HARD DAY´S NIGHT

Tänään oli jo lähtökohtaisesti karmia päivä. Mä nukuin viime yönä todella huonosti jostain syystä ja onneksi sain edes tänään mennä vasta iltaan töihin. Ja mulla oli vieläpä auto allani joten ei tarvinnut ottaa työmatkaankaan kovin paljoa aikaa. Töihin saavuin kuitenkin todella väsyneenä, ihan pihalla kun lumiukko. Onneksi keli oli aivan ihana ja saatiinkin olla suurin osa päivästä ulkona.

12-14 mä olinkin sitten palaveeraamaassa Elinan asioissa Seinäjoella eikä kyllä ollut yhtään sen helpompi palaveri kun mitä mä odotinkaan. Taas sai lähtiä huonon äitin polttomerkki ottas pois sieltä. Joka ikinen kerta on käynyt samoin, ja monta kertaa oon miettinyt miksi juuri äiti on vanhemmista se, jonka niskaan aina kaikki kaatuu. Isä pääsee jotenkin paljon helpommalla ja usein kun koira veräjästä. Sellainen mulla on fiilis, mutta voi olla että mä oon jotenkin jäävi puhumaan kun joudun puhua omasta kokemuksesta. No ei tuosta sen enempää...

Sitten mulla oli kaiken kukkuraksi vielä maxipitkä työpäiväkin minkä jälkeen piti vielä riittää voimia koulutus iltaan. Työpäivällä mittaa 10,5 tuntia. Olin ihan varma, että nukahdan koulutukseen mutta ei onneksi.

Päivän ehdoton piristys, ja joka sai mut irti alakuloisesta fiiliksestä tuon palaverin jälkeen, oli mun tiimiystäväni kanssa käyty keskustelu. Kesken työpäivän voi saada aikaan todella syvällistä ja laadukasta keskustelua ihan mistä vaan mutta tällä kertaa parisuhteen kiemuroista. Mä en voisi enää olla kiitollisempi tälläisestä Ystävästä jonka kanssa ajatus natsaa ja jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja milloin vaan.

Nyt oli sitten aika vähän tankata ja hemmotella ittiänsä illan päätteeksi..Toivon, että ens yönä nukkumatti tulee myös mun luona käymäs. Täs mun hemmottelut:

Mässyä...mitäs muuta!!

- Sartsa -

EPÄITSEKKYYS

Epäitsekkyys. Mä ajattelen niin, että monta kertaa se on suurin rakkauden osoituksen merkki. Se on kuitenkin usein kohtuullisen vaikeaa toteuttaa käytännössä vaikka sitten kuinka tietäisitkin että olet ihan oikealla asialla. Koska mä uskon myös karmaan niin mä toivon että epäitsekkyydellä, sillä että teet hyvää sulle rakkaan ihmisen puolesta vaikka se sitten olis sulta itteltä jotenkin pois, niin sitä sitten jonain päivänä varmistais ittelleen jotain todella hyvää. Sais sellasen lottovoiton jolla ei oo mitään tekemistä maallisen mammonan kanssa. Onnellisuutta, rakkautta.

Mä yritän nyt toteuttaa tätä epäitsekkyyttä rakkaan ihmisen hyväksi. Oon joskus kirjoittanut tämmösen tekstin:

"Greatest love of all is making sure that people you love are happy. Sometimes it makes yourself hurt but you do it anyway because happiness of your loved ones is at the end your happiness too."

En mä silloin vielä edes tiennyt miten oikeassa olinkaan. Tilan ja ajan antaminen rakkaalle silloin kun sulla itellä on se kanaemo vaihde päällä että haluaisit vaan pitää lähellä ja silittää ja sanoa että kaikki järjestyy..siinä haastetta kerrakseen, mutta mä oon nyt vakaasti sitä mieltä että näin on tehtävä. Elämä koulii ja opettaa onneksi joka ikinen päivä, toivottavasti myös kasvattaakin. Life is Life <3 

- Sartsa -

RAKKAAN IHMISEN SURU

Tää viikko on mennyt sitten aikalailla toipuen reissusta. Uskomatonta että siitä on vasta kohta viikko kun oon kotiutunut. Tuntuu kun reissusta ois jo paljon kauemman aikaa. Tämän viikon aikana mä oon koittanut tukea rakasta ihmistä jolla on suruaika menossa. Joka ikinen hetki joka ikinen päivä tämä ihminen on ollut mun mielessä ja oon miettinyt paljon miten hän jaksaa ja pärjää. Mä oon tämmönen murehtija tyyppi muutenkin mutta sitten kun on kyse mulle rakkaasta ihmisestä niin mä haluaisin vaan koko ajan antaa halia ja tehdä kaikkeni että sillä ihmisellä ois helpompi olla. Paljonhan tässä tilanteessa ei oikeesti voi tehdä, muuta kun olla vaan saatavilla ja osoittaa että välittää ja yrittää tukea parhaansa mukaan. Aina mä ajattelen näissä tilanteissa, että kunpa voisin ottaa ainakin osan siitä tuskasta omalle hartioilleni niin kyllä ottaisin. Ilomielin!! Mutta täytyy vaan toivoa, että vois jotenkin pystyä läsnäolollaan auttaa rakasta vaikeena aikana.

Lauantai iltaan ei mulla kuulu nyt mitään ihmeempiä mutta halusinpa vaan päivittää asioita jota elän tällä hetkellä vahvasti.

Pidetään huolta meille rakkaista ihmisistä, rakastetaan ja hei edelleen...sanoitetaan se myös.

Rakkautta ja rauhaa toivoo Sartsa

HELLLLLSINKI WEEKEND

Marmariksesta kun olin kotiutunut Suomen kamaralle ja nukkunut yhden yön lentokenttähotellissa niin olikin aika jäädä vielä viikonlopuksi Helsinkiin. Siskon tytöllä oli street tanssin SM kisat viikonlopun aikana ja me sitten porukalla käytiin niitä kattomassa mutta myöskin tehtiin muutakin. Mun matkaseura siis lähti lentokenttäjunalta suoraan kohti kotia ja mä puksuttelin Helsingin rautatieasemalla asti. Siellä vein ekkuna laukut säilytykseen ja sitten mulla oli pari tuntia aikaa odottaa Onnibussilla saapuvia viikonlopun matkaseuraa. Mun omat tytöt, sisko ja siskon tyttö. Aika meni tosi nopasti loppujen lopuksi kun kävin Stockmannilla ja menin sitten Espan puistoon istumaan ja lueskelemaan kirjaa.

Samalla huomasin että siinähän oli Marimekon perinteinen kevätnäytös ihan alkamaisillaan joten kävin sen katsastamassa.

Sitten olikin jo aika lähteä Kamppiin noutamaan matkalaiset. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa tapettavana ennenkuin saatiin hotellihuone joten kulutettiin se nauttien ihanan aurinkoisesta kelistä. Helsingissä myös tapahtui joka puolella vähän jotain. Kampin aukiollakin oli monenlaista ohjelmaa. Haettiin kamat rautatieasemalta hyvissä ajoin ja käveltiin kohti hotellia joka oli tällä kertaa huoneistohotelli Hellsten Töölössä. Hotellihuoneisto oli todella tilava ja huoneet korkeita ja valoisia. Ei kerrassaan mitään moitittavaa, vielä kun kylpyhuoneesta löytyi ammekin.

Jenni meidän huoneen ovella

Portaikko

Makuuhuone

Käytiin vähän täyttämässä jääkaappia ruokaostoksilla ja sitten olikin hyvää aikaa vaan ottaa ilta rennosti. Satu ja Camilla joutui herätä aikaisin lauantai aamuna kun lähtivät kisapaikalle mutta mä en jaksanut vielä tuona päivänä lähteä kun oli niin edellisen reissun jäljiltä vielä väsy ja mahakin oli vielä hiukan oireinen. Nukuttiin siis pitkään ja notkuttiin vaan kämpillä iltapäivään asti. Sitten piipahdettiin Jennin kans kävelemässä ja kuvailemassa. Mentiin Hietaniemen hautausmaalle, jossa muuten Satun kans käväistiin jo perjantai illan lenkilläkin. Ihanan rauhallinen ja nätti paikka. Satua nauratti kun törmättiin Speden hautaankin...oli kuulemma joku merkki :D

Hautuumaalta löytyi myös tämmösiä vesiaiheita kuten tässäkin:

Hautausmaa reissun jälkeen piipahdettiin Jennin kans vielä kahvilla ja kattokaa nyt mihin mä sorruin:

Noh jääkiekkoa sitten hätäiltiin kattomaan kämpille joten ilta sujuikin sitten syöden ja kiekkoa kattoen. Kohtuu ajoissa piti mennä nukkumaan sillä kaikki suunnattiin sunnuntai aamuna kisapaikalle ja herätys oli hyvissä ajoin. Kamat kantoon ja säilytykseen rautatieasemalle. Lähijunalla kohti myyrmäkeä ja siellä Vantaan Energia areenaa jossa kisat pidettiin. Kisat olikin sitten jo ohi hyvissä ajoin joten jo ennen puolta päivää oltiin lähdössä kohti Helsinkiä kun meidän Onnibus kotiin lähtisi vasta 23:00. Kääk!! Rahattomana ajan tappaminen Helsingissä meinas kyllä koitua kohtaloksi mutta käytiin kävelyllä pitkin Bulevardia hissun kissun:

Ruttopuistoa

Bulevardi

Ihania rakennuksia Bulevardilla

Sitten tehtiin pikku lenkki takaisin kohti keskustaa..Iso Roban kautta:

Sitten mä kävin hakemassa noutoruokaa ja mentiin samaiseen Espan puistoon missä mä kulutin aikaani perjantaina ja istuttiin sielä hyvä tovi ihmisiä seuraillen..ja mä söin siinä lounaankin samalla. Kyllä voin sanoa että oli niin väsy kun ihminen vaan voi olla. Vipat pari tuntia ajan kuluttamista oli silkkaa hulluutta vaikka saatiinkin Jennin läppäriltä näkymään jääkiekon finaaliottelu. Kyllä uni tuli äkkiä kun pääsi Onnibusin kyytiin kapuamaan. Lähes koko kotimatka meni nukkuessa.

Onneksi Helsingissä oli aivan ihanan keväiset, ellei jopa kesäiset, kelit niin oli mukava kierrellä ja kattella. Oli tää viikonloppu kyllä tommosen reissun päälle aika kova koettelemus mutta nytpä on sitten sekin koettu. Toipuminen reissuista on hyvällä mallilla :)

- Sartsa -

SPEDEN KEVÄTRETKI MARMARIKSEEN

Lähdettiin ystävän kanssa viikoksi Marmarikseen vähän kevätretkelle...irrottautumaan arjesta, viettämään laatuaikaa ystävien kesken, nauttimaan lämmöstä ja siitä että voi olla vaan. Noh mitäs sitten tapahtuikaan :) seuraavaa olkaatten hyvät....

Torstai 12.5
Aamulla heräsin jo aikaisin sillä piti soittaa yksi tärkeä puhelu siinä heti aamutuimaan. Puhelu kestikin sitten niin kauan, että oli hilkulla ettei jäänyt aamusuihku ja viimeiset matkavalmistelut tekemättä. Matkajännitystä en ainakaan ehtinyt potea ollenkaan. Jenni heitti mut puoli 9 aikaan junalle ja matka kohti ensimmäistä etappia eli Helsinkiä saattoi alkaa. Vielä junassakin oli sellanen epätodellinen olotila, että ei oikein pää ollut reissussa mukana. Mutta kun Tampere oli kohdalla niin oli aika rapisuttaa eväspakkaukset auki ja samalla....shhhhh ei kerrota kellekkään....piccolo skumppa. Siitä se lomafiilis alkoi pikkuhiljaa nousemaan ja kun saavuimme aurinkoiseen Helsinkiin niin etittiin heti ekana ruokapaikka. Lomaan kuuluu ruoka, kuten huomaatte ;) Mäkkäri sai luvan kelvata tässä kohtaa ja sitten kaupasta viime hetken tuliaiset ennen kun heitettiin kupposet naamaan ennen matkaa lentokentälle. Vatsalääkkeeksi ihan vaan...

Tuo pikkuruinen on mun :D 

Seuraavana juna vei meidät Helsinki-Vantaalle ja ihan joka kerta mulla tulee sama kutkuttava tunne vatsan pohjaan kun astun siitä ovesta sisälle. Ihana lähdön tunnelma ja sellanen fiilis että voi tapahtua mitä vaan kivaa ja ihanaa ja unohtumatonta koska kaikki on vielä edessä. Check in ei taaskaan mennyt mun kohdalla niinku strömsöössä sillä koska mun nimessä on viheliäinen Ä kirjain niin ne pömpelit ei tunnista sitä ollenkaan joten joudun aina tiskille. Onneksi jonoja ei ollut nimeksikään, niinkun ei turvatarkastuksessakaan joten päästiin sujuvasti kansainväliselle alueelle ja aikaa kuluttamaan O´learys pubiin. Siinä parit sidukat nautiskeltiin, seurailtiin ihmisiä ja juteltiin matkasta. Aika meni kun siivillä. Sitten olikin jo pikku tupsluikkari ostosten jälkeen aika siirtyä portille jossa boarding oli alkanut..

Heti lentokenttäbussissa näkyi tuttuja viime vuodelta ja tuli sellanen kiva fiilis. Mä rakastan lentämisessä nousua mutta vihaan laskua. Tällä kertaa lento meni todella nopeasti. Koneessakin piti toki syödä..ja vähä juodakkin. Kanawrapit huuhdeltiin alas valkkarilla, nam!!
Kun päästiin Dalamaniin niin heti koneesta poistuessa oli se tuttu tuoksu vastassa. Tuli sellanen olo että nyt on kaikki hyvin, mä oon TÄÄLLÄ. Passintarkastus suitsait ja laukkuja odotellessa käytiin ostamassa tuliaiset mitä oltiin luvattu viedä. Sitten bussia kohti jossa viime vuodelta tuttu opas otti meitä vastaan. Ja ah..miten lapsellisen paljon mä olin odottanut Efesiä. Sitä makunautintoa ei voita mikään kun lentomatkan ja tavaroitten roudaamisen jälkeen saat kylmän Efesin huulilles autossa. Mä en tykkää oluesta yleensä mutta tämä maissiversio kyllä maistuu.

Tätä juomaa kului pullo jos toinenkin...nam!

Automatka kesti 1,5 tuntia mutta meni kun siivillä parin Efesin voimin. Perillä odotti kaikki tutut rakkaat ihmiset joita olikin ollut jo niin ikävä. Laukut nopsaan huoneeseen ja tervetulodrinkille.
Meidän valinta oli tällä kertaa Sex on the beach...

Punaposkinen matkailija..

Ilta sujui tuttujen kanssa turistessa yömyöhälle, kaiman mennessä jo vähän aikaisemmin nukkumaan.

Perjantai 13.5

Aamuvarhain oltiin jo aamupalalla minkä jälkeen lähdettiin käymään kaupassa ja täyttämään jääkaappia. Leipävärkkiä, juomista, kahvia...kaikkea tarpeellista. Ai niin löytyihän meidän vessasta torakkakin heti alkuunsa...yäks!!

Onneksi tää oli vainaa

Päivemmällä käytiin lähibaarissa juomassa yhet drinksut. Mä tilasin mansikka margaritan ja sain kaks tämmöstä. Ei ihan sitä mitä tilasin mutta maku oli ihan kivan sitruunainen :D Eikun ääntä kohti vaan!!

Ei tullut kysyttyä drinksun nimeä..

Ekan päivän iltana tutustuttiin sitten yhteen uuteen ihanaan ystäväänkin eli Kirsiin. Aivan todella ihana rempeä, avoin ja hulvattoman hauska ihminen. Lähdettiinkin sitten porukalla karaoke iltaa viettämään. Ja kyllähän me laulettiin, tanssittiin, juotiin, naurettiin, laulettiin ja tanssittiin vähän lisää. Oli kohellusta, kolhimista, mustelmaa, lähes itkua, tunteikasta tulkintaa. Ihana ilta kerrassaan!! Sattuneista syistä tästä illasta ei kuvamateriaalia taida olla ollenkaan eikä laisinkaan eikä sen niin väliä. Onneksi muistikuvia on kuitenkin :)

La 14.5- Su 15.5

Hiukan vatsavaivainen päivä. Jekkua siis koneeseen ja kyllä lähti. Vietettiin vähän rauhallisempi ilta syöden hyvin. Päivällä ekku käytiin vähän kävelemässä sielä täälä ja shoppailemassakin ekat tuliaiset. Luettiin, otettiin vähän aurinkoa. Nautiskeltiin. Kävin mä jalkahoidossakin ihan ex tempore sunnuntaina kun kaveri kävi leikkauttamassa hiuksensa. Hyvät tuli.

Ma 16.5

Vois sanoa jopa että pääpäivä!!! Lähdettiin aamusta heti veneretkelle Osmanin paatilla. Päivä oli todella lämmin ja me grillattiin itteämme monta tuntia laivan aurinkokannella, välillä varjoon piipahtaen.

Alkuasetelma

Suomen värit vielä pinnassa

Aurinkorasvaa kului roppakaupalla, samoin kun vettä ja Efesiä. Laivalla oli mukavaa juttuseuraa ja maisemat oli aivan huikeita. Vesi turkoosin sinistä mutta ei mulle uimalämpöistä vaikka uintimahdollisuuksia ois ollu pariinkin otteeseen. Tässä veneretki kuvina...

Lähtö satamasta

Tippukiviluola

Ohoi!!

Silmänruokaa oltiin kapun mielestä :) 

Mulla on muuten sitte hei sama Efes pullo näis kuvis ettettä nyt luule että mä ihan ryystämään oon ruvennu..krhm!!

Laivalla grillattiin oikein hiiligrillillä ruuat ja kyllä muuten maistui. Nam, todella  hyvää!!

Ruokailun jälkeen seilattiin Turuncikin satamaan ja siellä saimme käydä markkinoilla, niillä harvoilla joita vielä Marmariksessa saa pitää. Ostettavaa olis ollu vaikka kuinka mutta en älynnyt ottaa rahaa mukaan riittävästi. Kaima osti kivan mekon, käytiin jätskillä ja kierreltiin vaan kuvailemassa paikkoja.

Turunc markkinakatu

Ihanan idyllinen katunäkymä

Kolmen maun sinfonia..slurp!!

Merimaisema Turuncikin uimarannalta

Portaat biitsille

Tämän pysähdyksen jälkeen meillä oli vielä pienessä poukamassa uintimahdollisuus kunnes viiden aikaan iltapäivällä oltiin takaisin satamassa. Oli ihan mukava päivä kerrassaan upeine maisemineen ja merituulen hyväilyineen.

Saman päivän iltana oli sitten hotellilla grillibileet monine ohjelmineen ja maukkaine ruokineen. Jo toista kertaa syötiin grilliruokaa saman päivän aikana mutta ei kyllä haitannut ollenkaan. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi..kuten juomaakin.

Ruuan jämät

Jälkkäri Irish coffeet

Ilta sujui vauhdikkaasti. Ensin ohjelmista nauttien, latinoshowssa tanssien, muuten vaan ohjelmien jälkeen tanssien ja kun hotellin bileet loppui niin siirryttiin irkkubaariin. Sielä tanssittiin henkilökunnan poikien kanssa rivitanssia. Käväistiinpä vielä toisen ihanan uuden ystävän Merjan kanssa latinojakin tanssimassa yhdessä baarissa ennenkun oli aika tulla hotellille ja mennä nukkumaan. Kyllähän oli hauskaa. Hotellin ohjelmat oli paremmat kun viime vuonna, aivan ehdottomasti.

Ti 17.5

Sitten alkoikin mun sairastelu eikä seuraavasta kahdesta päivästä oo oikein paljon kerrottavaa. Ensin tuli vanha kunnon turistiripuli ja se nosti vieläpä kuumeenkin joten mä makasin pahimmillaan 12 tuntia sängyn pohjalla. Olo oli kyllä melko tukala kun kuumeen nousu hytisytti koko kroppaa ja sitten kun sain kuumeen laskemaan ibuprofenilla niin hiki virtasi ihan valtoimenaan. Oli oikea liskojen yö. Maha kramppasi aina välillä kipeästi mutta suurimman osan ajasta se oli ihan muuten rauhallinen mutta syödä tai juoda ei oikein pystynyt. Yritin juoda välillä sokerista ja välillä suolaista että sai pidettyä jotenkin olon kohtuullisena. Ruokaa pieniä annoksia, maitokaakaota, juomia vähän joka väliin. Kunto meni melko heikoksi mutta kyllä pärjäsin ilman lääkäriä. Onneksi. Hain siis apteekista lääketta vatsalle ja sainkin kahdenlaiset rohdot. En sitten tiedä oliko niistä apua. Vai menikö tauti lopulta itsellään ohi. Onni onnettomuudessa oli se, että näihin mun pahimpiin kipupäiviin osui myös sateet. Yhtenä päivänä satoi niin kaatamalla että kaikki paikat ihan lainehtivat. Parina muuna päivänä piskotteli vähän väliä. Kylmäkin oli iltaisin, Ei pitkähihaisella pärjännyt vaan tarvittiin oikein takki ja huivit ja kaikki. Pikkasen tympäisi kun koko loppuviikko meni sitten hissutellessa mahansa kanssa.

Ke 18.5

Maha oli jo sen verran rauhoittunut että päästiin liikenteeseen ja käytiin shoppailemassa sekä käveleskelemässä sielä täälä. Myös Marmariksen linnoitukselle kiivettiin tänään. Onneksi näin toka vipaa päivää pystyi kuluttamaan auringosta nauttien ja kaima pääsi rantakadullekin käppäilemään. Meinas sekin jäädä ihan kokonaan tekemättä.

Tää oli kiva kadun pätkä

Stairway to...

Linnoitukselta 

Satamaa linnoituksen huipulta kuvattuna

Jätskit satamassa paluumatkalla

To 19.5

Kotiinlähtöpäivä. Mutta onneksi vielä ihan kokonainen sillä kuljetus lentokentälle lähtisi vasta illalla kuuden aikaan. Otettiin päivästä kaikki irti syöden herkullista ruokaa ja grillaten ittiä vielä altaalla. Mä oon aina sanonut ettei mun jalkoihin ota aurinko millään. Noh rasvasin kumminkin asianmukaisesti ja mitenkäs siinä sitten kävikään. Mun jalat paloi ihan tyystin ja kotia sain lähteä jalat ihan turkin lipun värisinä. Pikkasen poltti jalkoja, voin kertoa. Kotiinlähtöpäivänä saatiin lukea aamulla uutinen alas räjäytetystä koneesta joka ei tippunut niin kovin kauas Marmariksen rannikosta ja se teki lentopäivän olon hiukan inhottavaksi. Lentokentällä mä turvatarkastuksessa takkusinkin oikein urakalla kun ensin yritin käsilaukku olkapäällä turvaportista sisään. Sitten mulla oli lähes täys vesipullo käsilaukussa. Ja portti huusi ja piipitti ihan punaisena. Päästivät onneksi tämänkin speden kumminkin läpi ja kohti kotia.

Lentokentällä shoppailin vielä vipat tuliaiset ja muuten vain kulutettin aikaa noitten höppänöitten Kirsin ja Merjan kanssa. Ei oo muuten koskaan vielä odottaminen ollut näin hauskaa ja sujunut niin kivuttomasti. Hyvässä seurassa kaikki sujuu kuin tanssi, näin se vaan on.

Kotimatkalento meni mulla nukkuessa univelkoja pois. Lentokenttähotellilla oltiin yöllä kahden jälkeen. Hotelli Pilotti oli ihan loistava valinta..hyvät petit, mainio aamupala. Rauhallista ja siistiä. Aamulla mentiin sitten jo klo 9 kuljetuksella lentokentän juna aseman kautta kohti Helsinkiä. Tämä matka oli saapunut päähänsä. Ihana ja antoisa reissu niin monella eri tasolla. Väsynyt mutta onnellinen.

- Sartsa -

EDIT: Mä vähän korjailin päivämääriä oikeaksi kun olin vissiin sitte sen verran sekaisin alkuloman että yks päivä oli unohtunut kokonaan välistä...Osimoilleen nyt on vissiin niinku pitää...noh päivänmääristä niinkään väliä..tapahtumat on ja pysyy :)

OLEN PALANNUT...SIELUNKUMPPANUUDEN KERA

Anteeksi ihan hirveesti ettei tekstiä oo lupauksista huolimatta tullut. On kyllä päivät menny aikamoista haipakkaa viime aikoina...se täytyy sanoa. Reissu tai reissutkin on sitten jo takanapäin joten tekstiä on tulossa kunhan vaan saan aikaa alleni, että ehdin perehtyä kuvien kera ja jäsennellä vähän ajatuksiani. Tälle päivää mä ajattelin kuitenkin postata ajatuksia, isoja sellaisia, joihin oon saanu törmätä tässä viime aikoina.

Mä kuulin eka kertaa Vain elämää- ohjelmassa kun Maarit lauloi silloiselle porukalle siinä biisin jonka nimi on Joidenkin kaa. Biisi kertoo siitä, miten voit kohdata ihmisiä jotka tuntuu heti alusta lähtien jotenkin tutulta ja joiden kanssa tarina alkaa jotenkin elämään tavallaan siitä mihin viimeksi on jääty, vaikket siis olisi koskaan kyseistä ihmistä aiemmin tavannut. Se kohtaaminen tapahtuu jollain sellaisella tasolla, että sä voit vaan ihmetellä mitä tapahtuu. Kuka tuo ihminen on ja miten voi olla että musta tuntuu, että tiedän mitä hän ajattelee ja miten musta tuntuu, että voin kertoa hälle ihan mitä vaan ja ollaan heti samalla aaltopituudella. Kuulostaa varmaan ihan hullulta, ainakin sellaisen korviin joka ei oo koskaan moista kokenut. Mulla on ihan pienen ajan sisällä ollut onni kokea tämä pariinkin kertaan. Viimeisimmin tuola reissun päällä jossa törmäsin ihaniin uusiin ystäviin ja joiden kanssa juttu kulki niin, että monta ihmetyksen hetkeä koettiin yhdessä että miten yhteneväiset elämän polut on jollain tapaa olleet.

Mutta tuossa joku aika sitten mä sain onnekseni törmätä ihmiseen joka sai näitä samoja fiiliksiä aikaan ihan ensi hetkestä lähtien. Jotenkin kyseisessä ihmisessä oli heti olemuksessa jotain tuttua mitä en pystynyt selittämään.Tiesin että kyseessä on Erityinen Ihminen! Mitä enemmän on nyt sitten tutustuttu, niin on ihan käsittämätöntä miten äkkiä on ystävyys ja joku näkymätön yhteys vahvistunut. On jaettu sellaisia asioita elämästä, joita ei oo tullut jaettua kenenkään kanssa pitkään aikaan, vaikeitakin. Ei pysty tällä hetkellä mitenkään ymmärtämään että meidän ensi tapaamisesta on vasta niin vähän aikaa, kun ottaa huomioon sen kaiken mitä on jaettu ja mille tasolle ystävyys on tässä ajassa mennyt. Mä oon niin kiitollinen kohtalolle että se ohjaa mut tälläisten sielunkumppaneiden luokse. Ihan kun olis löytänyt kadonneen palan itsestään. Mä arvostan näitä asioita todella paljon ja oon tästä ystävyydestä niin sanomattoman kiitollinen. Mä oon onnekas, myönnetään, että mun tielle osuu tämmösiä kohtaamisia.

Maaritin biisissä lauletaan esimerkiksi näin:

Joidenkin kaa saa kaiken toimimaan
joidenkin kaa voi olla vaan

Miten se voi olla sellaista
vaikka ei ois tuntenut kauaakaan
tuntuu ihan kun olis
tuntenut jo vuosia
sillä joidenkin kaa on samantien helppoa

Johtuuko se siitä, mitä heille voi sanoa
vai johtuuko se siitä, mitä voi jättää sanomatta

Nää lauseet kiteyttää ihan kaiken mitä mä yritin sanoa. Kuunnelkaapa biisi niin voitte miettiä onko tekstissä mitään tarttumapintaa omiin kokemuksiin. En tiedä miten tavallista tälläisten sielunkumppaneiden eksyminen omaan elämään on mutta kuten sanottua mä oon onnekas että näin on käynyt. Biisi on siis Maarit - Joidenkin kaa.

Palataan reissukuulumisten parissa huomenna!!

Rakkautta sulle ja sulle toivoo Sartsa <3

VÄLIAIKATIETOA

Huomenta! Aika on mennyt taas ihan pikakelauksella eikä tekstiäkään oo tänne näköjään tullut. Lupaan kojata asian vielä tänä iltana ja laittaa viikonlopunkin kuulumisia samaan syssyyn. Reissuun lähtökin häämöttää jo ylihuomenna mutta senkään suhteen ei mitään valmisteluja oo tehtynä. En vaan nyt orientoidu ajatukseen, että pitäis pakata. Tänään on sitä hommaa sitten kans pakko alotella. Mutta nyt tässä vaiheessa toivottelen vaan toiveikasta tiistaita. Palataan!

<3 Sartsa

KEVENNYSTÄ

Nyt on pitkästä aikaa hymy huulilla. Olo on mitä parhain. Eilen oltiin vähän tuossa iltariennoissa karaoken laulelon merkeissä. Kyllähän oli kivaa pitkästä aikaa, mullakin oli oikein laulufiilis. Se on mulla vähän joko tai eli joko mä tykkään vaan kuunnella muiden lauleloa tai sitten mä olsin itte koko ajan mikin varres kiinni. Toivottavasti paikalla olijat ei pilanneet korviaan kun mä vetelin korkealta ja kovaa :) Hauskaa meillä ainakin oli!! Juuri sopivanlaisia kohtaamisia juuri oikeaan aikaan...tuntui että oli tähdet jotenkin kohdallaan mulle pitkästä pitkästä aikaa. Onneksi tuli lähdettyä pois kotoa enkä jäänyt taas yhdeksi yksinäiseksi illaksi tänne istumaan. Kiitos kaverille joka päätti kans jaksaa lähteä!! Pitipä sitten tulla oikein perinteisesti grillin kautta kotiinkin...

Tänään lähdin aamulenkille sitten heti kun pikku pikku unien jälkeen heräsin. Ilma on aivan taivaallisen ihana, aurinko lämmitti jo silloin mukavasti ja teinkin lopulta sitten ekku yksin vajaan tunnin lenkin ja sitten vielä päälle siskon kanssa vähän pidemmän. Käytiin myös juhlimassa Nikkeä ja piti taas ahtaa herkkuja ihan yllin kyllin. Miten tuo makoinen nyt niin tänään tuntuikin maistuvan ;) Muuten mä oon vaan päikkösten jälkeen ottanut iisisti ja istuin pitkän tovin tuossa pikku terassillani nauttien auringosta. Sais vaikka vähän väriä pintaan ennen reissuun lähtöä.

Ihan hullua tällä hetkellä ajatella että tasan viikon päästä mä oon jo ihan kohta Dalamanissa. Voi miten ihanaa jättää arki hetkeksi ja laittaa päälle lomamoodi. Olla vaan ja tehdä mitä ikinä huvittaa tai sitten olla tekemättä yhtään mitään ja nauttia vaan. Mä tarviin sitä nyt. Akkujen lataukseen, mielen keventymiseen, perspektiivin saamiseksi asioihin, etäisyydeksi arkeen. Sitten taas toivottavasti jaksan vähän paremmin tuumata tulevaa, sillä syksy jopa hiukan pelottaa noin niinkun työn kannalta. Ihan toki rahallisesti mutta ennenkaikkea jos en saa tehdä tätä työtä enää jota niin kovasti rakastan. Tuntuu ihan hirmun epäreilulta ja vaihtoehdot on nyt aika vähissä. Mutta katsellaan...onneksi kesä on vielä välissä.

Nyt sais siis kovasti alkaa jo tuumimaan mitä matkalaukkuun pakkaan. Aion melko vähällä selvitä enkä siis rahtaa vaatettakaan kovin paljoa. Tuliaisiakin sinne on tilattu..suomi ruokaa kuten oltermannia, oivariinia, makkaraa, kahvia.... On ihana vaihe tämä kun matka ja kaikki sen mukanaan tuomat ihanat jutut on vasta edessä päin.

Yksinäiset illatkin tässä ennen matkaa on muisto vaan sillä sain Villen tänne mun kans nyt viikoksi. Jippii!! Heti on kivempi olo kun tietää, että täälä on joku mun kans.

Jaahas se ois aika kohta mennä yrittämään nukkumista. Tosin tiedän ettei siitä mitään tuu kun ne päikkärit....mutta onneksi huominen ehkäpä aika lyhytkin työpäivä ja sitten taas viikonloppu.

On todella mukava kirjoittaa pitkästä aikaa hyviä ja positiivisia fiiliksiä, tervassa on tarvottu nyt ihan liian kauan. Josko nyt suunta kääntyis, ainakin mä tein eilen parikin oivallusta jotka on omiaan parantamaan elämänlaatua.

puspushugshugs Sartsa

Luottamus telakalla

Luottamus on telakalla. Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä ajoimme karille. Sen piti olla kaunis päivä, onnellinen ajatus istui olkapäälläni lähtiessä ja sai oloni tuntumaan hyvältä. Oli ihanan tyyntä ja rauhallista. Yhtä äkkiä kuitenkin, ihan ilman varoittamatta nousi myrsky. Oli täysi työ saada Luottamus pysymään yhtenä palana siinä myllerryksessä mutta onnistuin kuitenkin luotsata sen rantaan. Hetken istuin ihan hiljaa ja pelkäsin avata silmiäni, sillä tiesin että kolhuja oli tullut. Miten pahoja ne olivat?? Olisivatko ne ylipäänsä korjattavissa? Syvään henkeä vetäen päätin, että on vaan uskallettava kohdata totuus. Oli se sitten miten inhottava tahansa. Nousin ylös ja lähdin kiertämään Luottamusta kartoittaakseni vauriot. Kyljet olivat melkoisilla lommoilla ja pohjassa oli karille ajosta johtuen reikä, josta vesi pääsi sisään yrittäen upottaa Luottamuksen pinnan alle. Keksin äkkiä jotain jolla tilkitä reiän uppoamisen välttääkseni. Tiesin kuitenkin, että rakas purteni oli saatava telakalle mahdollisimman pian mikäli tahdoin jatkaa matkaani merellä nimeltä Elämä. Pieni paniikki hiipi sydämeeni kun mietin, etten pääsisi pitkään aikaan siihen satamaan jossa Onni asuu. Mikä pahinta, olin myrskyn tullen menettänyt myös kompassini joten turvasatamani Port Minä oli myöskin hukassa. Tajusin olevani taas melkoisen tilanteen edessä, tuntui niin kovin avuttomalta ja pieneltä. Sain onneksi apuun Ystäväni jonka avulla saimme Luottamuksen telakalle. Vieläpä kaiken nähneelle mestarille joka lupasi että Luottamus on kunnossa tuota pikaa, entistä ehompana. Sanat olivat niin vakuuttavat, että saatoin huokaista hiukan. Tiesin, että kyllä seikkailuni vielä saavat jatkoa, kunhan vain nyt hetken pakkolepään ja toivun tästä uudesta haaksirikostani. Silitin Luottamuksen kylkeä kun lähdin ja jätin sen telakalle hyviin käsiin. Yritin hymyillä mutta vielä se oli kovin vaivalloista. "Ota rauhallisesti ja levitä merikartat eteesi, että voit suunnitella jo uutta matkaa sillä välin kun laitan Luottamuksen kuntoon" sanoi vanha mestari heilauttaessaan kättään lähtiessäni. Silloin tiesin, että jonain päivänä tämäkin karille ajo on vain muisto lokikirjassa. Ai niin, unohdinko kertoa että vanhan mestarin nimi oli Toivo.

                                                  <3 Sartsa 

LOST IDENTITY??

Mä uskon karmaan. Siihen että hyvä poikii hyvää ja paha saa palkkansa. Viime aikoina kuitenkin tätä miettiessä mä oon tuuminut, että mitä pahaa mä oon tehnyt tai oonko kohdellut kanssakulkijoitani jotenkin todella rumasti tietämättäni sillä tarkoituksella en ainakaan sellaista oo tehnyt. Syy miksi mä oon joutunut näitä miettiä on se, että paskasade on ollut aikamoinen suunnasta jos toisesta. Yks kerrallaan asiat on kaatunut päälle ja oon saanut kokea negatiivisten tapahtumien, sattumusten ja kokemusten vyöryn. Miksi?? Mitä mä oon tehnyt ansaitakseni kaiken tämän?? Vaikka miten rehellisesti oon koittanut asiaa tuumata niin en oon saanut vastausta, nyt vaan kaikki asiat tuntuu kerääntyvän tähän samaan ryppääseen ja sanoinkin jo rakkaimmalle  ystävälleni että kohta olis pakko tapahtua jotain todella kivaa ja positiivista että mä jaksaisin kantaa tämän kaiken. Tällä hetkellä olotila on oikeastaan aika heikko ja jonkunlainen katkeamispiste on lähellä. Mä pyristelen vastaan mutta huomaan, että hymy alkaa hyytymään.

Oikeastaan tuntuu jopa siltä, että identiteettiä jota oon todella suurella vaivalla rakentanut viime vuosien aikana ja jonka oon saanut mielestäni ihan hyvään malliin, puretaan nyt pala palalta. Mä koitan sitä mukaa korjata kun toisen pään kautta lyödään rikki. Äitinä mun identiteetti on ollut hakusassa erosta asti, sillä en oo lasteni elämässä läsnä joka päivä ja hetki. Se ei oo helppo asia purtavaksi ja se aiheuttaa väkisinkin omat ongelmansa monessakin kohtaa. Huoli ja murhe ei oo kadonnut minnekään, eikä etenkään rakkaus ja välittäminen mutta tuntuu, että jokaisen asian kanssa joutuu taistelemaan enstistä enemmän. Ja sitten kun pettymyksiä, pahaa mieltä ja maahan lyötyä äitiyden ylpeyttä joutuu ottamaan vastaan kerta toisensa jälkeen suunnasta jos toisestakin, niin välillä tulee tunne, etten mä todellakaan osaa enkä pysty. Että pitääkö nostaa vaan kädet pystyyn ja tunnustaa, etten mä kelpaa äitinä??

Mä kaipaan läheisyyttä ja hyväksyntää. Kukapa ei kaipaisi?? Olis niin ihana tietää olevansa jollekin se ykkönen, haluttu, hyväksytty omana itsenään ja rakastettukin. Mutta mulla on tässäkin asiassa tunne, etten mä vaan kelpaa kellekkään. Sitten kun hetken saa ittensä ajattelemaan toisella lailla niin se pudotus on kova, se sattuu ja ottaa kipeää. Se rikkoo jotain tullessaan ja mä pelkään sitä päivää jolloin mä en enää osaa, pysty tai halua korjata niitä kohtia itsessäni. Miksi universumi koettelee mua ylipäänsä antamalla lapselle tikkarin ja viemällä sen sitten pois? Tuntuu, että mä vaan tässäkin asiassa nostan kohta kädet pystyyn ja totean etten mä kelpaa.

Nyt sitten multa viedään vielä pois työhön liittyvä identiteetti joka on niin vahvasti mua. Se on juuri se juttu mitä mä haluan työltäni, mitä mä rakastan tehdä ja lasten kanssa mä tunnen olevani oma itteni. Ensimmäinen tunne tässäkin kohtaa oli, että mä en enää kelpaa. Mua pelottaa syksy tosi paljon. Mitä jos mä en löydä mitään töitä, miten mä pärjään rahallisesti ja miten mä pärjään oman pääni kanssa. Millä mä täytän sen tyhjyyden tunteen, jota ihan varmasti tuun kokemaan. Mä en halua ajatella noita asioita vielä, en vielä nyt. Nautin näistä viimeistä viikoista rakkaiden lasten kanssa. Niin ja sitten kun multa viedään vielä työyhteisökin, niin jotenkin tulee viimeistään semmonen tunne, että mitä pahaa mä oon tehnyt. Ollut liian tyytyväinen ja onnellinen ihanista työkavereista?? Kel onni on se onnen kätkeköön?? Ei kait nyt sentään. 

On aika jälleenrakennuksen siis. Identiteetti tarkastukseen ja uudet piirustukset pöydälle. Vielä ainakaan mä en aio luovuttaa. Jos karmaa on uskominen niin mä oon ihan varma, että mulle on varattu jonkun sortin lottovoitto johonkin kohtaan. Jotain todella kivaa ja ihanaa täytyy olla odottamassa jossain tulevaisuudessa, mä oon kuitenkin yrittänyt aina elää niin että olisin hyväksi toisille. Ei karmalla pitäisi olla näin paljon kostettavaa mulle.

Avautumisraita siis taasen, mutta kyllä helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea!!

Rakkautta rakkautta vain - Sartsa -

WAPPUVIIKONLOPPU 2016

Kerrankin vappua on saatu viettää aivan upeassa keväisessä, melkeinpä jopa kesäisessä, säässä. Mittarin tarkkoja lukemia en edes tiedä koska tällä kertaa patterien loppumisten ja lampun palamisten luvatussa valtakunnassa eli täälä kotosalla patteri on loppunut lämpömittarista. Asteita on kuitenkin ollut yli 10 ja aurinko on oikein hellinyt, välillä jossain kohtaa vähän ripsutellut vettäkin mutta vähemmän siis.

Perjantaina oli töissä aamuhuki ja oli kuulkaas todella satumainen hetki kun polkaisin mummiskani käyntiin klo 5.45 ja lähdin pyöräilemään töihin. Oli lämmin mutta satoi melkoisesti. Sade ei haitannut ollenkaan vaan ilma oli oikein raikas...tuli mieleen laulun sanat "..kevätsade puhdistaa ja raukeaksi tekee maan..." Työpäivä meni nopeaa ja sitten olikin aika saada kutrit kuntoon. Kävin leikkauttamassa taas samaan malliin kun viimeksikin. Hyväksi havaittua ei tässä kohtaa ollu tarvis lähteä muuttamaan. Mukavan kampaajatuokion jälkeen pitikin jo kotiin ruokaa tekemään. Päikkäritkin ehdin ottaa ennenkun oli aika taas suunnata salille. Jippii!!! Reeni ei kulkenut ehkä ihan niin hyvin kun olis voinut mutta kyllä mä yläkroppani mukavan kipeäksi sain. Sen jälkeen ajelinkin ees ja taas koko illan ennenkuin oli aika rauhottua iltaan.

Lauantaina eli vappuaattona eli eilen sitten mua tultiin hakemaan shoppailureissulle heti klo 9. Vietettiin ystävän ja siskon kans oikein kiva shoppailuhetki jutustellen ja tietysti hyvin syöden. Nam!

Seisovan pöydän antimia, mitä herkkua kaikki!!

Juusto-valkosipulikeitto...

Oli oikein rentouttava päivä, mikä taas tuntuikin tulevan oikeaan kohtaan. Illalla arvoin siinä että lähteäkkö paikalliseen vappuhulinan pariin vai nauttiakko vaan kotosalla skumppalasillisen tai pari. Päädyin jälkimmäiseen, kas näin:

Bara lite skumppa nu

Illalla viestittelin rakkaan ystävän kanssa painavista asioista joten nukkumaan ei siltikään tullut mentyä kovin ajoissa. Jouduin taas oikein miettiä että oonko mä tehnyt jotain pahaa kun karma tuntuu mulle nyt niin kostavan jotain ja heittää mun tielle ihmisiä jotka on mulle enemmän pahasta kun hyvästä mutta ehkä näiden vaikeuksien on tarkoitus jotain opettaa mene ja tiedä. Ehkä se jää nähtäväksi!!

Tänään eli vappupäivän riemuksi me lähdettiin retkelle Ähtärin eläinpuistoon. Tarkoitus oli viettää kiva päivä lasten kanssa mutta aina ei kaikki mee niinkun ajattelee...näissäkään jutuissa. Muutama kuva kuitatkoon nyt tämän reissun:

Laavulla...

Rappuset jonnekin..

Pitkospuulenkki oli ihana

Tämä on maisema joka mua rauhoittaa..

Gourmet eväät matkan varrella

Kartta kertoo missä ollaan :) 

Siinä se vappupäivä sitten menikin. Aurinko helli ja asteita oli tänään ainakin tuola lenkillä varmaan lähemmäs 20 sillä takinkin sai heivata pois päältä. Voi kun nämä kelit jatkuis niinkun vähän on lupailtu. Ens vuonna mä oon vappuna jossain ihan muualla. Hyvän mielen paikassa :)

Näihin keväisiin tunnelmiin - Sartsa -