sunnuntai 19. marraskuuta 2017

KAIKIN AISTEIN NAUTTIMASSA

Voi jukra mikä viikonloppu!!! Nyt on kyllä niin paljon erimoista kokemusta ja elämystä takana, että tuntuu kun ois ollut pidemmälläkin lomalla. Antakaas kun mä vähän avaan, joskin tässä kohtaa täytyy sanoa että kuvia mun tuli otettua tosi vähän jostain syystä, mikä vähän harmittaa.

Meidän matka alkoi junailemalla Helsinkiin. Junassa nautittiin matkalounas ja vähän virvokkeita. Pääsi heti sellaseen mukavaan lomafiilikseen kun ei tarvinnut kummankaan ajaa.



Helsingissä oli sateista ja harmaata, mutta ei annettu sen haitata pätkääkään. Rautatieasemalta take away kahvit käteen ja suuntaamaan kohti hotellia. Me yövyttiin Radisson Blu seaside hotellissa. Eli täällä

Hikisen patikoinnin päätteeksi oltiin vihdoin hotellilla. Hotelli oli kyllä ihan todella mukava ja huone aivan Wau!!! Harmittaa, etten ottanut huoneesta ainuttakaan kuvaa. No, anyway. Me avattiin skumppa ja kilisteltiin tulevalle Juha Tapion keikalle. Mä laitoin siinä suihkun jälkeen vähän naamaa paikalleen ja hiuksiakin sudin vähän paremmin. Pikainen aikataulu meillä oli, sillä oli vaan reilu tunti ennenkun oli lähdettävä kohti Espoon Metro areenaa. Taksi alle ja matkaan.

Keikka oli ihan omaa luokkaansa. Ihan kaikki superlatiivit mitä keksiä voi. Heti kun keikka alkoi, niin mä miltei pillahdin itkuun siitä fiiliksestä. Mulla oli ihan iho kananlihalla. Itse asiassa ilta alkoi Jarkko Tammisen imitaatioilla.


 Sitten ilta olikin täynnä toinen toistaan suurempia hittejä. Mä tanssin, nauroin, lauloin ja itkinkin. Käsittämätöntä miten äkkiä sitä voikaan mennä tunteesta ja fiiliksestä toiseen.



 Keikka kesti 2 tuntia aikalailla tarkalleen. Sen jälkeen olikin sitten miettiminen miten päästä takaisin Helsinkiin. Uus länsimetro avattiin eilen joten sillä ois päässyt kyllä, mutta me ei viittitty siinä vesisateessa lähteä ettimään metroasemaa. Me siis päädyttiin taksijonoon. Puoli tuntia me jonotettiin ihan järkyttävän kylmässä tuulessa ja vesisateessa taksia. Kaiken kuitenkin pelasti se, kun päästiin ravintola Zetoriin ja saatiin lämmikeshotit nenän eteen.

Zetoriin mentiin siksi, että siellä tulee koko ilta hyvää, pelkästään suomalaista, musaa ja siellä keittiö on auki valomerkkiin asti. Tolla paikallahan on vähän sellanen junttipaikan maine vaikka en kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi. Ainut mikä tuolla on junttia on me maalta tulleet juntit asiakkaat :D Paikka on täynnä yksityiskohtia joita on kiva bongailla illan mittaan, musa on hyvää ja ruoka oli ihan taivaallista. Me päätettiin syödä oikein todella pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalajin illallinen. Sanat ei riitä kertomaan miten herkullista kaikki oli. Pitkään aikaan, jos koskaan, oon saanu ruokaa joka ihan sulaa suuhun. Ja tämä siis koskee ihan kaikkia ruokalajeja.

Alkuun saatiin ehtaa ruisleipää oikean voin kera.


Alkupalaksi otettiin pietarin kalansaalis niminen annos kahdelle. Lautasella erilaisia kalaherkkuja. Nam!!


Marskin ryypyt kalan aveciksi

Pääruuaksi Aki otti poroa ja mä päädyin paahdettuun broileriin. Annoksessa oli punajuuripaistosta joka ihan suli suussa. Kaikki siis oli niin hyvää ettei sanotuksi saa ja maut sopi hyvin yhteen.

Ruokalista

Jälkiruuaksi mä otin kahden pallon jäätelöannoksen jossa makuina mämmi ja tumma suklaa. Nam!! Irish coffeet siihen vielä sivuun.


Ruuan jälkeen oltiin mahat pullollaan mutta jäätiin vielä seurailemaan pikkujouluilevan kansan edesottamuksia. Kahden aikaan yöllä luovutettiin ja lähdettiin kohti taksitolppaa sillä satoi kaatamalla kun mentiin sisälle ja oltiin päätetty ettei kyllä hotellille lähdetä sateessa enää kävelemään. Yllätys olikin positiivinen kun sade olikin lakannut eikä tuulikaan enää ollut niin kova. Käveltiin siis kumminkin ja sulateltiin ruokaa samalla.

Tänään sitten herättiin kellon herätykseen että ehdittiin hotellin aamupalalle. Pari tuntia piti sitten aikaa kulutella ennenkuin juna lähti viemään kohti kotia.

Niin monille aisteille tuli kyllä virikettä ja elämystä, että tuntuu kun olis ollut pidemmälläkin lomalla. Oli kuitenkin mukava huomata, että kotiinkin on tosi ihana tulla.

rakkaudella,
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti