SARTSAN TAISTO VÄSYMYSTÄ VASTAAN

Mitä ihmettä täs nyt oikein pitäis tehdä kun ei tuo väsymys ota väistyäkseen sitten millään? Mua ärsyttää ihan suunnattomasti olla koko ajan nuutuneella fiiliksellä ja puskea työpäivätkin läpi kun jollakin härän raivolla. Mikä mättää?? Nukkunut oon ihan samanmittaiset unet kun ennenkin, oon koittanut liikkua, saada raitista ilmaa päivittäin, nauttia lisävitamiineista, syödä hyvin, saada ihania elämyksiä ja niistä virtaa. Mikään ei tunnu tehoavan. Kaikista eniten mua ärsyttää se kun tämä väsymys alkaa nuuduttaa tuota päänsisäistä ajatusten koppaakin. Koko ajan on jotenkin melankolinen ja alavireinen olo. Valittamaan en millään haluais ruveta ja taistelen kaikin keinoin alakuloa vastaan, se on varma.

Yks tuttava heitti ilmoille ajatuksen siitä, että voisko viime kesän vähäinen aurinko olla syynä siihen, että monet tuntuu olevan tosi väsyneitä tällä hetkellä. Jo tuossa ennen joulua vetämättömyyden huomasi tuolla koululla jopa lapsista, aikuisista puhumattakaan. Onhan se fakta juttu, että aurinko on melkoinen generaattori ja lisävirtalähde. Pienikin hetki aurinkotankkausta niin johan tuntuu, että energiatasot nousee. Viime kesänä se jäi kovasti sateen varjoon... Hmmm!! No oli miten oli niin yksi asia on vielä joka varmaan täytyisi sitten tarkastaa, tietenkin hemoglobiini. Josko se olisi tämän olotilan syy. Oon koittanut nyt kyllä ihan luonnollisestikin lisätä rautaa ruokavalioon, mutta... Niin, en tiedä. Sen vaan tiedän, että tämä olo ei kyllä yhtään enää enempää vois pistää ärsyttämään. Onneksi mä oon jaksanut liikkua kuitenkin ihan hyvin ja lähteä jopa tuonne ulos raittiiseen.

Eilen mä päätin tehdä värikästä ruokaa ikäänkun piristysruiskeeksi:

Mä siis hemmottelin itteäni paahdetuilla kasviksilla. Bataattia, lanttua, porkkanaa ja paprikaa. Mä pilkoin kaikki vaan tollaseksi krouveiksi paloiksi ja laitoin pellille. Siihen päälle ripottelin oliiviöljyä ja hieroin sen kaikkiin kasviksiin kiinni. Ai niin, heitinhän mä sinne muutaman valkosipulin kynnenkin sekaan. Mausteet päälle(suolaa, mustapippuria, savupaprikaa, yrttejä),loraus hunajaa ja vielä kaiken kruunuksi pilkoin appelsiinin palasia päälle makua tuomaan. Uuni 200 astetta ja noin 20 min olivat siellä lämmittelemässä. Aa että oli hyviä. Siihen kun kylkeen sai iskeä savulohta niin oli kyllä ateria mun makuun. Mun annos näytti tämmöseltä:

Onneksi mä syön nykyään aika paljonkin kalaa

Sitten tähän loppuun vielä pari inspiraatiokuvaa matkan varrelta. Toisesta tuli tärähtänyt koska otin sen lenkillä pysähtymättä. Mä vaan fiilistelin yllättäen sitä hetkeä ja paikkaa. Siinä oli jotain sellasta satumaista..

Tärähtänyt lenkkeilijä vapaalla...

Ja tää toinen on tämänpäiväinen kun oltiin oppilaitten kanssa hiihtelemässä. Tai en kai mä nyt mitään hiihtäny mutta totesin ittekseni että ladut näytti kutsuvilta. En tiedä missä vaiheessa sitä sais hankittua itelleen välineet ja hiihtotaidon takaisin. Olis todella kivaa.

Ladut on nyt kunnossa...

En tiedä tarviiko tämä rähjäinen maallinen majataloni hiukan vaan enemmän lepoa vai miten mä karkotan tuon väsyn. Jos ei edellä mainitut toimenpiteet oo tehonneet niin enpä oikein tiedä mikä sitten tehois. No istutetaan päähän ajatus, että kevättä kohti tässä ollaan menossa ja koitetaan ottaa ilo irti ihan omista pikku ympyröistä. Omissa käsissähän tämä kaikki kumminkin lopulta on.

rakkaudella,
Sartsa