LIIKUNNAN RIEMUT JA TUSKAT

Liikunnan ilo ja riemu on palannut mun elämään, ainakin pienin tipuaskelin. On se jotenkin tosi veikeää että sitten kun pääset sen saamattomuuden yläpuolelle, että saat pullataikinan lailla joka suuntaan levinneen ruhosi liikkeelle, niin sitten alkaa vastustaa oikein todella. Mulla on nyt murheen kryyniksi muodostunut vyötärön alapuolinen alue. Noh, tarkemmin sanoen alaselkä ja jalat. Mä ymmärrän tämänpäiväisen lenkin jälkeen oikein hyvin, että tuola oikealla puolella selässä on jotain enemmänkin keturallaan. Työkaverin kanssa nähkääs lähdettiin päivällä lenkille ja vieläpä ihaniin maastoihin tuonne autoteiden ulottumattomiin metsäteille. Lenkkiin tule tollasilla reiteillä ensinnäkin paljon lisätehoja kun alusta on epätasainen ja korkeuserojakin löytyy. Sinänsä ihan hyvä, mutta kun jo menomatkalla mun selässä alkoi tuntua sellanen polte.

Lumessa tampatessa varmaan vaan tuo selkäparka oli niin paljon kovemmalla rasituksella kun mitä täällä keskustassa näitä asfalttiteitä tepastellessa että se kipeytyi siksi enemmän kun edellisillä lenkeillä. Lopputulemana sitten jouduttiin kääntyä kesken kaiken takaisin päin kun ei lenkkikaveri ollut varma miten pitkä kiekka meillä ois ollut vielä edessä. En kerta kaikkiaan uskaltanut jatkaa enää eteenpäin etten vaan jää sinne metsään. Harmitti, hävetti ja v**utti niin maan perusteellisesti. Onneksi matka takaisin sujui ihan hyvin ja lenkille tuli sitten mittaa reilut 6 kilsaa että ihan hyvä kaikesta huolimatta.

Mutta alan mä oikeesti olla tosi huolissani itsestäni, että mistä tässä nyt oikein on kyse kun koko ajan joku paikka kremppaa. Jalkaterät on pysyneet nyt ihan hyvässä kunnossa mutta takapuoli ja alaselkä on tosiaankin muodostaneet uudet ongelmat. Lienevät toki samasta asiasta johtuvia molempien oireet. Oisko nyt sitten tuo lantion väärä asento. Just työkaverille lenkillä sanoinkin että onko tässä vanhuus tullut yhdessä yössä kun tälläsiä ongelmia ei aiemmin oo ollut. Mene ja tiedä..... Nyt ainakin koitetaan kovasti lihaskuntoa kohottaa ja liikkua muutenkin, se ei nyt ainakaan oo pahasta. Oonkin aika ylpeä ittestäni, että oon tällä viikolla joka päivä liikkunut. Ollaan käyty lenkillä parina päivänä, lisäksi mä oon tehnyt vatsa- ja selkälihasreenit. Eilen piipahdettiin uimahallissa ja mä uin 500m yhtämittaisesti. Enempää en uskaltanut kun vesi on kumminkin niin petollista että pelkäsin etten pääse enää altaasta pois vaan jalat on ihan tiltissä, tai tuo selkä. Oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa saunaankin.

Akilta löytyi meitsille monenlaista välinettä lihasten kiusaamiseen vaikka telkkaria kattoessa.

Siitä se lähtee taas

Jopa syömiseen hankin hiukan lisävastusta:

Ruuatkin oon pyrkinyt nyt vähän miettimään kevennyksen kautta. Tällä viikolla on kasviksia ja salaattia syötykin lähes joka päivä.

Ruokalautanen näyttää tätä nykyä tältä...

Vettä oon pyrkinyt juomaan. Juon myös beroccaa ja magnesium poreita sekä tänään tein aamuksi oikein ihana  raikkaan smoothien johon tuli rasvattoman luonnon jugurtin lisäksi appelsiinia, puolukkasosetta ja kauralesettä. Herkkulakko menee ihan omalla painollaan, ei oo tehnyt yhtään mieli mitään makeaa... Aivan outo juttu sekin mutta todella hyvä näin. Aika hyvällä alulla tämä mun itsensä kuriin laittamisprojekti siis. Jokainen päivä on kotiin päin kumminkin.

rakkaudella,
Sartsa

ANNO DOMINI 2015-2017

Kolmen viime vuoden aikana mä oon kirjoittanut aina uuden vuoden kynnyksellä tekstit käsitellen juuri sitä vaihetta elämässä ja pään sisällä vellovaa maailmaa. Tänä vuonna luin nämä kaikki tekstit sen jälkeen kun olin saanut uusimman tekstin kirjoitettua. Tuli ihan vaan sattumalta mieleen tarkastella jo tässä vaiheessa parin vuoden takaisia ajatelmia ja voin ilokseni todeta sen minkä ajattelinkin käyneen toteen, eli fiilikset on kovasti muuttuneet ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Hyvä niin. Lue ja päättele itse.

ANNO DOMINI 2015

Olen lähtenyt matkalle. Seilaan eteenpäin merellä nimeltä elämä. Matka on ollut pitkä ja vaiherikas. Välillä olen huomannut vierelläni ystävällisiä kasvoja taittamassa matkaa kanssani. Lokikirjaan on tullut merkintöjä karikoista ja niistä selviytymisistä. Välillä olen karahtanut kiinni oikein kunnolla mutta aina on tullut joku ja tuupannut uudelleen matkaan. Muistuttaen samalla tarkistamaan koordinaatit ja luottamaan sisäiseen kompassiin. Olen vieraillut uusilla vesillä, löytänyt monta ystävällistä majakkasaarta. Antautuessani vuoroveden vietäväksi löysin itseni uudesta paikasta josta minulla ei ollut aavistustakaan. Rantautuessani koin tulleeni kotiin sillä satamassa istui onni ja otti minut avosylin vastaan. Matkallani olen kokenut tunteiden koko kirjon päämääränäni löytää turvasatama. Port Minä. Luulen löytäneeni sen nyt. Sinne on aina hyvä palata, ladata akut ja tankata uusia seikkailuja varten. Tutkimusmatka elämän merellä jatkuu uskollisella purrellani nimeltä luottamus. Kun luottamus on kunnossa niin elämä kyllä kantaa.

Parhaita hetkiä uudelle vuodelle, tehdään loistava 2016 ❤

ANNO DOMINI 2016

Jälleen on vuosi seilattu elämän meriä. Uskollinen purteni Luottamus on vienyt minua ohi epätoivon poukaman ja surujen saaren kohti aurinkoa ja tyyntä. Välillä on myrsky käynyt niin kovaksi että olen ollut haaksirikosta ja pohjaan uppoamisesta lähes varma. Aina on kuitenkin jonkun oljenkorren avulla matka jatkunut pienin naarmuin. Vuoden varrella matkaan on tarttunut taas ystävällisiä hymyjä, monta lämmintä halausta ja tuhansia tärkeitä sanoja. Sekä rakkaus. Nyt olen ohjannut Luottamuksen hyvän olon satamaan mihin on hyvä laskea ankkurit ja jäädä.

Pirskahteleva ja kupliva kiitos sulle joka oot mun kans kulkenu ja tarttunu kädestä tarvittaes 😍 Ootta niin tärkeitä!!! Ensteks parasta vuotta 2017 kaikille!!

 

ANNO DOMINI 2017

"Näin vuoden viimeisenä päivänä, päätin avata lokikirjan sieltä vuoden alusta ja tarkastella retkiä joita me purteni luottamuksen kanssa olemme tehneet. Suurimman osan vuodesta olemme olleet kotisatamassa, siellä mihin viime vuoden reissumme päättyi. Rakkaus on ollut vierelläni koko ajan, ja nyt tuntuu että en enää osaa kuvitella seilaavani yksin. En osaa tai en halua. Olen matkannut tämän vuoden tyynessä, suurista puhureista saati myrskyistä ei lokikirjassa näy merkintöjä ja hyvä niin. Vaihteeksi. Kylläpä niitä haaksirikon partaalla vietettyjä hetkiä olikin. Olen tehnyt monia ikimuistoisia retkiä upeissa maisemissa, kokenut ikuisesti sydämeen jälkiä jättäneitä hetkiä, tavannut uusia ystävällisiä hymyjä ja oppinut paljon uutta. Kaiken tämän olen saanut kokea yhdessä ja se on tehnyt kaikesta niin paljon merkityksellisempää. Monet asiat, paikat, ihmiset ja ajatukset ovat vahvistaneet käsitystäni Port Minästä, satamasta jota olin etsinyt ja jonka koin löytäneeni. En ole yrittänyt selvittää tulevan vuoden merisäitä, sillä haluan nauttia elämän merellä seilaamisesta päivä ja hetki kerrallaan. Käännän uuden sivun lokikirjasta ja jään odottamaan mitä merkintöjä tulevaisuus siihen tuokaan."

Kiitos vuosi 2017 että olit mulle hyvä <3 ja Kiitos mun vierellä kulkevat, ootte ihan älyttömän tärkeitä... Toivottavasti oon muistanut sanoa sen :) Yliälyttömän hyvää tulevaa vuotta Sulle, olkoon 2018 kaikinpuolin sitä mitä toivot!!

Rakkaudella,Sartsa

Mun mielenmaisema tänään...

HYVINVOINTIPISTE MOONA

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... Näinhän ne jo tiesi laulussakin sanoa. Mulla nimittäin ilonaiheita on tuplaten tähän aamuun. Ensinnäkin se, että mä nousin sängystä kohtuu pirteänä jo 8.00. Toisekseen mä pääsin hierojalle lähes kohtsillään kun olin aamupalan nautiskellut. Viime hierojakerrasta on kulunut varmaan kolmisen vuotta ainakin, ja nyt kun tuo lihaskunto on mennyt todella huonoksi niin tarvetta oli taas. Kylläpä oli ihanaa maata tunti siinä käsiteltävänä vaikka ei se nyt mitään hemmottelua läheskään koko aikaa ollut. Kipupisteitä löytyi vähän sieltä sun täältä. Tärkeimpänä infona mä sain kuulla, että mun lantio on vinossa. Eli tuo vasen puoli kehosta on jotenkin lihasjännittynyt niin, että lihasjumi vetää tavallaan koko kehoa kieroon. Toinen vaihtoehto tokikin on, että mun selkäranka on jotenkin kierossa. Sellaisesta ei tosin oo ollut mitään havaintoa aiemmin eli mikään synnynnäinen juttu se tuskin on. Vasemmalta kyljeltä/selästä löytyi myös noin 10 sentin pätkä silkkaa betonia joten ei tarvi kyllä enää ihmetellä että vaikutukset on tuntuneet vähän ympäri kehoa.

Nyt vaan sitten neuvottiin sheikkaamaan bebaa niin jo vain lukot saattais aueta. Ei muuta kun tuumasta toimeen :D Ajattelin tässä tasaannuttaa olotilaa hetken juomalla vettä ja ottamalla iisisti, kuten hieronnan jälkeen on kait hyvä tehdä. Ei kai nuo tiskit tuolta mihinkään karkaa vaikka hoitelenkin ne vasta tuonnempana. Tuumin tässä koneella hoidella vähän asioita ja kattoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.

Täällä mä kävin hoidettavana, suosittelen..

Kivaa päivää sulle myös!

rakkaudella,
Sartsa

TÄYTETYT PATONGIT

Joskus tilanne vaatii pikaruokaa. Aina ei jaksa tai ei vaan huvita lähteä hakemaan sitä grilliltä tai pizzeriasta vaan on kiva keksiä jotain itte tehtyä. Nämä täytetyt patongit mä keksin kerran vähän olosuhteiden pakosta kun päätin käydä ruokaostoksilla tuossa vieressä olevassa pikkumarketissa. Valikoima ei siellä päätä huimaa ja tovin siinä eineshyllyllä roikuttuani mun silmiin osui tuoreleivonnaisten hyllystä pikkupatongit ja samalla mä jo näin sieluni silmin jotain subway tyyppistä muonaa lautasellani. Otin patongit ja väliin laitoin muistaakseni vähän sitä sun tätä mitä kaapista löytyi. Lopputulema oli todella namia joten sen jälkeen oon tehnyt näitä pari kertaa ruuaksi. Täytteistä riippuu kovinkin paljon onko kyseessä tuhti kaloripommi vai kevyempi versio. Noin vuoden vipan päivän kunniaksi mä tein hiukka tuhdimmat pötkylät. Toisen sisuksiin laitoin valkosipulicheddaria, kebablihaa, salamia, paprikaa ja paljon juustoa. Toiseen valkosipulicheddaria, kinkkua, majoneesia, paprikaa ja mitä lie. Näistä kaunokaisista mulla ei ole näyttää edes kuvaa sillä niin nopeasti ne menivät parempiin suihin. Minä vieläpä nälkäisenä ja vähän kiukkuisenakin ne kokkasin.

Eilen sitten patonkeja oli jäänyt vielä yksi joten täytinpä senkin osaksi eilistä ateriaa. Tällä kertaa kyseessä on juustopatonki eli ihan normikokoinen yksilö. Halkaisen sen päältä pitkittäin kahtia niin että se pysyy kasassa mutta on helppo ns. avata. Pohjalle tomaattipyreetä ja ketsuppia sekä tässä tapauksessa vähän mustapippurisinappia. Kebab lihaa oli jäänyt vähän joten sen laitoin ensin, päälle muutama salamisiivu ja paprikaa. Koko komeuden päälle mä tein kinkun rippeistä ja majoneesista sekä bbq kastikkeesta ikäänkun tahnan. Sitten vielä runsaasti juustoraastetta päälle, pikku pyöräytykset chili&pippuri myllystä ja uuniin. Kyllä muuten oli hyvää. Patongista tulee sopivan rapsakka, eikä tämän tosiaankaan tarvi kovin kauaa uunissa olla. Oikeestaan sen verran että kaikki ainekset ehtii lämmetä.

Ennen uuniin menoa näyttää tältä...

Ja tältä näyttää halkaistuna... nam!!

Nyt tarviikin sitten jatkaa taas tänään hiukan keveämmillä eväillä. Lähden tästä kohtapuoliin kattomaan osaisko sitä kuntosalilla tehdä enää yhtään mitään. Ruuaksi odottaa kanat ja kasvikset tekijäänsä.

rakkaudella,
Sartsa

AJATUKSIA VUODEN 2018 ALKUUN

Uusi vuosi on sitten korkattu ihan reippaissa fiiliksissä. Vaikka eilen piti hiukan nautiskella kuoharia ja käväistiin puolen yön jälkeen tuossa paikallisessa yksillä, niin olotila tänään herätessä oli oikein pirteä. Hyvä niin. Mä en tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia sinänsä, mutta itseni kanssa oon sopinut että alan pitämään ittestäni vähän parempaa huolta. Herkkulakko alkoi heti tänään ja sovittiin että se koskee meidän kohdalla karkkia ja pullaa. Ei pitäisi tuottaa ongelmia, sillä jo nyt oon joulun jälkeen syönyt vaan pari karkkia.

Mä haluan myös ruveta liikkumaan enemmän sen takia, että mä saisin itteäni parempaan fyysiseen kuntoon. Niinpä heti tänään aamupalan jälkeen mä heitin lenkkivermeet päälleni ja lähdin reippailemaan tarkoituksena tehdä pikkuinen happihyppely vaan. Ilma oli aivan mahtava, oikein todellinen ulkoilusää. Mä päädyinkin sitten tekemään reilun 5 kilsan lenkin ja olisin varmaan tehnyt vielä pidemmän mutta huomasin onneksi, että kello oli jo sen verran että meidän oli tarkoitus lähteä Akin vanhempien luo uudenvuoden vierailulle. Uusi terveellisempi elämä ja itsensä hyvänä pitäminen siis alkoi heti vuoden ekasta päivästä ja siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa. Sain jopa pidettyä herkkulakon vaikka Akin äiti olikin laittanut kahvipöytään yhtä sun toista.

Tuolla lenkillä oli hyvin aikaa taas tuulettaa ajatuksiaan ja summata tuota mennyttä vuotta. Oli hämmentävää huomata, että vuosi 2017 oli mulle lähes pelkästään positiivinen. En oikein keksi mitään sellaista jonka olisin halunnut jättää tapahtumatta tai tekemättä. Mitään en haluaisi tehdä toisin tai mistään ei oo sellaista oloa, että alkavana vuonna en kyllä tee noin vaan näin. Toisaalta, on jo ehkä aikakin että parin kohtuu hankalan vuoden jälkeen on yksi tasaisempi. Tässä sitä tänään Akin kanssa just tuumattiin ja mä sanoinkin, että vuosi on ollut sellainen tasaisen hyvä. Ei mitään suuria positiivisia huippuhetkiä sinällään, mutta monta maltillista ilon hetkeä. Toisaalta, tasainen on hyvä kun se on positiivista. Näin on hyvä ja nyt vaan mennään taas päivä kerrallaan eteenpäin ilman sen kummempia suunnitelmia. Asiat järjestyy kuitenkin juuri niinkuin niiden on tarkoituskin järjestyä. Siihen oon uskonut tähän asti ja uskon edelleenkin.

Parisuhteen suhteenkin on oikein hyvä olla. Puolin ja toisin. Mä sanoin Akille että opin siltä koko ajan ittelleni hyviä asioita. Etenkin rauhallisuutta ja sitä että ilman sen kummempia hötkyilyjäkin tulee valmista. Ei aina tarvi myöskään niin häslätä vaan joskus on hyvä pysähtyä miettimään ennen kun tekee.

Lemmenpolulla käyn yleensä yksikseni mutta mielellään :)

Kotikaupunkini keskusta vuoden ekana päivänä..nättiä

Eilisen kultahileillä varustetun kuplivan myötä heittelen universumiin iloisia, positiivisia ja rakkaudellisia ajatuksia...

Kilistelyt vuoden vaihtumisen kunniaksi, tervetuloa 2018

rakkaudella,
Sartsa

KIROSANA NIMELTÄ DIABETES

Lapseni siis on täällä viettämässä välipäiviä mun kanssa. Mulla on välillä ollut vähän epävarma fiilis siitä kuinka tuollainen 13v poikalapsi viihtyy täällä aikuisten seurassa kun ei oo kavereita eikä mitään ajankulua mitä kotona yleensä on. Sen verran kohtelias nuori mies Ville on ettei ainakaan oo äitille tunnustanut että olis ollu jotenkin tosi tylsää. Toisaalta, mulla on kyllä niin ihana ja sopeutuvainen poikalapsi, että saattaa vaan nauttiakin tästä rauhallisuudesta kun ei ympärillä niin kauheasti tapahdukkaan. No, ehkä mä haluan ainakin elää siinä uskossa että poika tykkää yhtä paljon viettää laatuaikaa äitin kanssa kun äiti pojan.

Ollaan me toki jotain muutakin tehty kun vaan kotona istuttu. Eilinen päivä meni sokerien kanssa taistellessa. Ai että mä taas totesin kuinka paljon inhoan diabetestä ja miten ottaisin sen ittelleni silmänräpäyksessä jos se olis mahdollista. Ville on vähän huonosti hoitanut sokerijuttujaan (lyhyesti sanottuna ikä ja se että on poika, jolla monta rautaa tulessa) ja hoitotasapaino on lähes olematon. Pumppuhoidolla kun ollaan, niin se ei oikein oo turvallista jos ei kunnolla tarkkaile sokereitaan eikä siten voi tietää esim. sitä toimiiko pumppu. Jatkuvat korkeat sokerit altistaa kuitenkin niin paljolle lisäharmille ja kehon hapettuminen on todellinen vaara huonon hoitotasapainon omaavalle pumppuhoidossa olevalle diabeetikolle. Siksi Villen tilanteeseen on nyt puututtu sairaalan taholta sekä meidän ympärillä olevien aikusten taholta oikein rankalla kädellä. Pojan on nyt viimeistään pakko ottaa ittiään niskasta kiinni ja hommata sokerit kuntoon tai sitten pumppu otetaan pois.Se nyt ei sinänsä oo mikään kamala juttu, sillä välillä oon jo itekin ajatellut että olisko kynähoito sittenkin parempi. Pumpun puolesta puhuu se, että se kulkee aina mukana ja että insuliinin pistäminen on lähes huomaamatonta. Mutta sitten taas tullaan siihen että pumppuhoito on melko "teknistä". Jos sokerit on korkeat niin vika voi olla huonon hoidon lisäksi myös kanyylissa (onko tukossa), tai muissa välineissä, pumpun asetuksissa yms. Lähinnä tuo, että nyt sairaalasta annettiin tuollainen ukaasi, toivottavasti laittaa pojankin ajatusmaailman uuteen uskoon. Fakta on kumminkin se, ettei tuon ikäistä koko ajan vanhemmat tai muut aikuiset voi olla kädestä pitämässä. Hoidon täytyy lähteä omasta selkärangasta. Villen isoimpana ongelmana on keskittymisen puute, jonka itekin kyllä tiedostaa. Mittaamiset jää väliin kun on kiire kaverien kanssa jonnekin. Koulussa unohtuu pistää insuliini ruualla kun on kuulemma niin kiire. Ei vaan muista pysähtyä tai sitten luulee jo tehneensä jonkun toimenpiteen mutta ei oikeasti olekaan tehnyt. Ville siis osaa kyllä hoitaa kaikki asiat moitteetta ja osaa laskea hiilarit jne kunhan vaan muistaa keskittyä. Aikuisten tehtävä on siis vielä tässä vaiheessa valvoa todella tiukasti että kaikki tehdään niinkuin pitääkin.

Tällä viikolla mä oon huomannut, että sekään ei riitä että mä muistutan koko ajan mittailemaan ja korjaamaan tarvittaessa lukemia. Oon tehnyt niin, että kun Ville mittaa sokerit niin mä kysyn että mikä lukema oli. Näin kuvittelin varmistavani sen, että mittaus todella on oikeasti tapahtunut eikä vaan mielikuvituksessa. Sitten tuli eilen aamulla isku vasten kasvoja. Ville oli parin päivän ajan jostain kumman syystä järjestelmällisesti katsonut väärin mittarin lukemat. Eli kun mittari näytti 17 ja jotain niin poika sanoi mulle pokkana että 7 ja jotain. Samoin kun mittari näytti 20 niin Ville oli kattonut että 12. En ymmärrä mistä ihmeestä moinen, mä jo epäilin että onko pojalla jotain taittovikaa tai muuta. Nyt kun asian kanssa on tässä joutunut painia eilisen päivän niin kait sekin sitten vaan on tarkkaavaisuuden puutetta. Uskomatonta joka tapauksessa. Siitä siis saattoi vetäistä vaan sen johtopäätöksen että mun on itte nähtävä omin silmin jokainen lukema mitä mitataan. Se pettymyksen määrä, kun olin luullut että sokerit on todella hyvällä tasolla, eikä sitten ollut sinne päinkään niin oli ihan musertava. Tuli taas vaahdottua ja vähän korotettua ääntäkin, mikä sitten jälkeenpäin kadutti. Ei auttanut kun kääriä hiat vaan sen suhteen että sokerit muuten laitetaan nyt sitten kuntoon. Piste!!

Eilen sitten lähdettiin kävelylenkille ja tehtiinkin mukava vajaan 4 kilsan lenkki. Katsottiin ruuat tosi tarkasti ja korjattiin korjaamasta päästyä. Tehtiin kaikki kommervenkit että saadaan sokerit alas (mikä ei todellakaan tullut helpolla) ja niin siinä kävi, että iltapäivän kuluessa me saatiinkin sokerit tasaantumaan. Korkeitten jälkeen toki tehtiin syöksy vähän turhankin alas ja sitten taas korjattiin syömisillä niitä, mutta lähes vuorokaudeksi saatiin pumppuun tavoitealueella kieppuva käyrä. Vitsit mikä onnistumisen tunne.

Tänään on ollut vähän samaa takkuamista tässä keskipäivällä noitten pikkasen päälle 10 lukemien kanssa jotka ei millään meinaa tulla alas, mutta kyllä se taas siitä. Lisää basaalia vaan jouduttiin eilen laittamaan aika paljonkin ja tänäänkin vaati useamman tunnin 120% basaalit ennen talttumista. Mistä lie kertoo, kun lääkärin mukaan kaikki asetukset ja annostukset on kuulemma kohdallaan.

Mitäs me nyt sitten ollaan tuon armaan vauvani kanssa touhuttu niin ainakin parina päivänä lenkkeilty ja shoppailtu sekä eilen leivottiin pikkusen pipareita ja nakkipiiloja..

Nakkipiilot vai pigs in a blanket

Nakkipiiloihin laitettiin sinappia ja ketsuppia sekä osaan vielä cheddar siivutkin. Ai että oli maukasta iltapalaa... Mä leivoin sitten vielä lopusta voitaikinasta muutaman tortunkin.

Kinkkua ei jäänyt mitenkään hirveitä määriä, mutta kun muut jouluruuat oli jo tuhottu niin piti tehdä ruokaa ja mä päätin tehdä kinkkukiusausta johon päädyin sitten käyttämään osaa kinkun jämistä. Kermapurkkikin oli jäänyt jouluvalmisteluista yli joten siinäpä maukas sapuska.

Kinkkukiusaus

Ville tahtoo serkkupoikiensa kanssa uutenavuotena päästä vähän paukuttelemaan joten yksi ilmiselvä shoppailupaikka oli rakettitiski.

Pientä pauketta ja rätinää

Ai niin pelattiin me korttiakin. Ville ei pahemmin oo korttien kanssa ollut tekemisissä joten aloitettiin paskahousulla tämä tutustuminen korttien maailmaan. Samalla huomasin, miten sitä itekin on unohtanut suurimman osan peleistä mitä nuorempana tuli pelailtua.

Olipas laput :)

Huomenna onkin sitten aika viedä Ville välimatkaan Keskiselle, josta äiti tulee noutamaan. Kyllä tulee olemaan taas hiljaista ja outoa kun poika lähtee. Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin että paukkukammoisen äitin kans ei oikein uusvuosi tunnu miltään :D

Uuttavuotta kohti
rakkaudella,
Sartsa

BOOSTIA AAMUUN

Mä en ymmärrä mikä mua ja etenkin mun kroppaa tällä hetkellä vaivaa. Niin siis muukin kun se päivänselvyys että painoa on ihan hurjasti liikaa mikä haittaa olemista. Mutta muutenkin mua väsyttää ihan koko ajan. Etenkin nyt kun  on saanut olla lomalla ja nukkua aamuisin niin pitkään kun huvittaa niin sekään ei kumminkaan riitä. Tuntuu, etten mä edes herää levänneenä. Itteään pitää oikein toden teolla patistaa liikkelle ja tänäänkin kun herättiin vasta puoli 11 aikaan, syötiin aamupala ja lähdettiin samantien shoppailemaan niin sitten kun kotiin tultiin ja ruoka saatiin syötyä niin mun piti mennä päikkäreille. Mikä megalomaaninen ärsytyksen aihe. Jatkuva nuutunut ja uupunut olotila.

Oon koittanut nyt ottaa vähän ryhtitsekkausta sillä, että koitan juoda vettä aina kun muistan. Oon vähän alotellut liikkumista ja jättänyt herkut nyt jo parilta päivältä kokonaan pois. Vaikka pöydällä on iso kulhollinen karkkeja niin mieli ei tee kyllä yhtään. Mä niin kovasti toivon, että tämä olotila jäis edes jollain osin päälle ja saisin nyt siitä liikuntainnostusta oikein boostattua. Kaipaan ihan hirveesti sitä keveämpää ja parempaa olotilaa, ulkomuoto kohenee toivottavasti siinä kun sivussa. Ja sekin on monta kertaa todettu, että kun alotan säännöllisen liikkumisen niin tekee mieli myös syödä järkevästi.

Yhden asian tiedän vaikuttavan tähän oloon melko varmasti, nimittäin kinkun. Mun maha ei oikein tuota punaista lihaa siedä ja nythän siitä on tullut melkoinen yliannostus kun sitä on nautittu joka ruualla. Onneksi sekin alkaa olla jo lopuillaan... Eiköhän tämä olotila tästä kohene taas.

Fakta kumminkin on, että aamulla aamupalan yhteydessä mulla on oltava keltaisena poriseva raikas tuulahdus vieressäni lasissa. Nimittäin Beroccaa. Ilman sitä ei päivä ala. Olkoonkin sitten niin lumelääke kun onkin.

Pirtsakkaa loppuviikkoa sulle
rakkaudella,
Sartsa