JOULUREISSUSTA PALATTU

Voisko sanoa, että joulu on lusittu tältä vuodelta. Helpotuksen huokaus pääsi kun kotipihaan auton sain parkkeerattua ja kamat oli kannettu sisälle. Ajokeli ei ollut ihanteellinen, sillä nollan tienoille tippuneet mittarilukemat aiheuttivat sen, että tie oli aika liukas. Ja eilisen menomatkalla ei ollut teitä edes aurattu kunnolla, eli jos vähäkään ohjaus herpaantui tien reunaan niin rengas haukkas lunta ikävästi. Hommasta kuitenkin selvittiin sillä, että tiputin nopeutta heti suosiolla. Tälläinen turhankin raskaalla kaasujalalla varustettukin siis osaa tarpeen tullen ajaa ihan hissuksiin. Samalla huomasi miten paljon tuollainen tasainen vauhti vaikuttaa polttoaineen kulutukseen.

Kun päästiin isän ja äitin luo niin illan suunnitelmat piti olla selvät. Hätäiltiinkin sitten heti käymään kahvilla mun tätien luona, että ehdittäis sitten takaisin majapaikkaan minne lasteni oli tarkoitus tulla. Oli tosi kiva käydä Annaa ja Maijaa moikkaamassa sillä nää tädit on mun varamummoja ollut koko elämäni. Äiti on hiukan eri sukupolvea kun siskonsa joten siksi nämä tädit on mun virallisen mumman (eli isän äitin) kanssa saman ikäisiä. Tuossa talossa mä oon lapsuuteni viettänyt aika pitkälle ja muistikuvat lapsuudesta on vahvasti tuolta. Anna ja Maija molemmat kuuluu niihin aikuisiin jotka on ollut mun elämässä ihan alusta asti. Aina on ihanaa huomata, ettei mikään oo muuttunut kun tuonne menee. Täytyis vaan ehdottomasti joka kertaa piipahtaa kun kotipuoleen päin menen. Vaikka sitten vaan ovensuussa pikaiseen. Iäkkäitä kuitenkin jo ovat kumpainenkin.

Kahvilta sitten kun päästiin äitin ja isän luo takaisin niin vanhimmaiseni laittoi viestiä, että on kohta tulossa käymään. Ihmettelin sitä, että miksi yksin kun kerran tarkoitus oli että kaikki kolme tulevat yhtä aikaa. Siinä vaiheessa kuulin etteivät kaksi nuorimmaistani olekaan tulossa. Toinen ei kiireiltään ehdi ja toinen halusi vissiin vielä viettää aikaa kavereidensa kanssa ennenkun lähtee äitin mukana kauas pois moneksi päiväksi. Hiukan harmitti, pakko myöntää. Etenkin kun olin juuri vähän ennemmin vastannut kieltävästi siskoni kysymykseen siitä, ajellaanko me heillä käymään. Kieltäydyin juurikin siitä syystä että lapsukaisten piti olla tulossa. Joo, tunnustan että tuli paha mielikin pikkaisen. Ei me sitten tietenkään mihinkään lähdetty koska tuo köllivauvani tuli mammaa treffaamaan. Siinä me sitten istuskeltiin ja jutusteltiin kunnes Jenni lähti isänsä luo takaisin.

Me käytettiin jälleen törkeästi tilaisuutta hyväksi ja käytiin saunassa illalla. Kysyin mä äitiltä toki luvan :) Ilta vaihtui yöksi saunomisen jälkeen elokuvia telkasta kattellen. Ihanaa romanttista hömppää jota joulun aikaan telkasta suoltaa kanava jos toinenkin.

Tampereen suunnalta kuului oikein hyviä uutisia päivän mittaan. Toipuminen edistyy joskin iltaa kohti sitten taas kivut oli lisääntyneet. Onneksi kuitenkin noita valonpilkahduksia tulee aina silloin tällöin. Auttaa varmaan vanhempiakin taas jaksamaan palan matkaa eteenpäin. Kyllä se tyttö siitä toipuu, hitaasti mutta ihan varmasti.

Tänään ennen lähtöä me käytiin jokirannassa katsomassa josko saukot olisivat näkösällä leikkimässä. Äiti oli juuri ne yhtenä päivänä bongannut. Nyt ei onnistanut.

Lakajoen varrelta

Ville tuli nyt sitten meidän mukana muutamaksi päiväksi tänne Mänttään joten katotaas mitä kivaa me keksitään. Aki menee töihin mutta mulla on onneksi vapaata. Tässä alla on sitten uudenvuoden jälkeisten päivien, kun yksin kotona oon, ajankulua. Pukki toi mulle 2 mielenkiintoista elämäkertaa.

Mä tykkään siitä, että arki koittaa huomenna ja mennään kohti uuttavuotta. Uusi vuosi herättää paljon ajatuksia mutta katsellaan niitä tuonnempana.

rakkaudella,
Sartsa