ILTA MARTTANA MEHUMAIJAN KANSSA

Me ollaan nyt saatu noita marjoja sen verran että tuli mieleen tehdä osaa niistä mehuksi. Voin kertoa että viime kerrasta kun mehumaijan äärellä oon touhunnut, on aikaa varmaan kevyesti 10 vuotta. Ei siis ollu pätkääkään muistissa mitkään nyrkkisäännöt (mikäli sellaisia onkaan) mitkä olis voineet olla avuksi tässä hommassa. Työkaverilta sain lainaksi mehumaijan ettei sentään tarvinnut kattilalla alkaa keitellä. Tämäkin on nyt ihan riittävän randomia ja se ois ollu ihan eka kerta sillä tyylillä.

Tilanne on nyt siis se, että mehumaija käy tuossa juuri kuumana ja ensimmäinen mehusatsi on kaadettu takaisin marjojen päälle. Aivan summan mutikassa sinne täräytin viinimarjoja (mustia, punaisia ja valkoisia) sekä vähän vadelmia. Sokeria ripottelin nimeksi väliin. Ans kattoo pilaa ko mä koko satsin. Toivon että en nyt kuitenkaan vaan että tulis mehua jota oikeasti vois jopa juodakin. Olisin tahtonut tehdä ihan puhdasta tuoremehua mutta toivon ettei mun tarttis ihan yksin tuhota noita mehuja niin siksi annoin sitten hiukan periksi Akin epäilyille ja laitoin vähän sokeria.

Tälläiset askareet siis tälle iltaa. Tuntuu hyvältä saada talven varalle jemmaan vitamiineja. Eipä tarvii niitä purkista popsia. Mielummin tykkään ajatuksesta että kaikki hyvä meidän elimistöön tulis oikeasta ruuasta.

rakkaudella,
Sartsa