SARTSAN TAISTO VÄSYMYSTÄ VASTAAN

Mitä ihmettä täs nyt oikein pitäis tehdä kun ei tuo väsymys ota väistyäkseen sitten millään? Mua ärsyttää ihan suunnattomasti olla koko ajan nuutuneella fiiliksellä ja puskea työpäivätkin läpi kun jollakin härän raivolla. Mikä mättää?? Nukkunut oon ihan samanmittaiset unet kun ennenkin, oon koittanut liikkua, saada raitista ilmaa päivittäin, nauttia lisävitamiineista, syödä hyvin, saada ihania elämyksiä ja niistä virtaa. Mikään ei tunnu tehoavan. Kaikista eniten mua ärsyttää se kun tämä väsymys alkaa nuuduttaa tuota päänsisäistä ajatusten koppaakin. Koko ajan on jotenkin melankolinen ja alavireinen olo. Valittamaan en millään haluais ruveta ja taistelen kaikin keinoin alakuloa vastaan, se on varma.

Yks tuttava heitti ilmoille ajatuksen siitä, että voisko viime kesän vähäinen aurinko olla syynä siihen, että monet tuntuu olevan tosi väsyneitä tällä hetkellä. Jo tuossa ennen joulua vetämättömyyden huomasi tuolla koululla jopa lapsista, aikuisista puhumattakaan. Onhan se fakta juttu, että aurinko on melkoinen generaattori ja lisävirtalähde. Pienikin hetki aurinkotankkausta niin johan tuntuu, että energiatasot nousee. Viime kesänä se jäi kovasti sateen varjoon... Hmmm!! No oli miten oli niin yksi asia on vielä joka varmaan täytyisi sitten tarkastaa, tietenkin hemoglobiini. Josko se olisi tämän olotilan syy. Oon koittanut nyt kyllä ihan luonnollisestikin lisätä rautaa ruokavalioon, mutta... Niin, en tiedä. Sen vaan tiedän, että tämä olo ei kyllä yhtään enää enempää vois pistää ärsyttämään. Onneksi mä oon jaksanut liikkua kuitenkin ihan hyvin ja lähteä jopa tuonne ulos raittiiseen.

Eilen mä päätin tehdä värikästä ruokaa ikäänkun piristysruiskeeksi:

Mä siis hemmottelin itteäni paahdetuilla kasviksilla. Bataattia, lanttua, porkkanaa ja paprikaa. Mä pilkoin kaikki vaan tollaseksi krouveiksi paloiksi ja laitoin pellille. Siihen päälle ripottelin oliiviöljyä ja hieroin sen kaikkiin kasviksiin kiinni. Ai niin, heitinhän mä sinne muutaman valkosipulin kynnenkin sekaan. Mausteet päälle(suolaa, mustapippuria, savupaprikaa, yrttejä),loraus hunajaa ja vielä kaiken kruunuksi pilkoin appelsiinin palasia päälle makua tuomaan. Uuni 200 astetta ja noin 20 min olivat siellä lämmittelemässä. Aa että oli hyviä. Siihen kun kylkeen sai iskeä savulohta niin oli kyllä ateria mun makuun. Mun annos näytti tämmöseltä:

Onneksi mä syön nykyään aika paljonkin kalaa

Sitten tähän loppuun vielä pari inspiraatiokuvaa matkan varrelta. Toisesta tuli tärähtänyt koska otin sen lenkillä pysähtymättä. Mä vaan fiilistelin yllättäen sitä hetkeä ja paikkaa. Siinä oli jotain sellasta satumaista..

Tärähtänyt lenkkeilijä vapaalla...

Ja tää toinen on tämänpäiväinen kun oltiin oppilaitten kanssa hiihtelemässä. Tai en kai mä nyt mitään hiihtäny mutta totesin ittekseni että ladut näytti kutsuvilta. En tiedä missä vaiheessa sitä sais hankittua itelleen välineet ja hiihtotaidon takaisin. Olis todella kivaa.

Ladut on nyt kunnossa...

En tiedä tarviiko tämä rähjäinen maallinen majataloni hiukan vaan enemmän lepoa vai miten mä karkotan tuon väsyn. Jos ei edellä mainitut toimenpiteet oo tehonneet niin enpä oikein tiedä mikä sitten tehois. No istutetaan päähän ajatus, että kevättä kohti tässä ollaan menossa ja koitetaan ottaa ilo irti ihan omista pikku ympyröistä. Omissa käsissähän tämä kaikki kumminkin lopulta on.

rakkaudella,
Sartsa

TYYTYVÄISYYSTUTKIMUS ITSELLE

Mulla taas muhii pääkopassa ajatus jos toinenkin seuraavasta aiheesta. Nimittäin alustettiin eilen lenkillä työkaverini kanssa sitä miten etenkin ikänumeroiden karttuessa on entistä tärkeämpää kääntää katsettaan sinne omaan napaan. Miettiä siis omaa hyvinvointia ja yrittää olla rehellinen itselleen sen suhteen mitä olisi tehtävä. Mietittiin sitä miten tärkeää on välillä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä siltä kannalta että oonko mä tyytyväinen tämän hetkiseen a) elämäntilanteeseen ja b) olotilaan. Kyseiset asiat on kuitenkin hiukan eri vinkkelistä katottavia.

Mua jäi selvästi tuo keskustelu itseäni fiksumman kanssa muhimaan aivolohkoissa ja huomaan miten ajatus etsii siellä kaveriaan. Mulla on kyllä tuo oman itseni tutkiskelun taito hyppysissä ja sitä tulee harrastettua säännöllisin väliajoin, kun on huomannut että se on välttämätöntä. Se on aihe mistä mä nauttisin keskustella ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa mutta sitten tuntuu, että en mä viitti edes vaivata toisia omilla höpöhöpöilläni, kun tuntuu että mä oon ainut näin herkillä tuntosarvilla varustettu. Mulle riittää kyllä sekin että mä oon sinut itteni ja tilanteeni kanssa kulloinkin vallitsevassa olosuhteessa. Mutta siis mennäkseni tuohon pohdiskeluun niin aloin pilkkoa mielessäni elämäntilannettani palasiin. Oonko mä tyytyväinen elämäntilanteeseen?? Pakko sanoa, etten mä ihan täysin tyytyväinen voi olla VAIKKA asiat on nyt paljon paremmin kun mitä ne on olleet. Mitä sitten puuttuu?Mitä tarvitaan, että se tyytyväisyysprosentti meni lähemmäs sataa? Parisuhde voi hyvin, sen suhteen mulla on todella hyvä. Töitten suhteenkin on oikein hyvä, etenkin kun just sain allekirjoittaa jatkosopimuksen tuonne kesäkuulle asti. Mutta se mikä puuttuu ja mitä mä ihan tosi kipeästi kaipaan on sosiaaliset ympyrät. Onneksi, universumille kiitos, mulla on ystäviä vaikka eivät olekaan jokapäiväisessä arjessa läsnä. On rehellinen tunne siitä, että mulla on elämässä sellaisia kultakimpaleita joihin mä voin luottaa ikuisesti, että ovat olemassa. Yritän pitää yhteyksiä ja sanoa että on ikävä ja välitän. Toivottavasti osaan tehdä sen riittävän usein. Mutta sitten se, mitä kaipaa on juurikin se ettei rakkaat ihmiset oo tässä arjessa läsnä. Ei oo ketään, kenen luo mennä kahville tai kenen luona poiketa vaikka vaan oven suussa paasaamassa sydämensä kyllyydestä. Käydä shoppailemassa, ihan vaan olla fyysisesti läsnä. Se on se mikä mun elämään tuo tällä hetkellä ison tyhjän kohdan ja siihen täytyy yrittää miettiä ratkaisuja. Vielä en oo keksinyt mitä, mutta katotaan...

Sitten tuo olotila asia on se joka nyt on sattuneista syistä ollut tässä mietintämyssyn täytteenä jo hyvän tovin. Ihan vaan tästä olotilastani johtuen. Eli jos pitää vastata oonko tyytyväinen olotilaani niin on ihan pakko sanoa että en todellakaan. Siis en oikeastaan juuri yhtään. Mun kroppa alkaa pettää pahasti, lieneekö tämän valtaisan painolastin alla (mikä ei olisi yhtään ihme) vai onko vaan elämäntavoista johtuvaa. Syön liikaa, vääränlaista ruokaa, ruokarytmi ei oo paras mahdollinen ja sitten kaiken kruununa tuo liikunnan olemattomuus. Tämän asian suhteen mä oon jo ryhtynyt toimiin. Herkkulakko on tullut kuvioihin, siihen täytyy vaan mielessään liittää vielä vähän muutakin kun karkit, keksit ja pullat. Lautasella on paljon kasviksia ja salaatteja ylipäänsä. Limsat on vaihtuneet kivennäisveteen, juon muutenkin vettä vähintään 1,5 litraa päivässä. Ja ennenkaikkea mä liikun. Mä saan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän liikuntakärpäsen puraisuja joten toivon sen tuottavan tulosta viikkojen kuluessa ihan ensimmäisenä mun olotilaan. Ulkonäköjuttuja mä en edes ajattele. Mun kohdalla se nyt on ihan sama minkä kokoinen on ollut, kun ei oo mikään kaunotar koskaan ollutkaan. Toisaalta kukkiihan se perunakin, sanoo vanha sananlasku.

Näitä mä täälä pohdiskelen ja yritän kaikella tasolla mennä edelleen kohti omaa hyvinvointia pitäen kiinni niistä hyvistä mitä on ja miettimällä tarvittaessa uusia juttuja. Mä haluan mennä kohti parasta minääni, sillä oon ihan varma että se on myös mun itseni ulkopuolelle näkyvä ja ulottuva juttu. Siitä hyötyy mun lisäksi kaikki ne, jotka mun kanssa tekemisissä on.

Tämä päivä on sellainen ihanan rauhallinen kotoilupäivä kun voi vaan olla ja tehdä sitä mitä huvittaa. Mä vetäisin joulupukin tuomat ihanan pehmeät sukat jalkaani ja nautin ihan kohtsillään hyvästä ruuasta. Kotona on ihana olla.

rakkaudella,
Sartsa

Jollain toisella on tässä hetkessä siivoukset kesken, siksi moinen näkymä taustalla :)

LIIKUNNAN RIEMUT JA TUSKAT

Liikunnan ilo ja riemu on palannut mun elämään, ainakin pienin tipuaskelin. On se jotenkin tosi veikeää että sitten kun pääset sen saamattomuuden yläpuolelle, että saat pullataikinan lailla joka suuntaan levinneen ruhosi liikkeelle, niin sitten alkaa vastustaa oikein todella. Mulla on nyt murheen kryyniksi muodostunut vyötärön alapuolinen alue. Noh, tarkemmin sanoen alaselkä ja jalat. Mä ymmärrän tämänpäiväisen lenkin jälkeen oikein hyvin, että tuola oikealla puolella selässä on jotain enemmänkin keturallaan. Työkaverin kanssa nähkääs lähdettiin päivällä lenkille ja vieläpä ihaniin maastoihin tuonne autoteiden ulottumattomiin metsäteille. Lenkkiin tule tollasilla reiteillä ensinnäkin paljon lisätehoja kun alusta on epätasainen ja korkeuserojakin löytyy. Sinänsä ihan hyvä, mutta kun jo menomatkalla mun selässä alkoi tuntua sellanen polte.

Lumessa tampatessa varmaan vaan tuo selkäparka oli niin paljon kovemmalla rasituksella kun mitä täällä keskustassa näitä asfalttiteitä tepastellessa että se kipeytyi siksi enemmän kun edellisillä lenkeillä. Lopputulemana sitten jouduttiin kääntyä kesken kaiken takaisin päin kun ei lenkkikaveri ollut varma miten pitkä kiekka meillä ois ollut vielä edessä. En kerta kaikkiaan uskaltanut jatkaa enää eteenpäin etten vaan jää sinne metsään. Harmitti, hävetti ja v**utti niin maan perusteellisesti. Onneksi matka takaisin sujui ihan hyvin ja lenkille tuli sitten mittaa reilut 6 kilsaa että ihan hyvä kaikesta huolimatta.

Mutta alan mä oikeesti olla tosi huolissani itsestäni, että mistä tässä nyt oikein on kyse kun koko ajan joku paikka kremppaa. Jalkaterät on pysyneet nyt ihan hyvässä kunnossa mutta takapuoli ja alaselkä on tosiaankin muodostaneet uudet ongelmat. Lienevät toki samasta asiasta johtuvia molempien oireet. Oisko nyt sitten tuo lantion väärä asento. Just työkaverille lenkillä sanoinkin että onko tässä vanhuus tullut yhdessä yössä kun tälläsiä ongelmia ei aiemmin oo ollut. Mene ja tiedä..... Nyt ainakin koitetaan kovasti lihaskuntoa kohottaa ja liikkua muutenkin, se ei nyt ainakaan oo pahasta. Oonkin aika ylpeä ittestäni, että oon tällä viikolla joka päivä liikkunut. Ollaan käyty lenkillä parina päivänä, lisäksi mä oon tehnyt vatsa- ja selkälihasreenit. Eilen piipahdettiin uimahallissa ja mä uin 500m yhtämittaisesti. Enempää en uskaltanut kun vesi on kumminkin niin petollista että pelkäsin etten pääse enää altaasta pois vaan jalat on ihan tiltissä, tai tuo selkä. Oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa saunaankin.

Akilta löytyi meitsille monenlaista välinettä lihasten kiusaamiseen vaikka telkkaria kattoessa.

Siitä se lähtee taas

Jopa syömiseen hankin hiukan lisävastusta:

Ruuatkin oon pyrkinyt nyt vähän miettimään kevennyksen kautta. Tällä viikolla on kasviksia ja salaattia syötykin lähes joka päivä.

Ruokalautanen näyttää tätä nykyä tältä...

Vettä oon pyrkinyt juomaan. Juon myös beroccaa ja magnesium poreita sekä tänään tein aamuksi oikein ihana  raikkaan smoothien johon tuli rasvattoman luonnon jugurtin lisäksi appelsiinia, puolukkasosetta ja kauralesettä. Herkkulakko menee ihan omalla painollaan, ei oo tehnyt yhtään mieli mitään makeaa... Aivan outo juttu sekin mutta todella hyvä näin. Aika hyvällä alulla tämä mun itsensä kuriin laittamisprojekti siis. Jokainen päivä on kotiin päin kumminkin.

rakkaudella,
Sartsa

ANNO DOMINI 2015-2017

Kolmen viime vuoden aikana mä oon kirjoittanut aina uuden vuoden kynnyksellä tekstit käsitellen juuri sitä vaihetta elämässä ja pään sisällä vellovaa maailmaa. Tänä vuonna luin nämä kaikki tekstit sen jälkeen kun olin saanut uusimman tekstin kirjoitettua. Tuli ihan vaan sattumalta mieleen tarkastella jo tässä vaiheessa parin vuoden takaisia ajatelmia ja voin ilokseni todeta sen minkä ajattelinkin käyneen toteen, eli fiilikset on kovasti muuttuneet ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Hyvä niin. Lue ja päättele itse.

ANNO DOMINI 2015

Olen lähtenyt matkalle. Seilaan eteenpäin merellä nimeltä elämä. Matka on ollut pitkä ja vaiherikas. Välillä olen huomannut vierelläni ystävällisiä kasvoja taittamassa matkaa kanssani. Lokikirjaan on tullut merkintöjä karikoista ja niistä selviytymisistä. Välillä olen karahtanut kiinni oikein kunnolla mutta aina on tullut joku ja tuupannut uudelleen matkaan. Muistuttaen samalla tarkistamaan koordinaatit ja luottamaan sisäiseen kompassiin. Olen vieraillut uusilla vesillä, löytänyt monta ystävällistä majakkasaarta. Antautuessani vuoroveden vietäväksi löysin itseni uudesta paikasta josta minulla ei ollut aavistustakaan. Rantautuessani koin tulleeni kotiin sillä satamassa istui onni ja otti minut avosylin vastaan. Matkallani olen kokenut tunteiden koko kirjon päämääränäni löytää turvasatama. Port Minä. Luulen löytäneeni sen nyt. Sinne on aina hyvä palata, ladata akut ja tankata uusia seikkailuja varten. Tutkimusmatka elämän merellä jatkuu uskollisella purrellani nimeltä luottamus. Kun luottamus on kunnossa niin elämä kyllä kantaa.

Parhaita hetkiä uudelle vuodelle, tehdään loistava 2016 ❤

ANNO DOMINI 2016

Jälleen on vuosi seilattu elämän meriä. Uskollinen purteni Luottamus on vienyt minua ohi epätoivon poukaman ja surujen saaren kohti aurinkoa ja tyyntä. Välillä on myrsky käynyt niin kovaksi että olen ollut haaksirikosta ja pohjaan uppoamisesta lähes varma. Aina on kuitenkin jonkun oljenkorren avulla matka jatkunut pienin naarmuin. Vuoden varrella matkaan on tarttunut taas ystävällisiä hymyjä, monta lämmintä halausta ja tuhansia tärkeitä sanoja. Sekä rakkaus. Nyt olen ohjannut Luottamuksen hyvän olon satamaan mihin on hyvä laskea ankkurit ja jäädä.

Pirskahteleva ja kupliva kiitos sulle joka oot mun kans kulkenu ja tarttunu kädestä tarvittaes 😍 Ootta niin tärkeitä!!! Ensteks parasta vuotta 2017 kaikille!!

 

ANNO DOMINI 2017

"Näin vuoden viimeisenä päivänä, päätin avata lokikirjan sieltä vuoden alusta ja tarkastella retkiä joita me purteni luottamuksen kanssa olemme tehneet. Suurimman osan vuodesta olemme olleet kotisatamassa, siellä mihin viime vuoden reissumme päättyi. Rakkaus on ollut vierelläni koko ajan, ja nyt tuntuu että en enää osaa kuvitella seilaavani yksin. En osaa tai en halua. Olen matkannut tämän vuoden tyynessä, suurista puhureista saati myrskyistä ei lokikirjassa näy merkintöjä ja hyvä niin. Vaihteeksi. Kylläpä niitä haaksirikon partaalla vietettyjä hetkiä olikin. Olen tehnyt monia ikimuistoisia retkiä upeissa maisemissa, kokenut ikuisesti sydämeen jälkiä jättäneitä hetkiä, tavannut uusia ystävällisiä hymyjä ja oppinut paljon uutta. Kaiken tämän olen saanut kokea yhdessä ja se on tehnyt kaikesta niin paljon merkityksellisempää. Monet asiat, paikat, ihmiset ja ajatukset ovat vahvistaneet käsitystäni Port Minästä, satamasta jota olin etsinyt ja jonka koin löytäneeni. En ole yrittänyt selvittää tulevan vuoden merisäitä, sillä haluan nauttia elämän merellä seilaamisesta päivä ja hetki kerrallaan. Käännän uuden sivun lokikirjasta ja jään odottamaan mitä merkintöjä tulevaisuus siihen tuokaan."

Kiitos vuosi 2017 että olit mulle hyvä <3 ja Kiitos mun vierellä kulkevat, ootte ihan älyttömän tärkeitä... Toivottavasti oon muistanut sanoa sen :) Yliälyttömän hyvää tulevaa vuotta Sulle, olkoon 2018 kaikinpuolin sitä mitä toivot!!

Rakkaudella,Sartsa

Mun mielenmaisema tänään...

HYVINVOINTIPISTE MOONA

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... Näinhän ne jo tiesi laulussakin sanoa. Mulla nimittäin ilonaiheita on tuplaten tähän aamuun. Ensinnäkin se, että mä nousin sängystä kohtuu pirteänä jo 8.00. Toisekseen mä pääsin hierojalle lähes kohtsillään kun olin aamupalan nautiskellut. Viime hierojakerrasta on kulunut varmaan kolmisen vuotta ainakin, ja nyt kun tuo lihaskunto on mennyt todella huonoksi niin tarvetta oli taas. Kylläpä oli ihanaa maata tunti siinä käsiteltävänä vaikka ei se nyt mitään hemmottelua läheskään koko aikaa ollut. Kipupisteitä löytyi vähän sieltä sun täältä. Tärkeimpänä infona mä sain kuulla, että mun lantio on vinossa. Eli tuo vasen puoli kehosta on jotenkin lihasjännittynyt niin, että lihasjumi vetää tavallaan koko kehoa kieroon. Toinen vaihtoehto tokikin on, että mun selkäranka on jotenkin kierossa. Sellaisesta ei tosin oo ollut mitään havaintoa aiemmin eli mikään synnynnäinen juttu se tuskin on. Vasemmalta kyljeltä/selästä löytyi myös noin 10 sentin pätkä silkkaa betonia joten ei tarvi kyllä enää ihmetellä että vaikutukset on tuntuneet vähän ympäri kehoa.

Nyt vaan sitten neuvottiin sheikkaamaan bebaa niin jo vain lukot saattais aueta. Ei muuta kun tuumasta toimeen :D Ajattelin tässä tasaannuttaa olotilaa hetken juomalla vettä ja ottamalla iisisti, kuten hieronnan jälkeen on kait hyvä tehdä. Ei kai nuo tiskit tuolta mihinkään karkaa vaikka hoitelenkin ne vasta tuonnempana. Tuumin tässä koneella hoidella vähän asioita ja kattoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.

Täällä mä kävin hoidettavana, suosittelen..

Kivaa päivää sulle myös!

rakkaudella,
Sartsa

TÄYTETYT PATONGIT

Joskus tilanne vaatii pikaruokaa. Aina ei jaksa tai ei vaan huvita lähteä hakemaan sitä grilliltä tai pizzeriasta vaan on kiva keksiä jotain itte tehtyä. Nämä täytetyt patongit mä keksin kerran vähän olosuhteiden pakosta kun päätin käydä ruokaostoksilla tuossa vieressä olevassa pikkumarketissa. Valikoima ei siellä päätä huimaa ja tovin siinä eineshyllyllä roikuttuani mun silmiin osui tuoreleivonnaisten hyllystä pikkupatongit ja samalla mä jo näin sieluni silmin jotain subway tyyppistä muonaa lautasellani. Otin patongit ja väliin laitoin muistaakseni vähän sitä sun tätä mitä kaapista löytyi. Lopputulema oli todella namia joten sen jälkeen oon tehnyt näitä pari kertaa ruuaksi. Täytteistä riippuu kovinkin paljon onko kyseessä tuhti kaloripommi vai kevyempi versio. Noin vuoden vipan päivän kunniaksi mä tein hiukka tuhdimmat pötkylät. Toisen sisuksiin laitoin valkosipulicheddaria, kebablihaa, salamia, paprikaa ja paljon juustoa. Toiseen valkosipulicheddaria, kinkkua, majoneesia, paprikaa ja mitä lie. Näistä kaunokaisista mulla ei ole näyttää edes kuvaa sillä niin nopeasti ne menivät parempiin suihin. Minä vieläpä nälkäisenä ja vähän kiukkuisenakin ne kokkasin.

Eilen sitten patonkeja oli jäänyt vielä yksi joten täytinpä senkin osaksi eilistä ateriaa. Tällä kertaa kyseessä on juustopatonki eli ihan normikokoinen yksilö. Halkaisen sen päältä pitkittäin kahtia niin että se pysyy kasassa mutta on helppo ns. avata. Pohjalle tomaattipyreetä ja ketsuppia sekä tässä tapauksessa vähän mustapippurisinappia. Kebab lihaa oli jäänyt vähän joten sen laitoin ensin, päälle muutama salamisiivu ja paprikaa. Koko komeuden päälle mä tein kinkun rippeistä ja majoneesista sekä bbq kastikkeesta ikäänkun tahnan. Sitten vielä runsaasti juustoraastetta päälle, pikku pyöräytykset chili&pippuri myllystä ja uuniin. Kyllä muuten oli hyvää. Patongista tulee sopivan rapsakka, eikä tämän tosiaankaan tarvi kovin kauaa uunissa olla. Oikeestaan sen verran että kaikki ainekset ehtii lämmetä.

Ennen uuniin menoa näyttää tältä...

Ja tältä näyttää halkaistuna... nam!!

Nyt tarviikin sitten jatkaa taas tänään hiukan keveämmillä eväillä. Lähden tästä kohtapuoliin kattomaan osaisko sitä kuntosalilla tehdä enää yhtään mitään. Ruuaksi odottaa kanat ja kasvikset tekijäänsä.

rakkaudella,
Sartsa

AJATUKSIA VUODEN 2018 ALKUUN

Uusi vuosi on sitten korkattu ihan reippaissa fiiliksissä. Vaikka eilen piti hiukan nautiskella kuoharia ja käväistiin puolen yön jälkeen tuossa paikallisessa yksillä, niin olotila tänään herätessä oli oikein pirteä. Hyvä niin. Mä en tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia sinänsä, mutta itseni kanssa oon sopinut että alan pitämään ittestäni vähän parempaa huolta. Herkkulakko alkoi heti tänään ja sovittiin että se koskee meidän kohdalla karkkia ja pullaa. Ei pitäisi tuottaa ongelmia, sillä jo nyt oon joulun jälkeen syönyt vaan pari karkkia.

Mä haluan myös ruveta liikkumaan enemmän sen takia, että mä saisin itteäni parempaan fyysiseen kuntoon. Niinpä heti tänään aamupalan jälkeen mä heitin lenkkivermeet päälleni ja lähdin reippailemaan tarkoituksena tehdä pikkuinen happihyppely vaan. Ilma oli aivan mahtava, oikein todellinen ulkoilusää. Mä päädyinkin sitten tekemään reilun 5 kilsan lenkin ja olisin varmaan tehnyt vielä pidemmän mutta huomasin onneksi, että kello oli jo sen verran että meidän oli tarkoitus lähteä Akin vanhempien luo uudenvuoden vierailulle. Uusi terveellisempi elämä ja itsensä hyvänä pitäminen siis alkoi heti vuoden ekasta päivästä ja siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa. Sain jopa pidettyä herkkulakon vaikka Akin äiti olikin laittanut kahvipöytään yhtä sun toista.

Tuolla lenkillä oli hyvin aikaa taas tuulettaa ajatuksiaan ja summata tuota mennyttä vuotta. Oli hämmentävää huomata, että vuosi 2017 oli mulle lähes pelkästään positiivinen. En oikein keksi mitään sellaista jonka olisin halunnut jättää tapahtumatta tai tekemättä. Mitään en haluaisi tehdä toisin tai mistään ei oo sellaista oloa, että alkavana vuonna en kyllä tee noin vaan näin. Toisaalta, on jo ehkä aikakin että parin kohtuu hankalan vuoden jälkeen on yksi tasaisempi. Tässä sitä tänään Akin kanssa just tuumattiin ja mä sanoinkin, että vuosi on ollut sellainen tasaisen hyvä. Ei mitään suuria positiivisia huippuhetkiä sinällään, mutta monta maltillista ilon hetkeä. Toisaalta, tasainen on hyvä kun se on positiivista. Näin on hyvä ja nyt vaan mennään taas päivä kerrallaan eteenpäin ilman sen kummempia suunnitelmia. Asiat järjestyy kuitenkin juuri niinkuin niiden on tarkoituskin järjestyä. Siihen oon uskonut tähän asti ja uskon edelleenkin.

Parisuhteen suhteenkin on oikein hyvä olla. Puolin ja toisin. Mä sanoin Akille että opin siltä koko ajan ittelleni hyviä asioita. Etenkin rauhallisuutta ja sitä että ilman sen kummempia hötkyilyjäkin tulee valmista. Ei aina tarvi myöskään niin häslätä vaan joskus on hyvä pysähtyä miettimään ennen kun tekee.

Lemmenpolulla käyn yleensä yksikseni mutta mielellään :)

Kotikaupunkini keskusta vuoden ekana päivänä..nättiä

Eilisen kultahileillä varustetun kuplivan myötä heittelen universumiin iloisia, positiivisia ja rakkaudellisia ajatuksia...

Kilistelyt vuoden vaihtumisen kunniaksi, tervetuloa 2018

rakkaudella,
Sartsa