EN OO KADONNUT SENTÄÄN...

Hellurei ja hellät tunteet!! Mä oon todella pahoillani, etten oo mitään niistä hurjista ajatusvirran tuotteista laittanut tänne, mitä mielessäni on parin viime viikon aikana jyllännyt. Oon viettänyt kotoa pois suunnilleen kokonaan nämä 2 edeltävää viikkoa ja nyt oon lähdössä ihanan ystävän luo viettämään viikonloppua. Mä teen kyllä oikein fiilispostauksen näitten kahden viikon tapahtumista, sillä oon viettänyt aikaa niin ihanissa maisemissa ja tunnelmissa että kyllä on kipeä sielu saanut taas ravintoa. Mutta ihan ajattelutta tämä aika ei oo mennyt, todellakaan. Loman loppuminen ja työttömäksi jääminen on iskeneet nyt viimeistään tällä viikolla vasten kasvoja oikein hurjasti, ja kun muutenkin on mieli vähän laahannut niin on ollut taas tekemistä kun oon miettinyt miten tästä jatkaa eteenpäin. Edelleen on olo, että oon jotenkin kellumassa ulapalla mutta jonkinlainen ote ehkä on tullut nyt asioihin. Kiitos tuon rentouttavan levon mitä oon vanhempieni luona, maaseudun rauhassa saanut kokea.

Kuvia mulla on paljon ja toivottavasti saankin niitä nyt sitten tuolta jostain pilven mutkasta tänne hankittua, sillä puhelimenikin ehdin tässä välissä rikkoa. Nyt on uusi, entistä paljon ehompi, luuri käytössä ja sillä oon kans ottanut ihan tätä blogia ajatellen fiiliskuvia eilen illallakin mutta palaan niihin kunhan saan aikaa alleni. Nyt viikonloppu ystävän luona koittaa, ai että on mukavaa.

Kivaa viikonloppua teille kans, palaan heti kun ehdin.

Terveisin,

lomasta täysillä nauttiva Sartsa

TYLSÄN VIIKON VARRELTA

Ajatella!!! Tämänkin viikon kohdalla ollaan taas jo perjantaissa. Viikko ei oo todellakaan mennyt mitenkään nopeasti ja aika on kyllä käynyt tosi pitkäksi. Etenkin kun vielä sattui niin monta sateista, oikein siis kaatosateista, päivää tälle viikolle. Mitäs tämän viikon aikana sitten on tullut touhuttua, kun tuntuu ettei oikein mitään.

Keskiviikkona, olikohan se keskiviikko...noh anyway... käytiin ainakin jätskillä. Namnam mun herkku, pahe ja synti vaniljapehmis nougat kastikkeella.

Muuten vaan taisinkin viettää aikaa siskon perheen luona, sillä Villekin lähti mummolaan yökyläilemään serkkujensa kanssa. Mua ei huvita yhtään olla kotona yksin, etenkään näin kesällä. Siksipä lähden hyvin mielelläni kahville johonkin. Ystävän kanssa oli tarkoitus mennä kaupunkikierrokselle keskiviikko iltana. Siis ihan sellaselle turistikierrokselle missä esitellään omaa kotikaupunkia. Se oli kuitenkin niin suosittu, ettei kaikki mahtuneet mukaan ollenkaan, niimpä mekin jäätiin auton ovien ulkopuolelle. Ei se auttanut muu, kun suunnata siis terassille yksille, ihana auringonpaiste kun pitkästä aikaa helli. Siinä vierähti tovi kunnes jälleen kerran alkoi nälkä ja mieliteot kolkutella mielessä. Käytiin hakemassa kebabrullat ja sitä tulin kotia nauttimaan. Kebarulla aurajuustolla, oh my god!! Voiko parempaa enää olla. Söin itteni ihan ähkyyn siitä, huuhtelin vielä parilla sidukalla alas.

Siinä se ihnauus on!!

Mä kvin keskiviikkoiltana myös pitkästä aikaa laulamas pari biisiä karaokessakin.

Eilen sitten...niin mitäs sitten. Tuntuu ainakin, että koko päivä meni taas vaan notkuessa mutta hain mä ainakin Villen ja serkkupojan tuolta mummolasta ja samalla tietenkin istuin sielä hetkisen aikaa. Kun tultiin kotiin niin pojat häipyi välittömästi uimaan ja taas mä olin yksin ihmettelemässä että mitäs nyt sitten tehtäis. Päätin sitten tehdä kotitöitä. Vähän pyykkäystä, tiskausta ja sen sellaista. Illemmalla vielä lähdin siskon luo kun sieläkin oltiin kotosalla tekemisen puutteessa. Kahvittelua ja lasten kans touhua. Ei mitään ihmeellistä ja eilen mä olin kyllä todella tuskastuneella fiiliksellä tähän koko lomailuun. Mä en yhtään tykkää kun ei oo pyhää ja arkea erikseen. Jotain kivaa sellasta normista poikkeevaa sais aina välillä olla mutta nyt ei oikeestaan oo ollut mitään.

Voi mä unohdin ihan kertoa miten tiistai iltana oli ihanaa kun tämäkin talo täyttyi elämästä. Oli ääntä ja naurua kun Elina toi tänne noita kavereitaan ja tuota nuorisovaihtoporukkaa. Söivät pitsaa ja istuivat iltaa. Me lähdettiin Villen ja Roopen (serkkupoika) kans evakkoon sitten ettei häiritty.
Tämmönen näky mua odotti kun sitten puolen yön paikkees tulin kotia <3

Eteisessä kenkäpari jos toinenkin..

Arvakkaa oliko hyvä tuoksu

Kylläpä oli ykstoikkoinen viikko....ei paljon kerrottavaa :) noh tämä päivä on taas uus mahdollisuus ;) Ruokatreffit kaverien kans on jo sovittuna ja kattotaan mitä ilta tuo tullessaan :D

Viikonloppua kohti ;)

- Sartsa -

TIISTAIN TIIMOILTA

Nyt kyllä on pakko sanoa, että tämän aamuinen lenkki ei ollut piristävimmästä päästä. Ilma on niin kosteaa ja jotenkin hapetonta, että melkeinpä toivois ukkosen tulevan ja vähän edes raikastuttavan. Hiki valui heti alkulenkistä ja kun tehtiinkin sitten vähä normaalia pitempi lenkki, tietenkin ilman että olin syönyt muruakaan niin kyllä voi sanoa että lenkki tuntuu eri tavalla kun jonain muina aamuina. Tällä hetkellä kropassa tuntuu eilinen maalaus urakkakin, sen huomasin. Eilen siis jatkettiin maalaus urakkaa kun kerrankin oli ilta ettei tullut vettä. Muutama tunti siinä vierähti mutta saatiin maalattua nuo molemmat päädytkin mihin nimemomaan tarvitaan sitä nosturia. Hyvä fiilis on siitä, että saatiin maalattua kaikki mutta vähän mua vaivas kun meni niin myöhälle. Lähinnä siis noitten meidän vieraiden takia. Just eilen oli ollu nuorisovaihdon puitteissa vähän lyhyempi päivä joten pojat tulivat väsyneinä ja valmiina menemään unten maille. No se nyt ei tuotta metelissä varmaankaan onnistunut joten se nyt mua vähän tietty harmitti. Maalaus kuitenkin on niitä hommia, jotka vähän riippuu keleistäkin joten eilen kun siihen asiaan oli aivan ihanteellinen ilta niin pakko oli tehdä. Tänäänkin jo näyttää harmaalta, ja siltä että sataa voi koska vaan.

Mä oon muutenkin tosi väsy nyt tänään. Oon mielestäni ihan hyvän yön nukkunut mutta silti peilistä tuijottaa lähes vieraat kasvot. On niin väsynyt, että naama roikkuu taas kun se kuuluisa kilpapyörän satula. Tarttis tehdä jotain naamalleen! Tää kesä on kyllä sellaistakin syöminkiä ja juominkia ja liikunnan puutetta, että ei tietty ihme jos alkaa pikkuhiljaa vähän pöhöttymään. Tai siltä ainakin tuntuu! Oon koittanut jo syömisten suhteen tehdä vähän ryhtiliikettä, salaattibuffet on taas tullut oikeinkin tutuksi ja hyvä niin. Korkkikin on nyt ollu viikon verran kiinni, yhtä vahinkoa lukuun ottamatta kun käytiin sunnuntai iltana terassilla yksillä. Mutta se oli ystävän hätätilanne joten eihän siitä nyt voinut kieltäytyä, eihän ;) Kyllä tämä tästä taas.....

Nyt pitäis keksiä jotain kivaa tekemistä tälle päivää. Villekin on täälä <3 ja just kyselin mitä hän tahtois tällä viikolla tehdä. Ei raasulla oo mitään toiveita. Mutta mitäpä sitä nyt muuta tuon ikäisenä itekkään teki, kun kavereitten kanssa vietti aikaa. Ville pyöräilee paljon serkkupoikiensa kans ympäri kyliä ja pyörän mittariin kyllä tulee kilometrejä joka vuorokaudelle melkoisesti. Uimassa pojat piipahtaa kun siltä tuntuu ja muuten vaan keksivät kaikkia kivaa tekemistä. Siinähän sitä on kaikki mitä kesälomalla tarvii. Tälle viikolle oltiin suunniteltu Ähtärin reissua mutta kun sääennusteita kattoo, niin päätettiin suosiolla siirtää ens viikkoon. Pojat on menossa sinne Flowparkiin joten se ei oikein tunnu kivalta ajatukselta kaatosateessa, sen kummemmin kun eläinpuistokierroskaan. Nooh, katellaan. Ihan kiva kun ei ookkaan mitään sen ihmeempiä suunnitelmia. Loma on aina Lomaa.

Nyt vihdoin sain syötyä, tänään kasasin tuoresalaatti, nuudeli, kana. lihapulla, feta, coleslaw salaatin tuolta salaattibaarista. Aika jännät makuyhdistelämät eikö vaan. Sitten vielä salamisämpylä siihen kylkeen niin kyllä nyt taas pärjää, palan matkaa :) Suihkun kautta tiistaipäivään.

- Sartsa -

LAUANTAIN SYÖMINGIT, SUNNUNTAIN NAURUJOOGA

Viikonloppu sujahti ohi melkoista vauhtia. Lauantaina mä nukuin ikäänkun pommiin. Eihän tietty näin lomalla oo oikeestaan väliä mihin aikaan sitä heräilee, mutta nyt kun kello oli jo lähemmäs yhtätoista, niin harmitti että päivä oli jo puolivälissä. Viestittelinkin ystävälle hetimiten että lähtiskö syömään mun kanssa, sillä aamupala aika nyt oli jo aikoja sitten ohitettu joten tuumin, että vois iskeä kaks kärpästä samalla iskulla ja saada päivän hyvin käyntiin kun lähtee liikenteeseen ja itsensä myös ravittua.

No ystävän toiveesta mentiin sitten paikalliseen ruokaravintolaan testaamaan heidän kesäruokalistan. Päädyttiin burger annoksiin ja voi huhhuh millainen annos sieltä tulikaan. Aivan taivaallisen hyvää ja takuulla riittävän iso satsi. Alkuun tietty salaatit ekku. Kattokaa mikä ihanuus:

Lapuhovin kesälistan burger annos

Annoksessa 150g pihvi ja cheddar juustoa sekä sipulia ja salaattia...ranskalaiset chilimajoneesin ja ketsupin kera. Kerrassaan herkullista!! Ja kaikki piti tietty ahtaa alas. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ruokailun jälkeen hetken istahdettiin kunnes maksettiin ruuat ja siinä sitten tuumittiin että mitähän kivaa tekemistä keksittäis kun kummallakaan ei ollut kiire mihinkään eikä oikein kotiinkaan halunnut mennä yksin istumaan. Ruokailun aikana, mua odotellessaan, tämä ihana ystäväni bongasi facebookin ihmeellisestä maailmalta että naapuripitäjään on avattu uus jäätelökioski. Gelato tyyppistä tilajäätelöä olis tarjolla. Hetken tuumittuani mä siinä pihalla sitten sain kuningas ajatuksen että mehän lähdetään jälkkäreille sinne jäätelökioskille. Ja arvatkaa lähdettiinkö, kyllä :D Tuumittiin, että kun sinne nyt on jonkin verran ajomatkaa niin kyllä se ruoka sulaa siinä matkalla. Oih ja katsokaa mitä kohti me ajettiin läpi valtavan kaatosateen.

Oih ja voih ja namnamnam!

Siinä se kolmen maun herkku nyt sitten on. Kyseessä on siis ihan "kotona valmistettua" tilajäätelöä joka oli ihan kun gelatoa jota roomassa nautin ekalla reissulla jo 17 eri makua. No nyt mä valitsin tähän ekaan kolmen maun satsiin mansikkaa, lakritsia ja mokkajäätelöä viskikastikkeella. No huhhuh kuinka hyvää tää oli. Kuten huomaatte me jouduttiin kaatosateessa myös juosta autoon noitten jäätelöitten kanssa joten asenne vaan kohdalleen niin jäätelökesä on täälä, aurinkoa tai ei.

Hetkinen vielä ajeltiin sielä sun täälä ja laitettiin maailmaa järjestykseen.Sitten olikin mun aika lähteä illaksi itävaltalaiseen iltaan, mikä järjestettiin nuorisovaihdossa mukana olevien itävaltalaisnuorten toimesta. Mun tyttöni on mukana tässä vaihdossa joten meillä asustelee nyt keskiviikkoon asti kaksi 14v poikaa Martin ja Kosta. Iltaan kuului, kaiken tuon päiväisen syömisen jälkeen, tattadaa..kolmen ruokalajin illallinen. Mä olin aivan varma, etten kyllä jaksa syödä yhtään mitään mutta kun piti vaan annoskoot todella pieninä niin sain maistettua kaikkea. Alkuun oli salaatti jossa oli perunaa, paahdettua pekonia, kananmunaa, salaattia ja kastikkeena muistaakseni kurpitsansiemenöljyä. Maku oli jänään pähkinäinen ja peruna kun oli vähän makeaa niin oli kyllä uusi, kiva makuelämys. Harmi ettei mulla oo kuvia :( Pääruokana oli tietenkin wienerschnitzel eli wieninleike ranskalaisten kanssa. Hyvää tietenkin sekin. Jälkiruoksi oli omena struudelia, nam! Mä tykkään omenajutuista ylipäänsä joten kyllä kelpas.

Ruokalajien välillä oli sitten monenlaista ohjelmaa ja ilta kestikin kaikkineen kolmisen tuntia. Sen jälkeen sitten saatiin nämä nuoret majoittumaan koteihin ja kunhan olin saanut esiteltyä Martinille ja Kostalle heidän huoneensa niin nuoriso lähti lähes samantien yhden Ainon luo iltaa viettämään .Ovat tulleet joskus yöllä sitten kotiin, kun mä jo oon nukkunut. Mä sain tuolta Martinilta tuliaisiakin mikä oli mun mielestä todella suloista. Sain itävaltalaista suklaata ja heidän kuntansa paikallista hunajaa.

Oli jotenkin kiva ele.

Sunnuntaina eli eilen sitten noilla nuorilla oli perhepäivä eli kaupungin järkkäämää ohjelmaa ei ollut. No suurin osa porukasta suuntasikin sitten huvipuistopäivää viettämään PowerParkiin. Niin mäkin vein koko kolmikon sinne heti kun sain heidät hereille. Tulomatkalla siskoni soitti lähtisinkö mukaan kirpparikierrokselle ja tottahan mä lähdin kun ei muutakaan suunniteltua ollut. Käytiin yhellä kirpparilla vaan eikä tällä kertaa löytynyt mitään kivaa ostettavaa. Kaupasta hain pikalounaan mukaan ja vietin taas hyvän tovin siskon luona. Myöhemmällä käväisin vaan kotosalla ja vaihdoin lenkkivermeet päälle. Lähdettiin lenkille, koska viime aikoina on tullut löhöiltyä ja syötyä ym ihan liikaa. Liikkuminen on jäänyt aivan liian vähille. Saatiin tehtyä reipas lenkki ja sen päälle vielä istuin hetken aikaa ja join kupposen kahvia. Sitten ystävä soittikin että oli treffien paikka. Ai että meillä olikin sitten mukava muutama tuntinen kun purettiin asioita, laitettiin maailmaa kohdalleen, poikettiin yksillä siidereillä terassilla, pohdittiin elämää ja sen sietämätöntä keveyttä, käytiin yösyömässä ja ennenkaikkea naurettiin. Naurettiin niin, että mun on vieläkin vatsalihakset kipeät. Jos joku muu olis kuullut niitä meidän juttuja niin ajattelis varmaan että hulluja ne on. Mutta voi miten ihanaa, miten etuoikeutettua että on ystävä jonka kanssa voi olla just oma hullu ittensä. Sanoa niinkun asiat on, hullutkin jutut ja tietää että toinen ainakin yrittää ymmärtää eikä takuulla tuomitse. Mulla näitä ystäviä on usiempiakin, ajatelkaa mikä lottovoitto!!

Puolilta öin tulin hyvillä mielin kotiin ja painuin peittojen alle lähes suoraa päätä. Sitten yhden aikaan tulikin lapselta viesti että tämä nuoriso pitäisi noutaa kotiin. Yökkärit päällä mä sitten lähdin hakemaan ja tästä seurasi hiukan levoton yö.

Ihana viikon kruunaus siis!! Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa, saan Villenkin taas kotiin <3

rakkaudella, Sartsa

AAMUN AJATUKSIA

"Jotkut ihmiset ovat kuin tähdenlentona elämässäsi, kulkevat vierellä palan matkaa tuoden valoa ja iloa. Sitten, pikku hiljaa huomaat että valo hiipuu ja hän loittonee. Haikein mielin toivot hänelle kaikkea hyvää ja talletat hyvät muistot syvälle sydämeesi kuiskaten hiljaa: Kiitos." 

Piti kopsata tuo teksti suoraan facebook sivultani, sillä tuo teksti päässä mä heräsin tänä aamuna. Se on jännä tunne, kun heräät niin melkein tuntuu siltä, että joku puhuis sulle nuo sanat. Sitten mä vaan kirjotan ne  ylös yhtään muuttamatta tai parantelematta tai miettimättä sanamuotoja. Mahdollisimman rouheaa ajatusvirtaa siis.

Mä tiedän kyllä mistä tuo teksti on peräisin, Eilen illalla juttelin yhden ystäväni kanssa siitä, miten hän on muuttunut viime aikoina ihan toiseksi. Seurustelun aloittaminen on osaltaan tuonut muutosta asioihin, mikä on tietenkin ihan luonnollista, mutta sitäpä sitten oonkin alkanut pohtia että miten paljon sen rakkauden sitten tulis muuttaa elämää. Tämä ystävä ainakin on täysin omistautunut vaan tälle uudelle rakkaudelle, elämässä ei ole enää aikaa, tilaa saati sijaa millekään muulle. On jäänyt kaikki se vanha elämä, mutta ennenkaikkea on jäänyt myös se vanha persoona. Ennen tämä ystävä oli iloinen, veijarimainen, aina pilke silmäkulmassa ja sai mutkin aina hyvälle tuulelle pelkällä olemuksellaan. Nyt tästä henkilöstä on kadonnut semmonen veijarimaisuus kokonaan, on muuttunut jotenkin vakavaksi. Tarkoitan, että jutut pyörii todella pienessä piirissä toistaen itseään. Aikaa hänellä ei kerta kaikkiaan enää ole ystävyydelle ja on inhottava tunne itselle huomata olevansa taakka. En mä halua olla sitä,  ja siitä syystä sitten on itse etäännyttämässä itteään. Kun huomaa, ettei toisella ole kerta kaikkiaan aikaa eikä paukkuja mihinkään ystävyyden tyyppiseenkään niin mä annan sitten olla. Jo pitkän aikaa kuitenkin mä oon ollut se, joka sitä vähäistäkin yhteydenpitoa on pitänyt yllä. Sääli, todella sääli!!

Tottakai oon sitten pohtinut, millainen itte tulen olemaan sitten joskus kun hullaannun johonkuhun. Täytyy todella pitää huolta siitä, etten ainakaan ystäviäni ala laiminlyömään. Ymmärränhän mä nyt sen, että rakkaus voi viedä mennessään. Onhan se kuin yhdenlainen huume. Mutta en mä silti tahtoisi muuttua ihmisenä miksikään vaikka rakastuisinkin, siis pohjimmiltaan muuttua. Ehkä sitä nyt vähän höpsähtää ainakin hetkiseksi, mutta ei se uus tilanne saa kadottaa alleen tätä Sartsaa joka tässä nyt istuu. Mä toivon todellakin, että mun ystävät sitten pudottaa mua maan pinnalle sopivasti ja sanovat jos näin meinaa käydä. Aikaa täytyy olla edelleen ystäville, sillä siinä on ne mun tämän hetkisen elämäni tukipilarit jotka pitää pystyssä vaikka niska-perse otteella jos ei muu auta. Kuten viime postauksessa sanoin, oon heille kaiken velkaa. Ehkä tämäkin asia on hyvä tiedostaa, niin sitten osaa suhtautua kun asia on ajankohtainen.

Tämmösin aamumiettein kohti viikonloppua,
Sartsa

ELÄMÄN VIEMÄNÄ

Tänä aamuna, kuten tietty monena muunakin päivänä, mä oon taas ollut syvissä mietteissä. Monta tovia on tullut istuttua keittiön pöydän ääressä, ja katteltua ikkunasta pihalle varmaankin melko tyhjä ilme kasvoilla. Vielä ei kovin vakava, mutta sellainen jo seitinohut...hmmm...mikähän siihen olisi oikea sana..hämmennys,ei...hätäännys,ei oikeestaan...huolestuneisuus, ehkä vähän joo..epävarmuus, ihan varmasti. Eron jälkeen nyt on ollut pitkästä aikaa sellainen puolivuotinen, ehkä oikeestaan mennyt vuosi että tuntuu, kun ois saanut elämänsä järjestykseen ja arki rullasi mukavasti päivästä toiseen. Nyt tällä hetkellä mä leijun kun tyhjän päällä. On sellainen olo, että irtonaisia langanpätkiä on niin valtavasti, lähes jokaisella elämän osa alueella, enkä mä saa niistä mistään kiinni. Tavallaan sitä niinkun kelluu elämän vietävänä, mutta mä en tahdo uskaltaa heittäytyä siihen. Tarviisin jotain pysyvyyttä, jollain elämän osa alueella.

Nyt kun työkuviotkin on ihan auki, ja eilinen etsintä tuotti tuloksen ettei meidän alan töitä kerta kaikkiaan oo tällä hetkellä tarjolla, niin alkaa hiipiä paniikki. Miten mä pärjään syksyn tullen rahallisesti jos ei töitä oo?? Mutta edelleen suurin epätoivon aihe on se, etten mä tiedä miten pärjään jos en saa tehdä tätä työtä jota niin kovin paljon rakastan. Ei huvita ajatellakaan ja nyt kun alkaa tulla aika ilmottautua työnhakijaksi TE- toimistoon, niin tää kaikki iskee vasten kasvoja. Siitä tulee niin paljon todellisempaa. Rintaan tulee suuri raskas möykky aina kun asiaa ajatteleekin. Nyt täytyy vaan luottaa ja uskoa siihen, että kyllä nämä asiat jotenkin aina järjestyy.

Sitten on tuo yksinäisyys, joka vaan nyt välillä aina ottaa isommat mittasuhteet kun ehkä pitäiskään. Mä näin edellisyönä kauheaa painajaista, jossa mä pelkäsin henkeni edestä. Mä heräsin siihen pelon tunteeseen, kun sydän löi tuhatta ja sataa. Tuli itku. Ja siinä kohtaa taas, yksin isossa talossa unta uudelleen yrittäessäni, se yksinäisyyden tunne iski kun lekalla päähän. Ajattelin, että antaisin mitä vaan kun siinä vieressä olis vaan maannut joku jota olisin voinut koskettaa, niin että paha olo olis mennyt pois. Nyt täytyi vaan käpertyä peiton alle pieneen kippuraan ja yrittää unta yksin. Eihän sitä tullut ja yö oli todella rauhaton. Aamulla heräsin todella epätoivoiseen tunteeseen, jolloin kaikki tuntui ihan lohduttomalta. Ihmissuhteiden osalta pohdin jälleen ollako vai eikö olla kysymystä jota oon viime aikoina paljon miettinyt. Mistä tietää koska laittaa ittensä kokonaan likoon ihmissuhteen puolesta? Ettei käy niin että toinen vaan tekee sen mutta toinen ei niinkään? Näitä pohdin, voisko sanoa jälleen. Nyt oon päättänyt että annetaan nyt vaan mennä ihan omalla painollaan, tärkeintä on että mä elän omaa elämääni edelleen enkä jää ns. tuleen makaamaan.

Onhan näitä, irrallisia asioita muitakin näitten kahden ison lisäksi. Nyt kysytään oikein isolla kädellä luottamusta tulevaan. Siihen, että asiat järjestyy juuri niinkun niiden pitääkin järjestyä.

Kaiken tämän keskellä mä voin taas vaan kiittää universumia ihanista ihmisistä joita mulla on elämäs. Siis mun ystäviä, jotka nostaa tarvittaessa mutta laskee myös maan pinnalle. Ne samat ystävät jaksaa ainakin näennäisesti kuunnella mun loputonta ajatusvirtaa, antaa uusia näkökulmia, kyseenalaistaa, kannustaa, rohkaista ja tsempata. Mutta ennenkaikkea jaksavat olla läsnä!!! Kävellä mun kans tätä elämän polkua. Suurinta rikkautta on se ja mä oon niin älyttömän kiitollinen ja onnellinen jokaisesta ilon pisarasta. Ystävät, oon teille kaiken velkaa <3

Ikuista rakkautta,
Sartsa

RAKKAUDESTA RAKKAUTEEN

Mä en voi olla tekemättä postausta ihanasta asiasta johon oon nyt törmännyt tässä pitkin kesää. Siihen siis, että joka puolella mun kaveripiirissä ja läheistenkin joukossa tuntuu olevan rakkaus vahvasti läsnä. Monet ystävät ovat löytäneet rinnalleen oman kultsipuppelin, on menty takaisin yhteen eron jälkeen ja kihlojakin vaihdettu. Tuntuu ihan aidosti, että rakkaus on läsnä tänä kesänä ihan joka puolella. Mikäs sen hienompaa, mulla ainakin ihan sydän pakahtuu kaikkien tämmöisten uutisten edessä. Tottakai täytyy myöntää, että se tuo pikkuruista haikeutta siihen, ettei itsellä oo ketään kainaloista löytynyt, mutta se haikeus ei kyllä mitenkään vie pois mun onnellisuutta läheisteni puolesta. Rakkaus on kuitenkin voimista vahvin eikä koskaan, ainakaan mulle, millään lailla ittestään selvä että sellaiseen törmää saatikka että se yhtään se enempää itsestään selvästi pysyy.

Mun rakkaus ehkä antaa vielä odottaa, piilottelee tuolla jossain ehkä leikkii vaikeasti tavoitettavaakin. Mä luotan edelleen kuitenkin siihen, että se vielä mun kohdalle tulee ja sitten kun niin tapahtuu, niin mä tunnistan sen oitis. Siihen asti mä jaan onnellisuuden rakkauden läsnäolosta mielelläni mun ystävien, kaverien ja läheisteni puolesta ja kanssa

Rakkaudella, Sartsa

VIIKONLOPUN VIINIJUHLAT

Eilen jäi sitten kumminkin postaamatta, kun oli niin älyttömän väsy reissun jäljiltä. Menin nukkumaan heti, kun kotia pääsin ja sitten olikin niin takkuinen olotila että piti lähteä vähän kyläilemään illaksi. Ihkua Kastanjaa ja Cassua yms. kattomaan <3

Mutta joo, viikonlopun kuulumisia. Oli ihana viikonloppu Kuopiossa. Kelikin suosi tänä vuonna, eikä minkäänlaisista sateista ollut tietoakaan. Neljän jälkeen perjantaina lähdettiin ja täälä satoi ihan kaatamalla silloin...oli ihan todella harmaata. Onneksi pilvet väistyi sitä mukaa kun matka taittui. Viitasaarella otettiin stoppi kahvittelun ja kaupassa käynnin merkeissä. Siihen asti matka oli mennyt kun siivillä höpötellen kaikenlaista.

Grillattavat ja aamupalavärkit löysi tiensä ostoskassiin ja oli aika jatkaa matkaa. Yhdeksän aikaan illalla oltiin sitten perillä Rauhalahden leirintäalueella. Sama tuttu mökki nro 3 oli meille varattuna :) Hyvää palvelua on kyllä tuola, sillä esitän aina vienon toiveen että saatais sama mökki. On hyvällä paikalla ja terassin päällä on kunnon katos. Ajettiin mökin pihaan ja tällä kertaa kävi niin, että mä ehdin avata mökin oven ennenkun kaveri sihautti juomansa auki ;) Tavarat kannettiin pikavauhtia sisälle ja istahdettiin nauttimaan virvokkeita mökin terassille. Aika äkkiä huomasin että vastapäisessä mökissä oli kaks naista ja jotenkin ajattelin heti,että siinä vois olla mukavia kavereita. Illan kuluessa mä tietenkin sitten meninkin sinne kyselemään että mistä päin naiset ovat tulleet, ja siitä se uus ystävyys sitten taas lähti. Rovaniemeltä naiset olivat ja entuudestaankin löytyi yhteisiä tuttuja. Näiden ihanien naisten kanssa ilta jatkuikin sitten meidän mökin terassilla aamu kolmeen asti. Ai että meillä oli mukavaa!!

Lauantaina sitten oltiin pirteinä aamusaunassa jo yhdeksältä. Mä käväisin kastautumassakin kallaveessä. Päivä sai hyvän startin, oikein hyvän. Ilma oli aamusta lähtien aurinkoinen ja iltaa odotettiin innolla.

Ihana aurinko lämmitti heti aamusta <3 

Iltapäivällä sitten kaverini street food keittiössä valmistui ihanat ruuat. On muuten todella kätevä tämmönen pikkuinen matka sähkögrilli. Tulee hyvää niin lihasta kun muistakin herkuista.

Nam nam!!

Broilerin filettä, täytettyjä herkkusieniä ja paprikoita sekä halloumi juustoa oli tällä kertaa ruokana. Kyytipoikana meillä oli synttärilahjaksi saamani cava joka muuten oli ihan hyvää. Kuivaa roséta.

Tämmöstä settiä..

Siinä sitten tuhottiin tuo kuohari ja vähän ehkä muutakin. Samalla laittautuen iltaa varten. Viinijuhlille mentiin perinteen mukaan sisävesilaivalla ja tällä kertaa saikin istua kannella kun keli oli suosiollinen. Mä tosin eksyin mukavaan porukkaan, jossa matka taittui joutuisasti. Aina yhtä ihana tavata uusia kivoja ihmisiä ja jutella. Näidenkin kanssa ihan kun ois aina tunnettu.

Tuuli hiuksissa....

Kuopion matkustajasatamassa järjestettävillä viinijuhlilla oli tänä vuonna 20v juhlavuosi. Mä olin nyt siis yhdeksättä kertaa. Mä tykkään tästä tapahtumasta kun sielä on aina joka vuosi joku teemamaa minkä mukaan sitten on koostettu ruokalistat ja tietty viinilistat. Ohjelmakin on sen maan teemaan sopiva, mutta joka illalle on 2 pääesiintyjää suomen viihdetaivaan huipulta. Nää kekkerit kestää koko viikon mutta me ollaan aina tänä aloitusviikonloppuna mukana.

Tälläkin kertaa mentiin ihan ekkuna syömään ja mä valitsin tulista kanapataa chicken chutney. Oli kyllä todella hyvää ja iso annos kun aattelee että otin vaan ihan alkupalaksi tarkotetun lautasen. Kaveri otti lime lohisalaatin, mikä on tuossa kuvassa taustalla.

Molemmat annokset oli tosi hyviä

Tämän vuoden kuppi ja valkkarimaistiainen

Joka vuosi juhlilla on oma nimikkokuppinsa ja siihen sitten saat käydä hakemassa viinimaistiaisia. Kupin saa illan päätteeksi palauttaa ja saat panttirahan takaisin mutta mä oon halunnut kerätä itselle näitä. Vähän niinkun muistoksi.

Kukkuu, mites tää lasi nyt tyhjä on...

Ruuan jälkeen olikin aika lähteä kattomaan Roope Salminen&koirat comboa. Oli kyllä tosi hyvä keikka, vaikka selvästikkään yleisö ei oikein osannu biisien sanoja. Muuten onneksi olivat hyvin mukana.

Roope Salminen & koirat

Tän keikan jälkeen me vasta kuultiin että illan toinen esiintyjä eli Antti Tuisku oli sairastunut ja joutunut viime metreillä perumaan keikkansa. Tuuraajaksi oli onneksi saatu Sanni, jonka keikka oli kans todella hyvä ja energinen. Mulla vaan loppu puhelimesta akku niin en saanu yhtään kuvaa otettua. Voi vitsit, että mä lauloin ja tanssin. Oli tosi hyvä fiilis!! Jopa niin hyvä, että tässä keikkojen välissä tuntui hyvältä idealta käydä ostamassa valkkaripullo. Siis joo o..kokonainen pullo, sillä kuka sitä nyt pelkkää lasillista. Voi huokaus sentään!!! Noh, ilta päättyi sitte kuitenkin ilman sen kummempia älynväläyksiä kun heti Sannin keikan jälkeen lähdettiin taksia kohti. Oltiin sen verran nopeita ettei tarvinnu taksiakaan jonottaa ollenkaan.

Sunnuntaina sitten oltiin taas reippaina aamusaunassa ja tein taas kastautumisenkin. Aamupalaa nassuun ja kun kuskikin kävi puhaltamassa nollat niin kotimatka saattoi alkaa hyvillä mielin. Oli kyllä todella mahtava reissu ja vaikka fyysinen väsy painoikin kotimatkalla, niin henkisesti tuntui virkistyneeltä.

Kotona oltiin jo hyvissä ajoin parin pysähdyksen taktiikalla. Taas jää muistojen joukkoon monta kultaista hetkeä.

Reissatkaa, nähkää ihmisiä ja olkaa aistit avoinna <3

- Sartsa -

Lopuksi vielä kellahtanut kuva illan kuoharista, hyvää tämäkin :) 

LÄHTÖKUOPISSA

Perjantaissa ollaan...taas. Kauhiaa haipakkaa menöövät nämä päivät ei voi muuta sanoa. Mä odottelen tässä parhaillaan ystävää, joka tulee noutamaan mut kyytiin ja lähdetään kohti Kuopiota, kalakukkojen maata. Viinijuhlat odottavat ja mun kohdalla taitaa olla nyt jo yhdeksäs vuosi perättäin näitä kekkereitä. Mukava ajatus, että saa viettää rauhallista mökkieloa viikonlopun ajan ja huomenna kokea kaks keikkaa joita oon odottanut. Antti Tuisku ja Roope Salminen&koirat. Hikinen puhde tiedossa kun tanssia saa varmaan molemmilla keikoilla sielunsa kyllyydestä. Ihanaa keliäkin on vielä luvattu joten hyvillä mielin matkaan ihan kohtsillään. Kapsäkit odottaa eteisessä.. Mä palaan sunnuntaina reissun kuulumisten kera, siihen asti jokaiselle ihanaa viikonloppua. Rakastakaa minkä voitte ja nauttikaa suomen suvesta!!

Rakkaudella, Sartsa