Mä kuulin eilen töissä jälleen ihan uuden sanan, tai termin. Työkaveri puhui arkiläheisyydestä ja se jäi kaikumaan mun päähän voimakkaana. Huomasin palaavani aiheeseen aina välillä ja kotimatkalla menin sitten vähän syvemmälle ajatuksiini aiheen tiimoilta. Ensinnäkin, täytyy sanoa että kyseessä on todella oivaltava ja nerokas nimitys tärkeälle asialle. Asialle josta puhutaan liian vähän ja jolle annetaan ajatusta ihan liian vähän. Koitin jopa googlettaa kyseistä sanaa mutta eipä löytynyt. Viisas työkaverini on siis lanseerannut tietämättään oivallisen, ja jokaisen elämää rikastuttavan sanan.
Mitä arkiläheisyys sitten pitää sisällään. Sitä kaikkea mikä niin kovin usein unohtuu arjen keskellä. Sitä, että muistetaan koskettaa vaikka edes ohimennen. Ollaan toisen lähellä ja osoitetaan siten että hän on tärkeä. Ja että mulla on hyvä olla siinä lähellä. Ilman sen kummempia taka- ajatuksia tai mitään. Se toinen riittää ihan sellaisena kun on. Arkiläheisyys on asia joka ei vie aikaa oikeastaan ollenkaan mutta antaa (usein huomaamatta) paljon. Se ei tarkoita koko ajan toisen kyljessä kyhnyttämistä tai jatkuvaa iholla roikkumista. Arkiläheisyys ei ahdista ketään, sillä miksi joku ei tuntisi hyvää oloa siitä että toinen huomioi. Hipaisee ohimennen tai antaa suukon.
Pienessä sanassa on oikeastaan kaikki mitä parisuhteessa tarvitaan. Vaalitaan siis sitä, arkiläheisyyttä.
Itsellä tällä hetkellä läheisyyttä on väkisinkin niin arjessa kun juhlassakin sillä yksiössä ei kovin kauas toisesta pääse. Oon kuitenkin iskostanut tämän uuden tärkeän sanan sydämeeni niin että aion huolehtia siitä sitten joskus kun asumme vähän väljemmissä neliössä. Jännä nähdä mihin suuntaan meidän arkiläheisyys sitten menee.
Tämmönen ajatus tähän kohtaan. Ihanaa viikonloppua kohti!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti