyllin. Mä tykkäsin siitä, että kattauksessa ei ollut perinteisiä jouluruokia vaan osittain ihan jotain muuta. Alussa oli esim maissilastuja ja salsaa. Vihreä salaatti oli yksinkertainen ja siihen sai jokainen laittaa lisukkeet mielensä mukaan. Marinoitua paprikaa, cocktail kurkkuja, aurajuustomurua jne.... Oli tosi herkullista pastasalaattia, porkkanalaatikkoa, kermaperunoita, possun poskea ja kalkkunafilettä. Sivuun vielä saaristolaisleipää niin a vot. Kyllähän oli suun mukaista. Illan teema oli aikalailla ..korkkarit kattoon tää ilta on meille, laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa...
Sen verran perjantai vei mehut, että eilinen päivä meni ihan täysin sumussa. Aamusta ensin kävin hyvästelemässä yöksi jääneet työkaverit. Siinäkin vielä ehdittiin jutella hetkonen niitä näitä. Muuten päivä meni haukotellessa, yhdet päikkärit ottaessa ja elokuvissa piipahtaessa. Nukkumaan kun sitten aikanaan mentiin niin unta ei todellakaan tarvinnut kauaa odotella.
Tänä aamuna kymmenen aikaan sitten avasin silmät tähän päivään. Ensin tuntui, että voi ei alkaako tämä päivä samalla tahmeudella mitä koko lauantai oli. Kyllä se nyt tuntuu, että tästä vielä voi päivä hyvinkin lähteä liikkeelle. Tarkoitus oli lähteä vähän metsään tänään. Katotaan nyt salliiko olosuhteet käydä keräämässä materiaalia asetelmiin. Maa on kuitenkin aika kohmeista noiden pakkaslukemien jälkeen. Pakkanen on nimittäin lähes kymmenessä asteessa paukkunut tällä viikolla.
Uus työviikko onkin sitten vaan 3 päivän pituinen. Ihanaa! Itsenäisyyspäivä meneekin joulujuttujen parissa ja sitten perjantaina me lähetään pohjanmaalle. Saa nähdä kaikkia rakkaita vähän pidemmän kaavan mukaan. Tarkoitus on ehtiä käymään paikoissa joissa ei yleensä ehditä jos yhden yön reissulla vaan ollaan. Tulee kiva viikko.
Ai niin, työkuviopäivitystä... Torstaina sain puhelun sivistysjohtajalta. Sain tietää, että työt jatkuu ensi kesään asti mutta muuten sitten kuviot meneekin jälleen kerran uusiksi. Kerron niistä sitten kun tiedän tarkemmin... Hiukan pistää taas hikeä otsalle ajatuskin keväästä mutta mennään pala kerrallaan.
ps) Tämä aamu alkoi ihanasti Histamiinin seurassa, kuten alkaa tästä jouluun jokainen aamu.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti