Lumen harsoittamia puita,
hallan huurtamia taloja.
Katson tuota kaikkea ja
huomaan miten mielenikin
lähtee matkalle.
Se tuntee kiitollisuutta siitä
kauneudesta mitä näen ympärilläni.
Se on onnellinen siitä, että osaan
nauttia pienistä ohikiitävistä hetkistä.
Se laittaa sielun hymyilemään,
tuo sydämeen auringon pakkasen
keskelle.
Suljen silmäni tässä aamuhämäräisessä
autossa ja päätän että nyt on hyvä.
Rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti