keskiviikko 15. marraskuuta 2017

KÄSILLÄ TEKEMISEN TUOMA ILO

Aika. Onko nyt ihan varma ja saletti juttu että se kulkee eteenpäin ihan samanlaista vauhtia kun ennenkin? Voisin nimittäin vaikka vannoa, että nykyään aika suorastaan pikajuoksee eteenpäin. Sunnuntaina sitä joskus hiukan huokii, että taas uus viikko edessä niin ei sitä ehdi huomatakkaan kun ollaan jo keskiviikossa. Kuten nytkin. Viikko on alkanut toisaalta vauhdikkaasti mutta sitten toisaalta, samalla lailla ne on menneet edellisetkin päivät. Hurjaa.

Jouluunkin on enää tämän jälkeen..hmmmm...oiskohan 5 viikkoa. Siihen ajatukseen oon pysähtyny viime aikoina tämän tuosta. Miettinyt ehkä siltäkin kantilta miten valtavaa vauhtia tämä kulunut vuosi on sujahtanut. Siitä on nimittäin aikalailla tasan vuoden päivät kun mä tänne muutin. Oiskohan viime viikolla kun jokaisen orastavaa dementiaa sairastavan paras ystävä eli facebookin muistot vuosien takaa ilmoittivat että olin laittanut talolleni hakuun uudet asukkaat. Mun vuokrasopimus ensimmäiseen vuokrakämppään tuli voimaan 1.12.2016 ja sitä ennen mä jo vähän kun huomaamatta muutin tänne Akin luo. Oli niin paljon helpompi tehdä sitä muuttoa, kun pystyi pikku hiljaa laitella tavararoita. NO, sittenhän sen asunnon kanssa kävi niin kun kävi. Kuka muistaa, minä ainakin. Eli mähän en koskaan ehtinyt kunnolla muuttaa sinne, sillä vuokran antaja ei laittanut koskaan sitä kuntoon. Niinhän mä sitten sain tämän nykyisen asuntoni ja vaihdoin lennosta tänne. Samaan taloon Akin kanssa ja siitähän nyt on sitten seurannut se, etten mä pahemmin oo aikaani tuolla yläkerrassa viettänyt. Tässä me ollaan asusteltu Akin yksiössä sulassa sovussa tavallaan yhdessä mutta virallisesti ei kuitenkaan. Näin on ollut oikein hyvä, ja on. Mä oon tässä onnellinen, edelleen joten nautin nyt siitä tunteesta.

Yhteen muuttamisesta ei siis ole puhuttu, eikä oo tuntunut tarpeelliseltakaan. Katsotaan ihan rauhassa mitä elämä tuo tullessaan. Ehkäpä jonain päivänä tulee tunne, että olis kiva hankkia vaikkapa vähän isompi asunto...Jossa olis pihaa sen verran edes että voi grillailla :)

Mutta mun piti joulusta oikeestaan puhua. Vielä ei sen kummempia suunnitelmia missä ja miten sitä vietetään mutta noista lahjajutuista. Mä ihan varmaan toistan itteäni kun sanon, kuinka hyvältä musta tuntuu että oon saanut aikaiseksi tehdä paljon juttuja omin käsin. Mä oon eilenkin maalannut kenkälaatikoita kalkkimaalilla, päällystänyt kankaalla, neulonut yhtä lahjajuttua. On tullut testattua kaikenlaisia tekniikoita ja välineitä. Laitanpa vähän kuvia tuohon alle mitä sitä on tullut puuhattua:

Tällaista materiaalia on hyödynnetty...

...esimerkiksi tällaiseen.

Lasia halusin koittaa maalailla ja sainkin haluamaani huurrettua fiilistä..

Kutonut eli neulonut oon viimeksi varmaan yli 10 vuotta sitten...

Nyt mulla on tuossa työn alla kortit, joihin odottelen hyvää ideaa. Ihanaa viime vuoden vaisuuden jälkeen olla taas innolla menossa kohti joulua. Vaikka nyt onkin synkkää niin tämä aika kun ollaan menossa kohti ihanaa joululomaa ja rauhoittumista on kyllä tosi mieltä lämmittävää.

Taidanpa ottaa nuo korttivälineet esille ja kuulostella josko inspiraatio iskisi jo tänään.

rakkaudella,
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti