RETKIVIIKONLOPPU, KOHTEINA SOININ ARPAINEN JA KURIKAN NÄHTÄVYYDET

Mä toistan itteäni kun rikkinäinen levysoitin kun sanon, että taas on eletty kokonainen viikko enkä oo ehtinyt kirjottaa tänne mitään. Viime viikko oli aika kiireinen lähes alusta loppuun asti. Kotona ei juurikaan tullut aikaa vieteltyä joten siinä syy myös kirjoittamattomuuteen.

Tiistaina me lähdettiin heti töitten jälkeen kohti Jyväskylää ja käytiin onnittelemassa Akin vanhimmaista synttärien johdosta. Oli kiva pitkästä aikaa nähdä nuorta paria. Samalla reissulla myös poikettiin anopintekeleen luona uutta asuntoaan kattomassa. Kotona oltiin vasta myöhään illalla. Mitään muuta mainittavaa ei viikon touhuihin sisältänyt, sillä keskiviikkona saatiin vieraita ja torstaina oli vuorossa kamojen pakkausta. Hypätäänkin siis suoraan viikonloppuun jonka aikana tottavie tapahtui. Niin paljon että edelleen pitää vähän jäsennellä mitä kaikkea.

Perjantaina töiden jälkeen juotiin kahvit ja pakattiin auto. Suunnaksi otettiin Soinin arpainen. Yövyttiin sellaisessa autiotuvassa seuraava yö ja voi pojat että oli mahtavaa. Oli niin ihana istua iltamyöhään notskilla ja saunoa puolen yön aikaan. Pimeä metsä ympärillä eikä juuri mitään ääniä kuulunut mistään. Taskulamppujen valossa kuljettiin ulkona ja kynttilän valossa oltiin sisällä. Tälläinen paikka on tuo arpainen  Parkkipaikalta oli autiotuvalle matkaa vain 600m joten saatiin heti asettua ns. taloksi.

Vaatimaton tupa ulkoapäin

 Illalla istuttiin tosi pitkään tässä notskilla. Ruuaksi tehtiin tomaatti-mozzarella pastaa kanafileen kera. Maha tuli täyteen ja saattoi lähteä saunan lämmitykseen. Tuolla metsän keskellä sen huomasi oikein todella miten pimeää nyt jo tulee.

Pihassa oli nuotiopaikka ja pöytä

Sisällä mökissä valoa toivat kynttilät. Sisällä oli tuo pöytä ja penkki mikä tuossa ikkunan edessä oli. Makuulaveri patjoineen. Siihen mahduttiin kivasti vierekkäin nukkumaan niin sai hyvät unet. Muuten olisinkin nukkunut varmaan tosi sikeästi mutta mun retkityyny on aivan surkean pieni niin siinä ei kunnon asentoa saa millään. Ainoa minkä sen kanssa saa on niskajumi. Muutama tunti unta siinä kumminkin tuli vedeltyä ja herättiin yhdeksän aikaan aamulla lähes yhtä aikaa.

Hyvän aamupalan jälkeen lähdettiin vähän kävelemään läheiselle harjulle. Vettä ei satanut onneksi vielä aamusta joten saattoi hyvin nauttia metsässä kuuluvista lukuisista eri linnun äänistä.

Hyvissä ajoin ennen puolta päivää lähdettiin sitten vähän haikeinkin mielin jatkamaan viikonlopun retkeä kohti Lapuaa. Käytiin kummitytön 4v synttäreillä ja saatiinkin taas mahat pullolleen ihania herkkuja joita pöytä notkui. Oli ihana nähdä samalla monia rakkaita ihmisiä. Itse asiassa jo matkalla me poikettiin ihan ex tempore rakkaan ystäväni Tiinan luona ohikulkumatkalla. Onneksi sitä kerrankin ajatus kulki hyvissä ajoin eikä vasta jälkeenpäin tullut mieleen että miksi ei pysähdytty. Jälleennäkemisen hyvä fiilis oli kyllä molemminpuolinen. Liian harvoin tulee nähtyä ja nyt itse asiassa jälkikäteen vielä päätettiinkin että jossain kohtaa nähdään nelistään, niin että nuo miehetkin ovat mukana. Juttua nimittäin riitti ja sama aaltopituus tuntui löytyvän samantien.

Noh, noiden vierailujen jälkeen sitten seuraava suunta oli Seinäjoki ja pienet shoppailut ennenkuin google mapsiin naputeltiin Kurikan ja Jyllinkosken koordinaatit. Tarkoitus oli siis tutustua tällä kertaa etelä-pohjanmaan nähtävyyksiin.

Jyllinkoski on tälläinen paikka  Meidän sinne päästyä ei tietenkään mikään noista museoista ollut auki saatikka kesäkahvilakaan, mutta varmasti kesällä tuo alue sinällään on näkemisen arvoinen. Me lähdettiin seuraamaan tuota luontopolkua kohti patoa ja näköalapaikkaa. Mä oon kehittänyt itelleni koko ajan pahenevan kammon portaita kohtaan. En oikein tiedä mistä se johtuu mutta pelkään ihan hirveästi kaatumista tai vaan horjahtamista niissä. Luontopolulle noustiin heti portaita pitkin. Ne oli ihan ok kunnossa onneksi.

