LIIKUNNAN RIEMUT JA TUSKAT

Liikunnan ilo ja riemu on palannut mun elämään, ainakin pienin tipuaskelin. On se jotenkin tosi veikeää että sitten kun pääset sen saamattomuuden yläpuolelle, että saat pullataikinan lailla joka suuntaan levinneen ruhosi liikkeelle, niin sitten alkaa vastustaa oikein todella. Mulla on nyt murheen kryyniksi muodostunut vyötärön alapuolinen alue. Noh, tarkemmin sanoen alaselkä ja jalat. Mä ymmärrän tämänpäiväisen lenkin jälkeen oikein hyvin, että tuola oikealla puolella selässä on jotain enemmänkin keturallaan. Työkaverin kanssa nähkääs lähdettiin päivällä lenkille ja vieläpä ihaniin maastoihin tuonne autoteiden ulottumattomiin metsäteille. Lenkkiin tule tollasilla reiteillä ensinnäkin paljon lisätehoja kun alusta on epätasainen ja korkeuserojakin löytyy. Sinänsä ihan hyvä, mutta kun jo menomatkalla mun selässä alkoi tuntua sellanen polte.

Lumessa tampatessa varmaan vaan tuo selkäparka oli niin paljon kovemmalla rasituksella kun mitä täällä keskustassa näitä asfalttiteitä tepastellessa että se kipeytyi siksi enemmän kun edellisillä lenkeillä. Lopputulemana sitten jouduttiin kääntyä kesken kaiken takaisin päin kun ei lenkkikaveri ollut varma miten pitkä kiekka meillä ois ollut vielä edessä. En kerta kaikkiaan uskaltanut jatkaa enää eteenpäin etten vaan jää sinne metsään. Harmitti, hävetti ja v**utti niin maan perusteellisesti. Onneksi matka takaisin sujui ihan hyvin ja lenkille tuli sitten mittaa reilut 6 kilsaa että ihan hyvä kaikesta huolimatta.

Mutta alan mä oikeesti olla tosi huolissani itsestäni, että mistä tässä nyt oikein on kyse kun koko ajan joku paikka kremppaa. Jalkaterät on pysyneet nyt ihan hyvässä kunnossa mutta takapuoli ja alaselkä on tosiaankin muodostaneet uudet ongelmat. Lienevät toki samasta asiasta johtuvia molempien oireet. Oisko nyt sitten tuo lantion väärä asento. Just työkaverille lenkillä sanoinkin että onko tässä vanhuus tullut yhdessä yössä kun tälläsiä ongelmia ei aiemmin oo ollut. Mene ja tiedä..... Nyt ainakin koitetaan kovasti lihaskuntoa kohottaa ja liikkua muutenkin, se ei nyt ainakaan oo pahasta. Oonkin aika ylpeä ittestäni, että oon tällä viikolla joka päivä liikkunut. Ollaan käyty lenkillä parina päivänä, lisäksi mä oon tehnyt vatsa- ja selkälihasreenit. Eilen piipahdettiin uimahallissa ja mä uin 500m yhtämittaisesti. Enempää en uskaltanut kun vesi on kumminkin niin petollista että pelkäsin etten pääse enää altaasta pois vaan jalat on ihan tiltissä, tai tuo selkä. Oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa saunaankin.

Akilta löytyi meitsille monenlaista välinettä lihasten kiusaamiseen vaikka telkkaria kattoessa.

Siitä se lähtee taas

Jopa syömiseen hankin hiukan lisävastusta:

Ruuatkin oon pyrkinyt nyt vähän miettimään kevennyksen kautta. Tällä viikolla on kasviksia ja salaattia syötykin lähes joka päivä.

Ruokalautanen näyttää tätä nykyä tältä...

Vettä oon pyrkinyt juomaan. Juon myös beroccaa ja magnesium poreita sekä tänään tein aamuksi oikein ihana  raikkaan smoothien johon tuli rasvattoman luonnon jugurtin lisäksi appelsiinia, puolukkasosetta ja kauralesettä. Herkkulakko menee ihan omalla painollaan, ei oo tehnyt yhtään mieli mitään makeaa... Aivan outo juttu sekin mutta todella hyvä näin. Aika hyvällä alulla tämä mun itsensä kuriin laittamisprojekti siis. Jokainen päivä on kotiin päin kumminkin.

rakkaudella,
Sartsa