Tässä alkuviikosta mä oon ihan rohkeasti jättänyt nyt nuo sisäliikuntahommat ja mieleiset tanssitunnitkin siitä syystä, että ulkoilu on tuntunut mieluisammalta. Eilen kävin lenkillä pikku sateessa ja oli ihan uskomatonta miten hyvä fiilis mulle tuli kun kilometrin kävelyn jälkeen mä juoksin 1,9 kilsaa. Ei ihan pisin matka mitä oon koskaan juossut mutta aika lähelle. Lapualla asuessani pääsin muistaakseni 2,4 kilometriin siinä kun muutaman kerran juoksemista reenailin. Jos en oon ikinä maininnut niin juoksu ei oo ikinä ollut mulle mieluinen juttu. Jostain kumman syystä. Mä oon lenkkeillyt kyllä kävellen ihan vaikka kuinka pitkiäkin lenkkejä mutta juoksu on aina ollut myrkkyä. Nyt, ihan ekaa kertaa, mulle tuli joku tunne siitä että sitä ehkä vois harjoitella enemmänkin. Vaikka nytkin mun jalat lähes puutui heti alkumatkasta niin sinnikkäästi jatkoin vaan. Ajattelin että testaan meneekö jalat alta jossain kohtaa vai miten käy. No ei mennyt vaan ihan kunnialla pääsin kotiin asti. Innostuin jopa niin paljon, että tänään hetkisen mietin lähteä jälleen kävelemään mutta sitten kysyinkin Akia mukaan ulkoilemaan. Lähdettiinkin sitten tuonne Mäntänvuoreen ja tehtiin reipas lenkki siellä. Ihana syksyinen ja auringonpaisteinen ilta. Vaikka zumba onkin kuinka mukavaa niin kyllä mä olin tyytyväinen että valitsin ulkoilun. Saahan samalla raitista ilmaa. Ei näitä kuulaita syys säitä välttämättä kovin paljoa enää oo.
Töissä mä oon niin epäuskoisen tyytyväinen siitä, että sellanen työ jota oon pelonsekaisesti odottanut valmistuvaksi, tulikin tehtyä ennätys ajassa. Kyse on tilastoista, joita kouluilla pitää vääntää joka ikinen syksy opetushallitukselle. Pumaska on monen sivun mittainen ja siinä kysellään pilkun tarkasti oppilasmääriä viime keväältä ja tältä alkusyksyltä. Samoja tietoja monella eri lailla ja monessa eri kohtaa joten tarkkuutta vaaditaan. Tietoja myös pitää etsiä sieltä sun täältä ja se vie ennenkaikkea aikaa, mitä mulla ei tällä hetkellä lukujärjestyksessä kansliatöiden osalta ole. Onneksi työkaverit on joustavia ja oon saanut aikaa tehdä noita hommia vähän enemmän mitä lukujärjestys osoittaa. Onni on kyllä mahtava työporukka jotka kaikki tsemppaa toisiaan ja on tarvittaessa valmiita joustamaan niin, että ne hommat jotka on tehtävä tulee tehdyksi. Kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
No joo, mä kumminkin odottelen jo innolla viikonloppua jolloin lauantaina pääsen mieluisille treffeille rakkaan ystävän kanssa ja illalla vielä maailma parantuu toisen ystävän seurassa. Vielä kun pari päivää jaksaa työskennellä niin sitten saa nauttia olostaan viikonlopun. Tai se alkaa tokikin jo perjantai iltana kun tulee Vain elämää.
Nautitaan näistä syksyisen aurinkoisista päivistä.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti