Anteeksi ihan hirveesti ettei tekstiä oo lupauksista huolimatta tullut. On kyllä päivät menny aikamoista haipakkaa viime aikoina...se täytyy sanoa. Reissu tai reissutkin on sitten jo takanapäin joten tekstiä on tulossa kunhan vaan saan aikaa alleni, että ehdin perehtyä kuvien kera ja jäsennellä vähän ajatuksiani. Tälle päivää mä ajattelin kuitenkin postata ajatuksia, isoja sellaisia, joihin oon saanu törmätä tässä viime aikoina.
Mä kuulin eka kertaa Vain elämää- ohjelmassa kun Maarit lauloi silloiselle porukalle siinä biisin jonka nimi on Joidenkin kaa. Biisi kertoo siitä, miten voit kohdata ihmisiä jotka tuntuu heti alusta lähtien jotenkin tutulta ja joiden kanssa tarina alkaa jotenkin elämään tavallaan siitä mihin viimeksi on jääty, vaikket siis olisi koskaan kyseistä ihmistä aiemmin tavannut. Se kohtaaminen tapahtuu jollain sellaisella tasolla, että sä voit vaan ihmetellä mitä tapahtuu. Kuka tuo ihminen on ja miten voi olla että musta tuntuu, että tiedän mitä hän ajattelee ja miten musta tuntuu, että voin kertoa hälle ihan mitä vaan ja ollaan heti samalla aaltopituudella. Kuulostaa varmaan ihan hullulta, ainakin sellaisen korviin joka ei oo koskaan moista kokenut. Mulla on ihan pienen ajan sisällä ollut onni kokea tämä pariinkin kertaan. Viimeisimmin tuola reissun päällä jossa törmäsin ihaniin uusiin ystäviin ja joiden kanssa juttu kulki niin, että monta ihmetyksen hetkeä koettiin yhdessä että miten yhteneväiset elämän polut on jollain tapaa olleet.
Mutta tuossa joku aika sitten mä sain onnekseni törmätä ihmiseen joka sai näitä samoja fiiliksiä aikaan ihan ensi hetkestä lähtien. Jotenkin kyseisessä ihmisessä oli heti olemuksessa jotain tuttua mitä en pystynyt selittämään.Tiesin että kyseessä on Erityinen Ihminen! Mitä enemmän on nyt sitten tutustuttu, niin on ihan käsittämätöntä miten äkkiä on ystävyys ja joku näkymätön yhteys vahvistunut. On jaettu sellaisia asioita elämästä, joita ei oo tullut jaettua kenenkään kanssa pitkään aikaan, vaikeitakin. Ei pysty tällä hetkellä mitenkään ymmärtämään että meidän ensi tapaamisesta on vasta niin vähän aikaa, kun ottaa huomioon sen kaiken mitä on jaettu ja mille tasolle ystävyys on tässä ajassa mennyt. Mä oon niin kiitollinen kohtalolle että se ohjaa mut tälläisten sielunkumppaneiden luokse. Ihan kun olis löytänyt kadonneen palan itsestään. Mä arvostan näitä asioita todella paljon ja oon tästä ystävyydestä niin sanomattoman kiitollinen. Mä oon onnekas, myönnetään, että mun tielle osuu tämmösiä kohtaamisia.
Maaritin biisissä lauletaan esimerkiksi näin:
Joidenkin kaa saa kaiken toimimaan
joidenkin kaa voi olla vaan
Miten se voi olla sellaista
vaikka ei ois tuntenut kauaakaan
tuntuu ihan kun olis
tuntenut jo vuosia
sillä joidenkin kaa on samantien helppoa
Johtuuko se siitä, mitä heille voi sanoa
vai johtuuko se siitä, mitä voi jättää sanomatta
Nää lauseet kiteyttää ihan kaiken mitä mä yritin sanoa. Kuunnelkaapa biisi niin voitte miettiä onko tekstissä mitään tarttumapintaa omiin kokemuksiin. En tiedä miten tavallista tälläisten sielunkumppaneiden eksyminen omaan elämään on mutta kuten sanottua mä oon onnekas että näin on käynyt. Biisi on siis Maarit - Joidenkin kaa.
Palataan reissukuulumisten parissa huomenna!!
Rakkautta sulle ja sulle toivoo Sartsa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti