KULTTUURILAUANTAI

Eilinen meni tuumatessa ja vähän pääkivusta toipuessa (muistin juuri miksi en juo mielelläni viiniä). Ulkona tuulehti aikalailla kovasti ja Mauri myrskyä vähän siinä odoteltiin. Teki mieli ulkoilemaan mutta kumminkin se aika meni siinä odotellessa että salliiko keli. Ärsytti aika lailla että päivä raksutti eteenpäin ikäänkun tyhjäkäynnillä. Sain sentään tiskattua mutta muuten sitä vaan odotti...jotain. Akilla oli selkäkin sen verran juntturassa, että aika selvää oli ettei mitään hikilenkkiä voinut ajatellakaan mutta kumminkin ulkoilemaan teki mieli. Keli oli ihanan syksyinen kun vähän tuulehti, lehdet leijaili tuulessa ja aurinko kumminkin näyttäytyi, ja lämmittikin, tosi kivasti.

Sitten mä sen keksin. Lähdetään tutustumaan kotikaupunkimme taiteeseen jota löytyy ihan vapaasti ihasteltavana vähän sieltä sun täältä. Erityisesti halusin lähteä ettimään Joenniemen kartanon eli Gösta museon pihapiiristä kahlaaja patsasta, jota en ollut bongannut koskaan aiemmin. Tiesin kyllä että patsas sijaitsee läheisen taavetinsaaren rannassa ja sieltähän se löytyikin. Aki lähti kaveriksi tälle kulttuurikävelylle jonka toisena kohteena oli Vilppulan hautausmaa.

Urho Heinänen: Kosto

Kun tämä kahlaaja patsaaksikin kutsuttu teos löytyi niin päätettiin samantien kiertää tuon Gösta museon pihapiirissä olevat teokset. Jälleen meikäläisen impulsiivisuus oli tuoneet meille mielekästä tekemistä ja yhtä äkkiä oltiinkin viettämässä oikeaa kulttuurilauantaita.

Monenmoisia teoksia sitä kartanon pihapiiristä löytyikin. Taas sai ihmetellä sitä taituruutta jolla nämä taiteilijat ovat saaneet esim. pronssin taittumaan noin upeisiin ja pikkutarkkoihin töihin. Kasvojen uurteet sekä vaikkapa sormien ja varpaiden tarkka kuvaus. En oo todellakaan taiteen suhteen mitenkään valaistunut enkä ymmärrä läheskään kaikkea taiteen muotoa ja tyyppejä. Oon kait sellainen aika tavallinen tyyppi joka tykkää kyllä käydä kattelemassa taidetta mutta ei ymmärrä siitä mitään. Ei mulle jää mieleen taiteilijat sun muut, mutta mä saan taiteesta kyllä monenlaisia fiiliksiä minkä takia se kiinnostaa mua. Meen mielelläni museoihin eri tyyppisiä näyttelyitä kattomaan mutta jos sielä on jotain joka ei todellakaan mua kiinnosta niin ohitan sen vaan sujuvasti. En välttämättä edes yritä ymmärtää mitään syvempiä merkityksiä miksi joku on jollain lailla. Mulle riittää tälläisen maalaisjuntin näkökulma ja fiilispohja näiskin jutuis.

Mutta siis näitä me löydettiin sieltä pihapiiristä:

Wäinö Aaltonen: Leikkivä nuorukainen

Emil Wikström: Kalapoika (Poika ja ahven)

 Alla olevan kuvan kuokkamiehen kanssa yritin tehdä läheisempääkin tuttavuutta katsomalla häntä syvälle silmiin. Tuli ihan sellanen olo, että kohta se liikahtaa. Näitä mun omia huveja 😀

Emil Wikström: Kuokkamies

Jussi Mäntynen: Nuori hirvi

Patsaitten lisäksi bongasin tuosta kartanon ovesta monta kivaa yksityiskohtaa:

Hannes Autere: Vuodenajat ja ikäkaudet

Jos haluaa lisäinfoa Mänttän taiteesta joka on kaikille siis ihan vapaasti nähtävissä niin kurkkaahan täältä.

Toinen päivän tutustumiskohteesta oli siis Vilppulan hautausmaa. Oon aina pitänyt itteäni vähän hölmönä kun tykkään käydä käveleskelemässä hautausmailla. Ne ei oo mulle mitenkään ankeita paikkoja vaan just kun aiemminkin sanoin niissä näkee paljon paikkakunnan historiaa ja on kiva kattella vanhoja nimiä ja miettiä mitä kaikkea heidän elämäänsä on sisältynyt. Etenkin siis kun puhutaan niistä vanhoista sukuhaudoista. No outoa tai ei niin olen törmännyt moniin muihinkin jotka tykkäävät myös käydä hautausmailla joten en koe enää olevani niin outo lintu.

Vilppulasta löytyi mm. seuraanvanlaisia muistomerkkejä:

Elämänmäen tohtori Lybecin hautamuistomerkki

 Hautakivessä oli G.A ja Alice Serlachiuksen kaksoismuotokuvareliefi.

 Haudalla oli myös tämä oheinen marmoriveistos Itkevä nainen.

Koko hauta näytti tollaselta.

Sieltä löytyi myös 2 punaisten muistomerkkiä.

Sellanen lauantaipuhde meillä oli tällä kertaa. Tuntui mahtavalta saada raitista ilmaa ja päästä vähän edes liikkeelle sen aamun löhöilyn jälkeen. Tultiin vielä sitten kaupan kautta kotiin ja tehtiin oikein kunnon mättösapuskat. Loppuilta meni telkkarin äärellä ja sitten ajoissa nukkumaan että Aki jaksoi lähteä tänään ajelemaan Helsinkiin.

Mä oon koko aamun pessyt pyykkiä ja odotellut että sade lakkais. Lähtisin mielelläni tuonne Mäntänvuoreen vähän lenkkeilemään. Kovin syksyisen synkkä on keli vesisateineen mutta välillä aurinkokin yrittää vähän näyttäytyä. Katotaan miten käy.

rakkaudella,
Sartsa