Muutaman sadan metrin jälkeen tultiin padolle missä oli myös näköalapaikka ja sinne alas johtavat portaat oli ihan hirveät. Osa askelmista oli jo katkennut ja koko portaat oli muutenkin tosi huteran tuntuiset. Mulla kesti tovi päästä ne alas kun hissunkissun piti mennä.

Tuo pato, kuin myös tosi matalalla olevasta vedestä johtuen paljastuneet kivet oli kauniisti sammaloituneet. Niissä oli kuin vihreä samettimatto. Myös heti jyllinkosken alueella johtavan sillan luona joen pohja oli kuin laitettu puutarha. Runsaat vihreät kasvit olivat kasvaneet toistensa lomaan kuin joku puutarhuri olisi tehnyt kovastikin ajatustyötä niiden eteen.

Jyllinkosken silta

Luonnon järjestämä puutarha

Näkoalapaikan jälkeen luontopolku vielä jatkui hyvän matkaa eteenpäin ja se reitti oli ihan katastrofi mulle ainakin. Välissä oli pitkosten tapaisia jotka oli iljanteisia, keikkuvia ja osittain tosi huonossa kunnossa. Mä pelkäsin niin paljon, että mulla oli ihan tuskan hiki päällä kun pois päästiin. Onneksi en taittanut nilkkaani tai loukannut itseäni muutenkaan.

Jyllinkoskelta me sitten otettiin seuraavaksi kohteeksi Loukajanvuoren näkötorni. Tälläinen paikka
Näkötorni oli jo kaukaa katsoen melko kunnioitusta herättävän näköinen sillä se sijaitsi korkealla ja kohosi sieltä vielä todella korkeana ylemmäs. Jätettiin auto vuoren juurelle ja päätettiin kävellä perille. Puomin takia sinne ei voinut suoraan ajaa. Oikaistiin sitten metsän kautta kallioita pitkin ja korkeuseroa oli melkoisesti. Pisti puuskuttamaan tälläisen nollakuntoisen. Kyllä kannatti.

Alueella oli myös laavu ja kota

Hiukan taas erilailla toteutettu näkötorni

Siinä korkeusmerkki siitä miten korkealla itse torni sijaitsi

Komiat oli maisemat, ei sinne silimä pökkää

Loppuosa kiivettiin kierreportaita pitkin

Ylhäällä tuuli melkoisesti mutta itse huipulla oleva ikäänkuin mutterin muotoinen näköalatasanne oli lasitettu joten siellä ei tuuli haitannut. Käymisen arvoinen paikka kaiken kaikkiaan.

Autolle kun laskeuduttiin takaisin niin alettiin miettiä seuraavaa kohdetta. Etsiäkö joku notskipaikka ja hakea jotain sapuskaa kaupasta vai keskittyäkö vielä johonkin muuhun näkemisen arvoiseen. Niinpä päädyttiin käymään Kurikassa oikein perinteisellä grillillä syömässä ja hylättiin tältä kertaa nuotiohommat. Ennen ruokailua haluttiin kumminkin käydä katsomassa millainen kirkko paikkakunnalta löytyisi. Meidän yks lemppariharraste on pysähtyä ohikulkiessa kirkkojen luo ja käydä niitä ihailemassa. Samalla usein tulee käveltyä hautausmailla, missä paikan historia on vahvasti läsnä.

Kurikan kirkko oli näyttävän näköinen pytinki jonka vieressä oli yksi kauneimpia hautausmaita missä olen vieraillut. Ja oon käynyt monissa! Koko alue oli todella hyvin hoidettu, siellä oli taidetta ja istutukset sun muut oli mietittyjä. Uurnalehto oli ihan oma lukunsa. Rauhallista, seesteistä ja kaunista.

Kurikan kirkko

Sankarihaudan puhutteleva patsas

Tälläisiä värssyjä oli ripoteltu sinne tänne

Uurnalehdon muistopaikka

Uurnalehtoa

Kun tämän visiitin jälkeen mentiin sitten grillille niin kello alkoi olla jo sen verran että kotimatka oli edessä. Mietittiin pitkään oltaisko oltu toinenkin yö jossain matkan päällä mutta koska vettä sateli aina välillä ja asteetkin oli tippuneet lähelle kymmentä niin ei houkutellut pystytellä telttaa mihinkään. Tultiin mielummin kotiin. Olihan siinä retkipäivää kerrakseen.

Sunnuntain retki suuntautui sitten ihan eri suuntaan mutta siitä omassa postauksessa. On tapahtunut niin paljon ja tullut käytyä niin monessa paikassa että hyvä vähän jakaa ettei tuu ähkyä. Kilometrejä tuli auton mittariin nimittäin viikonlopun aikana lähes 800. Onneksi on hyvä auto millä reissata.

Nyt on aika jo mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna työskennellä. Hiukan tihkeältä tuntuu edelleen tuo työnteko.

rakkaudella,
Sartsa