Aihe käsittelee eriarvoisuutta. Sitä miten kovin erilailla täälä pallolla vaikkapa onnen lantit jaetaan. Kopsaanpa tähän silloisen tekstini koska siinä on kiteytettynä ajatukset jotka on eläviä tänäänkin.
Mä mietin sellaista, että miten jotenkin epätasaisesti nämä onnen annit täällä meille jaellaan. Samalla kun ittellä askel tuntuu kevyeltä, koska sydämessä on niin paljon Onnea ja Rakkautta, niin sitten on Hän joka ei tahdo nähdä valoa tunnelin päässä. Ja se jokin painava taakka tuntuu seuraavan aina mukana, jopa syytä välillä vaihtaen. Kunpa sitä vois jotenkin jakaa omasta onnestaan sille joka tarviis edes vähän kevennystä ja lohtua ja ilon pirskahdusta. Sen tekisin ilomielin. Toisinaan tuntee vähän jopa syyllisyyttä että miksi minä saan olla näin ylettömän onnellinen kun joku toinen on sitten sieltä janan toisesta päästä. Ymmärrän kuitenkin, ettei mun onni oo keltään muulta pois ja koitan sitten vaikka jakaa positiivisuutta ympärilleni ja tietenkin sitä rakkauttakin. Tehdään kaikki niin jooko?? Rakkaus on kumminki suurin kaikista ja voimista väkevin
Tsemppiä ja voimahali sulle joka sitä tarviit!!Tänään sain itseni kiinni ajattelemasta tätä ajatusta hiukan pidemmälle, tuon aamun avauksen mukaisesti. Millainen olisi maailma jossa elämme, jos kaikki asiat jakaantuiskin tasan kaikille. Siis ihan kaikki. Ekana tulee mieleen, että kaikille olisi sopivasti ravintoa. Me täällä ei ylensyötäisi ja toisaalta kukaan ei kuolisi nälkään. Jos kaikilla olisi katto pään päällä niin se tarkoittaisi että kaikilla olisi aikalailla samantasoinen sellainen. Linnat vaihtuisivat normaaleihin koteihin. Kenenkään ei tarvitsisi elää säiden armoilla ulkosalla. Kaikilla olisi saman verran valuuttaa käytössä, kukaan ei siis kyykyttäisi toisia rahan takia. Kaikilla lapsilla oli yhtäläiset mahdollisuudet elämässään. Näitä tälläisiä ajatuksia tulee tietenkin ekana mieleen. Mutta voiko tätä ajatusta sitten jättää näin kultareunaiseksi. Pitääkö sitten myös ajatella että olosuhteet olisi kaikkialla maailmassa samat? Kaikilla olisi aseita saman verran? Kaikki ongelmat olisi joka paikassa yhtä pahat? Niin, onhan siinä paljon negatiivistakin sitten, moisessa tasapäistämisessä.
Ehkä on kuitenkin niin, että tuo ajatus kantaa kaikkein eniten haluna että kaikki sais olla tasavertaisesti onnellisia. Sitä, että jokainen sais olla sellainen kun on, elää sellaisessa ympäristössä joka tekee onnelliseksi ja ympäröidä ittensä ihmisillä jotka antaa energiaa. Olla sillai sopivasti onnellisia, niinkun minä tänä päivänä koen olevani. Ei onnellisuudestakaan tarvi mitään övereitä vetää joka päivä. Arki on hyvä. Tavallinen on hyvä.
Sellasia ajatuksia tämmöseen keski-ikäisen keskiviikkoon. Annetaan siis kaikille mahdollisuus elää oman näköistään elämää.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti