LÄÄKÄRÖINTIÄ

Ajattelin vaihteeksi näiden menopostauksien välillä palata hetkiseksi vähän vakavampien asioiden äärelle. Aiheena terveystilanne. En oo siitä hetkeen maininnut oikeastaan mitään, kuten en muutenkaan tämän hetkisistä fiiliksistä. Aika mennyt hurlumheissä tuolla pitkin ja poikin.

Verenpainelääkitys mulla on nyt siis ollut pari kuukautta ja oon koittanut muistaa seurata lukemia säännöllisesti. Meinasin kirjoittaa ahkerasti, mutta sellasesta ei voi puhua. Totesin, että lääkitys alussa kyllä laski ihan kivasti paineita vaikka ei ne missään kohtaa oo normilukemiin tulleetkaan. Nyt sitten kuukauden päivät on taas menty samoissa korkeuksissa kun silloin ennen lääkitystäkin. Eli aamuisin kun mittaan niin vakio on niin että eka mittaus on luokkaa 170/104 ja sitten kun hetken puhaltelen ja mittaan uudelleen niin ollaan 155/95 lukemissa. Ei hyvä, ollenkaan!! Edelleenkään paineet ei aiheuta mulle mitään oireita, tai sitten oon niihin jo niin tottunut etten huomaa.

Silloin kun kävin viimeksi lääkärisedän (no se oli kyllä poika) juttusilla niin sovittiin, että käyn kuukauden päästä labrassa uusintakokeissa ja sitten lääkärin pakeilla. Silloin katottais miten vp lääke on alkanut tehota sekä mietittäis sitä kilpirauhaslääkitystä uudemman kerran. Tämä koko juttuhan sitten mulle tyypilliseen tapaan hiukan venähti. Ei tullut tällä kertaa edes paria muuttujaa vaan kävi seuraavasti. Mun luonto ei meinannut sitten millään antaa periksi sille, että mun oikeesti pitää alkaa syömään säännöllisesti jotain verenpainelääkkeitä. Se ajatus tuntui ihan ylivoimaiselta ja niinpä mä yritin ensin syödä terveellisesti ja liikkua vähän enemmän. Otin entistä tarkemmin selville ruoka-aineet jotka on hyväksi verenpaineelle ja koitin lisätä niitä ruokavaliooni. No eihän se tehonnut ja mun oli lopulta myönnyttävä hakemaan ne lääkkeet. Silloin oli se kuukausi jo suunnilleen kulunut joten mietin ettei mun kannata varata sitä labraa saati lääkäriaikaa kun ei pystyis vielä kumminkaan kontrolloida sitä lääkitystä. Aattelin syödä jonkun aikaa niitä lääkkeitä ja sitten ottaa tuon uuden setin. Ei mua niin paljoa kiinnosta tk lääkärien vastaanotolla kulkea, että mä sinne moneen otteeseen olisin halunnut mennä vaan halusin hoitaa nämä asiat samalla kertaa. Niinpä sitten varasin labra-ajan elokuun lopulla ja sain tulokset samana päivänä. Kilppariarvot oli ihan samassa kun ekallakin kertaa. Kun vihdoin tästä muutaman päivän päästä sain aikaiseksi soittaa tk:n ajanvarauseen tai pääsin ylipäänsä sinne läpi niin sain kuulla, että lääkäriajat meni monen viikon päähän. Niinpä siis mä nyt vasta tällä viikolla pääsin käymään lääkärin puheilla.

Kuten ekakin käynti niin tämäkin aiheutti ärsytyksen aallon. Mitään ei oltu mun potilaskertomuksista luettu vaan taas sain juurta jaksain kertoa oireeni. Kerroin että eniten elämää haittaava juttu on tuo jatkuva väsymys joka ei mene nukkumalla ohi. Kyseltiin paljonko nukun, mitä työtä teen, millainen perhetilanne mulla on, kuorsaanko jne jne. Varmaan juurikin ne asiat mitä tälläisessä tilanteessa on opetettu kyselemään. Kerroin myös lihasjumeista ja siitä ettei lihakset palaudu rasituksesta millään. Kerroin hiusten lähdöt ja ihon kuivumisen sun muut kummallisuudet mitä mun kropassa on viimeisen vuoden aikana alkanut tapahtua. Kuin ois vanhennut 20 vuotta yhdessä yössä. Seurauksena oli se, että tämä nuori herra lääkäri takertui ainoastaan tuohon väsymykseen. Yritti ensin selvästi johdatella siihen, että josko ois stressiä mistä väsy johtuis. Sanoin omaavani kokemusta stressiperäisestä unettomuudesta jota a) tämä ei ole ja b) jota en tällä hetkellä omista (siis stressiä). Lääkärin seuraava diagnoosi olikin sitten uniapnea. Koska kuorsaan niin todennäköisesti kärsin myös hengityskatkoksista eli siis uniapneasta ja siitä johtuu myös väsymys. Ei mistään kilpirauhasesta tai muusta. Laskin mielessäni kymmeneen ja tasoittelin entisestään noussutta painettani minkä jälkeen kuulin itseni kysyvän rauhallisesti että johtuuko siitä uniapneasta sitten kaikki nämä lihasjumitukset, hiusten lähdöt, ihon kuivumiset sun muutkin. Siihen lääkäri että niin tosiaan, ehkä me voitais kumminkin alottaa se thyroxin lääkitys pienellä annostuksella ja katsoa miten se tehoaa. Mä koitin vielä sitten kysyä siitä varastorauta eli ferritiinimittausta. Kerroin että olis kiva tietää tuo varastoraudan tilannekin sillä oon käsittänyt että siinä oireet on kuitenkin kohtuu samat kun kilpirauhas asioissa ja toisaalta söisin sitten turhaan noita thyroxinia mikäli oireiden taustalla olisikin nimenomaan tuo alhainen ferritiini. Lääkäri vastasi heti samantien että joo se varastorauta on sellainen muoti ilmiö eikä alhaisen ferritiinin osuutta tälläisiin oireisiin ole voitu todentaa. Just joo. Miten kallis se yks verikoe voi oikeesti olla jos mut ollaan laittamassa uniapnea tutkimuksiin vähän niinkun varmuuden vuoksi mutta tuota koetta ei kerta kaikkiaan voi ottaa koska kyseessä on muoti-ilmiö. Että mua otti pattiin!! Lopputulemana oli siis se, että mä lähdin sieltä kahden reseptin kanssa pois. Verenpainelääkkeet vaihdettiin toisiin tehokkaampiin. Keski-ikäisen naisihmisen joulupukin toivelistalla dosetti alkais olla kova sana.

Olotila on viime aikoina ollut ihan hyvä. Ei ainakaan olla onneksi menty yhtään huonompaan suuntaan, jos nyt ei parempaankaan. Toivon, että lääkitys tuo kumminkin jossain kohtaa tuloksia ja vointi piristyy.

Fiilisteni suhteen oon oikein hyvässä tilassa tällä hetkellä. Mulla on tosi hyvä ja rauhallinen pössis. Töissäkin on oikein tasaista sillä mä oon löytänyt sellaisen sisäisen rauhan asioitten suhteen. Mä hoidan tyynesti oman postini vähän kun laput silmillä enkä piittaa muitten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Näin on oikein hyvä. Viikot soljuu hyvällä flowlla eteenpäin. I´m feeling good!!

rakkaudella,
Sartsa

Tää kuva tuli tähän koska on mun mielestä hauska :)