TAMPERE, TEATTERIA JA YHDESSÄOLOA

Tämä viikonloppu siis kului Tampereen maisemissa. On se jännä miten aika tuntuu menettävän merkityksensä kun on jotain mukavaa ja pääsee vaihtamaan kotiympyröistä johonkin muualle. Tähän reissuun liittyi paljon tunteitakin. Minäpä kerron mitä kaikkea tähän retkeen sisältyikään.

Me siis junailtiin Tampereelle vaikkei ajomatkakaan olisi ollut kun reilu tunnin verran. Onneksi näin, sillä ajokeli ei ollut mikään paras mahdollinen kun vettä vihmoi vasten tuulilasia mennessä. Vr on ollut kyllä meille suotuisa sillä tälläkin kertaa oltiin ihan aikataulussa. Jouduttiin hetkisen odotella seuralaisia jotka saapuivat eri suunnasta. Sitten päästiinkin syömään. Tällä kertaa paikaksi valikoitui kiinalainen ravintola Lotus Garden. Kurkkaa paikkaa täältä  Syötiinkin vatsat pullolleen kun buffet pöytään päästiin. Kyllähän maistui, jälkkärit ja kaikki.... Maha täynnä jaksais sitten illan riennot.

Friteerattua banaania jälkkäriksi..nam!

Onneksi ravintolasta oli jonkun verran kävelymatkaa hotellille, että sai hiukan laskeennuttaa eväitä. Yövyttiin Omena hotellissa ja tällä kertaa kaikki toimi loistavasti. Tämmönen tällä kertaa:

 

Lisää kuvateksti

lllan kohokohta olikin sitten klo 19 täällä:

Päästiin katsomaan kun lukiolaiset esittivät erittäin ammatitaitoisin ottein tämän näytelmän:

Jos haluat tarkemmin tietää mistä on kyse niin käyhän täälä tutustumassa  Lyhyesti referoituna tarina kertoo tyttöjen elämästä vuonna 1918 sisällissodan kuumina aikoina verraten tämän päivän eli 2018 vuoden tyttöjen elämään. Paljon ajatuksia, miettittävää, pohdittavaa. Mä olin ihan äimänä siitä taidosta mitä näistä nuorista oli saatu esiin. Lukioikäiset lahjakkaat nuoret oli itse käsikirjoittaneet koko tarinan sekä näyttelivät roolit erittäin ammattimaisesti. Lisäksi lavalla nähtiin 10 henkinen live orkesteri ja kaiken huipuksi nämä samat nuoret olivat myös säveltäneet ja sanoittaneet kaikki biisit. Ihan käsittämätöntä ottaen huomioon että sisäpiiritiedon mukaan mitään aiempaa kokemusta esim. säveltämisestä ei ollut. Mua inspiroi ihan älyttömästi tollanen lahjakkuus. Saatoin vaan nauttia matkasta ilman mitään jännitystä siitä että meneeköhän kaikki nyt niin kun pitää.

Omalta kohdalta tämän kokemuksen väkevyyttä ei mitenkään tietenkään vähennä se, että lavalla oli tuttu kasvo. Mun rakas siskontyttöni Camilla teki ensiroolinsa oikean teatterin lavalla. Oon kyllä melko varma siitä ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi. Oli kyllä sellainen tunnehyökyaalto koko esitys että ohhoijjakkaa.

Tän jälkeen sitten käveltiin tunnelmallisessa Tampereen illassa hotellille jossa illanvietto jatkui sitten muutaman lasillisen kautta karaokebaari Tiikerihain puolelle. Oli kyllä tosi mukava ilta loistavassa seurassa.

Tästä on taas hyvä alottaa uutta työviikkoa.

rakkaudella,
Sartsa