SUNNUNTAIN MIETTEITÄ VALLITSEVISTA OLOSUHTEISTA

Sunnuntai. Puolenpäivän krouvi. Aamupala syöty kovinkin sateisen näkymän äärellä. Ulkona alkaa olla se tyypillisin syys sää eli vettä sataa ja on kaikenkaikkiaan harmaata. Mä rakastan syksyä, kuten omalla laillaan kaikkia muitakin vuodenaikoja. Jokaisessa on ne omat ihanuutensa ja jos saisikin poimia vaan jokaisesta ne parhaat palat päältä niin ei olisi väliä mikä aika vuodesta on. Syksyn parhautta on luonnon värjäytyminen punaisen ja keltaisen eri sävyihin. Maahan leijailevat lehdet ja sellanen pikkuisen nenää ja poskia nipistelevä kirpeys ilmassa. Siinä kohtaa kun syksy ja talvi alkavat paiskaamaan kättä vahdinvaihdon merkiksi, on mahtavaa lenkkeillä pikku pakkasessa kun maassa on jo hiukan kuuraa ja aikaisin aamulla se kimmeltää lehtien pinnalla. Silloin on kuivaa ja hengitysilma on mahtavan raikasta. Sitä odottelen vielä tulevaksi. Nyt viikollakin ollaan saatu nauttia niistä kesän ja syksyn leikeistä jolloin aurinko vielä innostuu paistamaan kuumasti mutta luonto on pukeutunut syksyyn. Oon nauttinut. Pimenevät illat tuovat jollain kummallisella tapaa sellasta lempeyttä ja lohtuakin, kun jotenkin voi vaan käpertyä kodin lämpöön. Tänään ei ole siis kaunein mahdollinen syyspäivä, mutta eipä haittaa sillä meillä on tekemistä joka ei vaadi ulkoilua. Ohjelmassa on yhdet synttärit ja Kari Tapiosta kertova elokuva.

Väsymys tuntui tällä viikolla tiukentavan otettaan. Osasyy siihen on toki se, että Akilla oli tämä mörkövuoro töissä jolloin tuli kotiin kolmen aikaan yöllä ja mä väkisinkin heräsin siihen. Unet siis katkesi siinä kohtaa hetkeksi ja iltaisin tuli valvottua vähän liian myöhään joten väsymys aamulla ei ollut mikään ihme. Itse asiassa perjantaina mä nukuin jopa pommiin. Kellon piti herättää 7.00 ja mä muka tarkistin ennen nukkumaan menoa että herätys on päällä. Aamulla kun heräsin niin oli heti tunne, että nyt on kello kyllä liikaa. Olihan se, puoli kahdeksan jolloin pitäis olla jo menossa töihin. Puhelimessa ei sitten ollut sitä hälytystä, enkä tiedä yhtään miksi. Oonko mä noussut laittamaan sen kiinni ja kömpinyt takaisin nukkumaan? Oli miten oli niin äkkiä loikka sängystä vessaan. Naaman ja hampaiden pesu, vaatteet päälle, eväsleipä joukkoon ja matkaan. Aamupala syötiin siis autossa matkalla, entisten tapojen mukaan ja töissä olin sitten lähes minuutilleen silloin kun piti. En siis myöhästynyt töistä ollenkaan.

Mua ärsyttää että tästä väsymyksestä johtuen mä oon myös liukunut takaisin siihen vanhaan huonoon malliin missä kello herättää niin myöhään kun mahdollista. Mulla on puolisen tuntia aamulla aikaa päästä liikkelle siitä kun kello herättää. Ehdin kyllä ihan hyvin aamupalat sun muut, mutta aikaa vaikkapa Aamulehden rauhalliseen lukemiseen ei jää. Ja herääminenkin tuntuu tapahtuvan kunnolla vasta tuolla matkalla. Haluaisin kovasti palata siihen moodiin missä mä herään ainakin tuntia ennemmin ja ehtisin aamulla venytellä ja viettää kiireettömän hetken ennen päivän touhuja. Mutta mikä on tämä väsy ja ennenkaikkea miten mä pääsen tästä eroon? Hiukan lohduttaa se, että töissä muutkin on saman kokemuksen äärellä. Väsyttää ja se vaikuttaa sitten motivaatioon joka tahtoo olla hukkateillä aika ajoin. Se tuntuu ihan hullulta sillä mä aidosti tykkään työstäni enkä koe sitä kyllä välttämättä niin raskaanakaan. Miksi tämä väsymys sitten yrittää kampittaa? Oon ajatellut, ettei tämä voi olla vielä mitään syysväsymystä sillä justhan sitä on pitkä kesä lomailtu. Onneksi on tulossa syysloma johon ei oo enää kovinkaan pitkä. Enää 4 viikkoa. Pakkohan tässä on vaan koittaa tsempata.

Mä aloitin viikolla myös pari uutta harrastusta. Aikuisten tanssin ja zumban. Kyllä tuo tanssiminen vaan on niin ihanaa puuhaa. Tehokastakin ihan huomaamatta. Ainakin jos tehokkuutta mitataan hien määrällä. Huomasin taas, että aikanaan olen saanut niin hyvää opetusta lattaritanssien tekniikkaan eräältä latinobic tunnin ohjaajalta että saan paljon enemmän noista tunneista irti kun muistelen niitä sääntöjä. Lantion pyörityksiin sun muihin tulee huomattavasti enemmän tehoja kun muistaa pitää vatsan tiukkana ja mielessä millä tavalla kahdeksikkoa pyöritellään milloinkin. Maksoin tuon kausimaksunkin samantien niin tulee kuljettua ainakin. Viikolla tulikin niin paljon jaloille liikettä, että perjantaina tuntuikin jo siltä että lepo tulee tarpeeseen. Viikolla kun oli pari liikuntatuntia missä mentiin suunnistamaan oppilaiden kanssa ja niinä päivinä tuli askel- ja kilometrimittariin aikalailla hyvät lukemat. Siihen päälle vielä nuo tanssitunnit niin kyllä tiesi tehneensä.

Viikon mukavin asia oli se, että lapseni tuli torstaina tänne. Oli mukavaa viettää aikaa kerrankin vähän pidemmästi. Perjantaina mentiinkin Gösta museoon tutustumaan ja kierrettiin kaunis Taavetinsaari. Myös kirpparilla piipahdettiin. Eilen tehtiin piipahdus Jyväskylään vähän shoppailemaan ennenkuin E lähti ajelemaan takaisin kotia kohti.

Silta Taavetinsaareen

Mun lempimaisema

Paljon mahtui siis tähänkin viikkoon, joka vetelee viimeisiä tuntejaan. Ensi viikon kujeet on vielä tuntemattomat. Koitetaan tsempata päivä kerrallaan.

rakkaudella,
Sartsa