Mä oon jonkun verran miettinyt sitä, ihan huvikseen. Sillä fakta on se, että voittaakseen joskus lotossa olis myös lotottava. Ja sitä mä en oo tehnyt aikoihin. Joka tapauksessa... Mietitäänpäs hetkisen... Mä ajattelen niin, että jos voittais jonkun rahasumman niin ideaalitilanteessa se olisi juuri sen suuruinen jolla saisin ostettua kivan oman kodin jostain ja saisi sen sitten laittaa oman näköisekseen ja siis edelleenkään en haaveile mistään marmoriportaista ja suurista kristallikruunuista valtavassa eteis aulassa. Ei, kun sellanen sopivan kokoinen koti kivalta paikalta ja sen sais vaan sitten rempata omakseen. Omat värit, mieleiset materiaalit... Nythän mulla on jo sen verran ihana tilanne ollut tässä, että tämän nykyisen kotini oon saanut sisustuksen osalta laittaa mieleni mukaiseksi. Se on kuitenkin vuokrakämppä joten esim. seinät,lattiat ja keittiö ei oo kuuluneet sisustettavien listalle. Jos sais lottovoiton niin joo, oma koti vois olla joku pieni omakotitalokin, jopa rintamamiestalo, mutta yhtä hyvin se vois olla rivitalon päätykämppäkin.
Mä ostaisin auton joka on mun tarkotuksiin ja mulle sopiva. Onhan mulla sellanen toisaalta nytkin, mutta ehkä ostaisin uuden joka sitten kestää hiukan kauemman. Tässäkään kohtaa ei tarvisi kattoa pelkästään hintalappua ja ostaa joku ökyauto.
Mun on tosi vaikea kuvitella muuten mitään materiaalia mitä mä tahtoisin. Mulle tavara ei merkkaa oikeastaan yhtään mitään, ainakaan elämän arvon kannalta. Ihmiset tekee laadukkaan ja onnellisen elämän. Se, että on ittensä kans sujut ja elämässä on rakkaita ihmisiä joista sä tiedät että sun onnellisuus on niille tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa sä haluat tätä elämää jakaa. Vaikka olis kaikki maailman raha, mammona ja hauskuus mutta ei ketään kenen kanssa sitä jakaa niin mitä järkeä kaikessa olis. Ei ainakaan mun elämänfilosofian mukaan yhtään mitään.
Vaikea on kuvitella sitäkään, että elämä tästä suuren suuresti muutuis. En mä ostelisi turkiksia ja timantteja silloinkaan enkä eläisi mitään jetset elämää. Missä mä sitä eläisin?? Toki mä ilman muuta haluaisin aina silloin tällöin tarjota ittelleni ja mulle rakkaille ihmisille arjen luksusta. Vähän jotain pientä vippiä sillontällön, mutta jos siitäkin tulis arkipäivää niin mistä mä sitten haavelisin vielä. Haaveet ja unelmat on kuitenkin tietynlainen eteenpäin vievä voima, suurikin sellainen.
Yks mitä oon miettiny suhteessa lottovoittoon, että muuttaisko se väkisinkin ihmissuhteita. Tulisko niitä avun pyytäjiä ja sitten jos tekisit vaikka päätöksen ettet jeesaile ketään niin kaikkoaisko ihmiset sun ympäriltä. Tai toisaalta, alkaisitko sä kuvitella että kaikki tahtoo vaan hyötyä susta mikä taas aiheuttais skismaa suhteisiin. Miten kävis parisuhteen jos toinen voittais lotossa. Olisko rahat automaattisesti meidän ja tulisko siitä kinaa mihin rahat käytetään?
Se on kuitenkin taivaan tosi, että ihan tuosta vaan elämä ei jatku ennallaan lottovoiton jälkeen. Tämä on kuitenkin sen verran kateellisten sielujen maa, että ongelmia tulisi jossain muodossa halusit tai et. Jos haluat pitää matalaa profiilia ja jatkaa mahdollisimman paljon niinkun ennenkin niin sehän vituttais kateellisia, koska pitääkö sitä olla niin leuhkaa ettei muka tunnu missään. (Kuitenkin se laittaa rahaa menemään jollakin lailla mitä me muut ei tiedetä.) Ja jos laitat rahan näkyviin, niin sitten vasta pitääkin olla naama nurinpäin kun sitä nyt ollaan niin maailman omistajaa.
Syy miksi mä nyt just tämän päivityksen keksin tehdä on se, että käytiin juuri äsken elokuvissa kattomassa eilen ensi-iltaan tullut Kaikki Oikein. Se kertoo yhden näkökulman siitä, mitä lottovoiton jälkeen saattaa mahdollisesti seurata. Ja tämä näkemys oli aikalailla just se, mitä olin ittekkin tuumannut. Herättää ajatuksia joka tapauksessa. Ja jos lopputulos olisi tuo mikä elokuvassa niin ei oo kahta sanaa siinä että mun mielestä lottovoitto ei oo sen kaiken väärti mitä sitten menettää.
Näihin mietteisiin tänään.
Rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti