HILJAINEN VIIKKO EI OO AINA NIIN HILJAINEN

Se on hiljainen viikko menoillaan. Ja piiiitkä perjantai. Tai noh, onneksi tuli nukuttua niin myöhään ettei täs nyt aika pääse tulemaan pitkäksi tänään.

Töissä oli jälleen aika hektinen viikko ja vähän mua tympäisee se, että hommat uhkaa välillä kaatua päälle. Mun työkuva kun on niin kahtiajakoinen kun on avustajan ja kanslistin hommat joiden välillä tasapainottelu ei vielä tässä vaiheessa oikein aina onnistu. Kun tuntuu että on jatkuvasti väärässä paikassa väärään aikaan eikä oikein pääse mitenkään semmoseen arkirytmiin. Tämä tunne on entisestä elämästä valitettavan tuttu, ja oonkin päättänyt tarkkailla itseäni tässä etten ala polttamaan itteäni loppuun. Työt kun ei tekemällä lopu ja kerrallaan voi tehdä vaan yhtä asiaa. Mä oon kokenut melkoista riittämättömyyden tunnetta ja on ollut sellanen fiilis, etten mä hallitte töitäni yhtään. Sellainen olo että juoksee vaan paikasta toiseen ja tekee kaikki asiat jotenkin puolittain, vajailla valoilla, roiskaisten. Kun ei ole sitä aikaa perehtyä ja keskittyä ottamaan haltuun asiaa kerrallaan. Monena päivänä Hän on saanut olla roskiksena mun oksentaessa sanoja ulos päivän mittaan kertyneistä. On ollut erittäin tärkeää, että noista asioista on voinut puhua ääneen ja purkaa se oma epävarmuutensa ja riittämättömyyden tunteensa kuuleville korville. Eihän Hänkään tietenkään osaa mitään hokkuspokkus temppuja, eikä tarvikkaan, mutta se että on läsnä ja antaa mun purkaa oloani on jo ihan riittämiin. Oon mä näistä epävarmuuden tunteistani puhunut töissä työkavereillekin ja on taas kerran ollut jotenkin todella outoa kuulla miten eri lailla ulkopuoliset nämä asiat näkee. Mulla on kait se henkilökohtainen rima sitten vaan vähän turhankin korkealla. Kaikki työkaverit on sanoneet että mä oon niin hyvin päässyt sisälle asioihin ja ottanut työn omakseni. Se tuntui hyvältä kuulla, etenkin kun oma fiilis on jotain ihan muuta. Puhuin mä tuosta olostani esimiehellekin ja hänkin oli ihan hämmästynyt että mun ajatukset on tuollaiset. Kuulemma  nimenomaan mä oon omaksunut työt ihan hirveen hyvin ja nopeasti. No tästä sitten kait hyvillä mielin jatketaan eteenpäin.

Rakkaani yllätti mut keskiviikkona niin, että lähdettiin ajelemaan metsän siimekseen ja etsimään laavuja joissa olis ehkä puita että vois nuotion sytyttää. Mä rakastan metsässä kulkemista, tuoksuista nauttimista ja siitä, kun laittaa silmät kiinni antaen hiljaisuuden tulla. Me ei löydetty laavua jossa ois ollut polttopuita, mutta nähtiin ja koettiin metsän hellivä vaikutus. Katsokaa miten nättiä:

Tää näkymä on aina jotenkin vangitseva

Metsän kansaa??

Talvi antaa tilaa keväälle <3

Luonnosta saa kyllä niin paljon hyvää mieltä monellakin lailla. Sielä kun kulkee vielä avoimin silmin niin näkee paljon kaikkea mielikuvitusta ruokkivaa.

Eilen eli kiirastorstaina Hän oli jo lomalla ja käänsi kylkeä aamulla kun mä lähdin töihin. Ei mua haitannut ollenkaan sillä loma on ansaittu. Mulla oli loppuun saakka hektinen ja rankka työpäivä joten illalla kun kaikki oli rauhottunut, kaupassa käyty, Hän saanut siivonsa tehtyä niin oli aika asettua vain löhöämään. Kateltiin telkkaa ja poksautettiin pääsiäisen kunniaksi hiukan kuohuvaa. Sille on toki aina oikea aika ja paikka... hyvääkin oli. Kuten myös Kinder munien ja tämän kuoharin yhdistelmäkin.

Illan ratoksi sitten päätettiin lähteä bingoamaan, sitä kun oli tuossa paikallisessa tarjolla joka tortaiseen tapaan.

Kivaa ajankulua vaikkei mitään voittoa tullutkaan

Tänään on sitten ollut siivouspäivä. Minä täälä omassa kämpässäni ja Hän omassaan. Mulla vaan loppuu se homma kohtuu äkkiä kun kuitenkin on hiljattain vasta saanut tavarat paikalleen eikä oo täälä paljon oltukaan niin ei oikein siivottavaa tahdo löytyä. Pesin mä pyykkikopan tyhjäksi, pesin vessan, pyyhin pölyt ja imuroin. Sen jälkeen oonkin vaan kuluttanut aikaa somettaen, puhelimessa juoruten ja nyt päätin että kohta lähden ulkoilemaan. Täytyy käyttää tilaisuus hyväkseen aina kun siihen on mahdollisuus. Saan Hänetkin ilmeisesti mukaan. Tänään on vielä ruokailu tiedossa eräässä kivassa paikassa josta kyllä kerron sitten.

Nyt tältä erää moikkista moi. Kivaa pääsiäisen aikaa!!

Rakkaudella,
Sartsa