VÄLIPÄIVÄT VILLEN KANSSA JA GÖSTA MUSEON JOULUPOLKU

Uuden vuoden aatto. Uskomatonta! Viime vuoden vastaava aika on mielessä ihan eilisenä. Sitä en jaksa muistaa, mitä odotuksia ja toiveita sitä tulevan vuoden osalle silloin oli. Josko oli mitään ihmeellistä. Vuosi sitten kaikki oli mielessä aika tasaista, ja elämässä muutenkin. Oon sitä mieltä, että vaikka olisi olemassa joku kristallipallo mistä voisi ihan satavarmasti katsoa tulevaan niin mä en haluaisi tietää. Joo, oon kyllä käynyt ennustajalla useammankin kerran ja vaikka olenkin taipuvainen uskomaan että toisilla on selvännäkijän kykyjä, niin enemmän se on ollut mulle leikkiä vaan. Kivaa läppää. Sitten on ollut mukava bongata juttuja jotka on käyneet toteen, niinkun niin tosi monet onkin käyneet. Mutta en todellakaan haluaisi elää etukäteen päivääkään vaikkapa tulevasta vuodesta. Niin kamalaa kun se välillä onkin mitä elämä eteen heittää, niin haluan kokea sen kaiken reaaliajassa. Hyvä kun pystyn silloin niitä asioita käsitellä, niin saatika sitten jos tietäisin odottaa jotain ikävää jo etukäteen. Päivät menis enemmän ja vähemmän siihen odotteluun, että koska tapahtuu. Miten paljon pienempää, muka merkityksettömämää mutta silti juuri sitä mistä hyvä elämä koostuu, jäisi kokematta ja näkemättä. Sama pätee toki myös iloisiin ja positiivisiin asioihin. Niiden mukanaan tuoma onnen ja ilon tunne kyllä kokis aikamoisen inflaation jos niitä osais odottaa etukäteen. Ei hyvä kumpainenkaan. Yritän jatkossakin elää juuri tätä nimenomaista päivää ja hetkeä.

Viimeinen tämän lokikirjan merkintä näyttää olevan tapaninpäivältä. Se oli siis päivä jona ajeltiin Lapualta takaisin kotiin ja sain nuorimmaiseni mukaan. Olipa tosi mukavat pari päivää jälleen ihan kahdestaan tuon nuoren miehen kanssa. Ei me paljoa mitään tehty, mitä nyt vähän shoppailemassa käytiin täällä Mäntässä ja Keuruulla. Enimmäkseen vaan vietettiin aikaa kotosalla ihan relax.

No kyllä me sitten perjantaina käytiin shoppailujen jälkeen Serlachius museo Göstan joulupolulla. Ei me mitään virallista vastauslomaketta haettu mutta käytiin ihan muuten vaan vähän ulkoilumielessä, ja mun mieliksi, tsekkaamas tuo. Villeä nyt ei välttämättä niin hirveesti olisi kiinnostanut mutta tuli kumminkin mukisematta äitin kaveriksi. Polku oli tehty museon vieressä olevaan Taaventinsaareen ja sisälsi 10 punaista postilaatikkoa jouluisia tehtäviä. Samalla kierrettiin saaren ympäri.

Mentiin tuonne ihan ex tempore suoraan Keuruun reissulta joten pojan piti tankata autossa matkalla ettei sokerit laske ennen ruokailua.

Tonnikalasalaatti to go

 Reitin varrella tosiaankin oli tarkoitus vastata näissä punaisissa laatikoissa olleisiin jouluisiin kysymyksiin. Jos olis hakenut respasta sen vastauslomakkeen ja palauttanut sen niin ois voinut voittaa muistaakseni lahjakortin museokauppaan. Me mentiin vaan omaksi iloksi reitille.

Tälläsiä laatikkoja oli matkan varrella

 Ville on niin herttainen kun se äitin mieliksi osallistuu kaikkeen tälläiseen hömpötykseen vaikka varmaan ei nyt mitään maailman kivointa hommaa hänen mielestään ollut. Mä tykkään että sille käy lähes mikä vaan tekeminen mitä mä keksin. Ikinä ei valita eikä laita hanttiin vaikka tosiaankin nyt ei mieluisinta hommaa oliskaan.

Ville edellä, äitee peräs

 Alla oleva näköinen polku siellä kiersi tuota saarta. Oikein kiva perheen pienimpienkin kanssa. Ja tehtävätkin oli sellaisia joihin pienimmätkin olis osanneet vastata. Ainakin osaan.

Polulla oli myös kivat lamput, hämärässä varmaan tosi nättiä

Tuo Gösta museon ympäristö on kyllä ihan kiva vierailukohde just vaikka niitten pientenkin kanssa. Paljon tilaa ja katteltavaa. Piti näpsäistä pari talvistakin kuvaa näistä useimmiten kesällä kuvatuista kohteista.

Göstan pihapiiri saaresta kuvattuna

Kahlaajapatsas

Ville lähti sitten lauantaina kotiin. Tuli kyllä taas todella hiljaista kun höpöttäjä lähti. Aina sitä jää miettimään, entistä enemmän, että minkälaista se oma elämä olis jos Ville asuis mun kans täällä. Kovin erilaista ja ehkäpä vähän sisältörikkaampaa. Sellainen kaipuu kyllä aina jää kun Ville pois lähtee, että voi kun asiat olis mennyt toisin. Sitten taas tulen ajatuksissa tähän reaalimaailmaan jossa tiedostan että Villellä on ihan hyvä nykyisellään.

Juupa juu, tässä siis henkisesti valmistaudun vuoden vaihtumiseen. Juhlinta nyt ei varmaan mitään päätä huimaavaa oo mutta tarkoituksena ois herkutella vähän tapaslautasen tyyppisesti. Meillä on Jyväskylästä joulukadulta ostettua hirvimakkaraa ja kahta laatua hyvää juustoa. Siihen vähän jotain muuta naposteltavaa ja voileipäkeksejä kylkeen niin aaa että. Ei tarvi kummempaa!! Nakit ja perunasalaatti on vissiin se tyypillisin uudenvuoden ruoka enkä voi käsittää miksi. Kuka on keksinyt moisen yhdistelmän ja koska? Ja etenkin miksi? Mä en ehkä tiedä kovin montaa ällöttävämpää yhdistelmää kun keitetyt nakit ja joku atrian perunasalaatti. Itte tehty perunasalaatti nyt vielä meniskin mutta siltikään siihen kylkeen nyt ei pelkkiä nakkeja missään nimessä.

Suunnitelmia ei illaksi ole, katotaan vähän kelinkin mukaan että josko pääsis ulkoilemaan. Kiva ettei oo sen kummempia suunnitelmia, voi vaikka halutessaan olla vaan verkkareis kotona. Tulee se uus vuosi niinkin.

rakkaudella,
Sartsa